Patentinhauista en ole varma, mutta keksinnöllisyyttä lienee ollut näillä kahdella:
- Ratamestari Johan Linderin lumiaura, eli tuntemamme puukorisen auravaunun alkuversio noin 1880, ja jonka rakennusmestari Henrik Björk muunsi 1892 kaksiraiteisille radoille sopivaksi.
Lumiauroja tehtiin Linderin piirustuksilla Venäjällä, mutta rojaltit jäivät saamatta.
- Insinöörimekaanikko K.A.Moringin kamiini matkustajavaunun lattian alle.
Kuten Rankan kirja kertoo, RH ei suvainnut keksijöitä, ei ainakaan jos palkkioista heräsi kysymys.
Varmempaa oli seurata ja soveltaa taitavasti saksalaista teknillistä kirjallisuutta ja kokemusta.

Kuvassa näkyvä soravaunun lienee myös suomalainen keksintö. En tosin tunne vaunun historiaa kovin hyvin — oletettavastí tämä on Väinö Rankan kehittämää harjapohjaista soravaunua edeltävä vaunu, vaikka onkin samalla Ma-litteralla — ja myöhemmin Mao-litteralla, jotta se eroaisi kaksiakselisesta Ma-vaunusta. Tämä vaunu ei toiminut odotettulla tavalla: harjusoran joukossa olevat suuremmat kivet tukkivat sivulle aukeavat luukut.

Vaikuttaa että kuvan komea 15 m3 vaunu olisi yksi kuudestatoista 1912-1913 Ruotsista Terijoen-Koiviston ratarakennukselle ostetusta itsetyhjentyvästä vaunusta. Näistä 14 kpl muutettiin epäkelpoisuutensa vuoksi 1935 Outokummun malminkuljetusvaunuiksi Okm (75101-75114).
Soravaunuina ne tyhjensivät vain puhdasta soraa ja olivat liian painavia ratarakennusten keskeneräisille kiskotuksille ja siltapukeille.
Juuri tämä toimi herätteenä Rankalle: tarvitaan kevyt ja helposti ja varmasti tyhjentyvä vaunu.

Kuva on selvästi 10-luvulta, joten 1912-1913 sopisi hyvin. Onko kuvauspaikka Viipurin konepaja?
Koska kyseessä on soravaunu (Ma) eikä ainakaan Pasilan Knp (tuskin Helsinginkään Knp) 4-akselisia soravaunuja tehnyt, täytyy olla kyse Rankan mainitsemista Ruotsista ostetuista vaunuista. Ne eivät olleet käyttökelpoisia ja poistettiin siksi kohta toisarvoiseen käyttöön mm. halkovaunuina ja muutettiin 1935 malmivaunuiksi Okm.
Niitä Pasilan Knp teki lisääkin 1939-1940 (75115-75134).

Toisaalta Pasilan Knp teki neliakselisia O -yleisvaunuja 1911-1918 (70113-70527).
Olisi outoa jos Ruotsista ostettuihin soravaunuihin olisi ostettu telitkin, kun samaan aikaan niitä tehtiin itse (Pasilan vai Helsingin Knp?).
Luulisin että alla on O-vaunun telit, jotka on asennettu joko Torniossa tai jossain länsirannikon tai Helsingin satamassa. Vaunun soikea valmistajakilpi voisi olla siksi Pasilan tai Helsingin, vai oliko esim. Ab Atlaksen kilpi myös soikea.

Kuvassa näkyvän Ma-vaunun numero on 90001. Kuvassa näkyy tuhaterotin sekä numeron viimeinen ykkönen.

Numerokohtaisten vaunulistauksien mukaan kuvassa näkyvän kaltaisia Mao-sarjan vaunuja oli 16 kpl. Numerot 89501-89516. Kuvalaattapiirustuksessa vaunun keskiosaan on jo rakennettu korkea pömpeli. En tiedä, milloin korotus on rakennettu.

Lisäksi Mao-sarjaan kuuluu vaunu 89517, joka on malliltaan täysin erilainen, mutta idea on hyvin samankaltainen. Tästä on olemassa kuvalaattapiirustus.

Mao-littera esiintyy "erikoisyhdistelmä"-listauksissa vielä vuonna 1934 (määrä 17 kpl), mutta vuonna 1935 Mao-litteraa ei ole enää lainkaan.

Vuonna 1935 kolme vanhaa Mao-vaunua ilmaantui virkavaunujen listaan litteralla XL ja numeroilla 047401-047403 käyttötarkoituksella "4-akselinen hiilen kuljetusvaunu". Vuosien 1926-1934 välisissä listauksissa numerot 047401-047403 oli varattu halkovaunuille, jolloin Mao-vaunuja käytettiin vielä sorankuljetukseen. Tämän tiedon perusteella Mao-vaunuja ei käytetty halkojenkuljetuksessa, vaan halkosarjan alusta kolme numeroa siirrettiin neliakselisia hiilenkuljetusvaunuja varten.

Erikoisyhdistelmä vaunuista -ja Yhdistelmä vaunuista -listauksia julkaistiin aikanaan vuosittain — katkeamaton sarja on kätevä keino tarkastella muutoksia.

Tähän ketjuun liittyen:

Olisiko sivustolle järkevää perustaa jokin arkisto-osuus, johon voitaisiin liittää ylläpitäjän toimesta vaunujen sivukuvia ja piirrustuksia, sekä vaunukuvastojen skannauksia?
Nyt ne katoavat muiden kuvien ja tarinoiden joukkoon.

Sattuuko jonkun lähistöllä olemaan Sandvikens Skeppsdockan historiikki 30-luvulta. Olen nähnyt vaunukuvan jossain, ehkä kyseisessä kirjasta.
Kuvauspaikkakin on ehkä kyseinen konepaja.  Ainakaan rakennukset eivät tunnu täsmäävän VR:n konepajoihin. Jossain vanhassa Resiinassa vaunukuva saattaa myös olla ollut.
Ruotsalaisuudesta ei taida olla muuta viitettä kuin Rankka, mutta tuskin tämä pitkään Helsingissä työskennelleenä erehtyisi luulemaan Enckellin tai Wreden tehtaita ruotsalaisiksi - vaikkakin olivat ruotsalaishenkisiä.
Luultavampaa olisi vaunukonstruktion ruotsalaisuus.

Nämä itsetyhjentävät 4-akseliset soravaunut otettiin käyttöön vuonna 1913:

Kiertokirje N:o 30/1841, 2.5.1913.
koskeva itsetyhjentäviä hiekkavaunuja.

    Sen johdosta, että 16 kpl. itsetyhjentävää neliakselista hiekkavaunua N:rot 90,001–90,016 on asetettu liikkeeseen, ilmoitetaan asianomaisten tiedoksi ja noudatettavaksi, että sanotut vaunut ovat litteroidut litt. Ma. Helsingissä, Rautatiehallituksessa, toukokuun 2 p:nä 1913.
A. Ahonen.

Eiköhän nyt löytynyt oikea tieto 4-akselisten soravaunujen valmistajista:

En ny vagnstyp vid statsjärnvägarna.
Senaste vår beställde järnvägsstyrelsen af Aktiebolaget Sandvikens Skeppsdocka 8 st. och af Åbo Waggonfabrik C. Wrede & C:o likaså 8 st. ballastvagnar af en härstädes icke tidigare använd typ, näml. s. k. själftömmande ballastvagnar. Vagnarna, hvilka i dagarna närma sig sin fullbordan, byggas af plåt, på truckar samt äro fyra-axlade. Genom en mekanisk anordning i ena ändan af vagnen regleras i vagnsbottnen befintliga luckor, hvarvid ballasten efter önskan kan tömmas antingen vid någondera sidan eller mellan skenorna. Vagnen kan därjämte apteras till öppen godsvagn, sedan å densamma anbragta lutande plan nedfällts. Anskaffandet af ifrågavarande 16 vagnar påyrkades af Öfverstyrelsen för Väg- och Vattenbyggnaderna, för möjliggörande af en billigare ballastering af nya banor i det att dessa vagnar komma att användas i samarbete med den vid Karis senaste sommar afprofvade nya »exkavatorn», hvilken ur sandgropen uppgräfver sanden och på mekanisk väg tömmer densamma i vagnarna.
Lähde: MERCATOR, 6.12.1912.

Vaunut siis hankittiin nopeuttamaan uusien ratojen sorastusta kun käytettiin kaivinkonetta. Ja valmistajina olivat todellakin Hietalahden laivatokka ja  Turun vaunutehdas. Vaunut eivät siis olleet Ruotsista ostettuja. Vaan ehkäpä vaunumalli oli?

Ja ainakin minulle tuli uutena tietona se, että kun vaunun viettävät tasot laskettiin alas, vaunua voitiin käyttää avoimena tavaravaununa.  

Hietalahden laivatokka on Hietalahden laivatelakasta aikoinaan käytetty nimitys (vrt. Sandvikens skeppsdocka).

Selvitettävää on vielä
- Miksi Rankka kirjoitti vaunujen olevan Ruotsista ostettuja (s. 106)? Oliko malli ehkä ruotsalainen?
- Milloin littera ja numerosarja vaihdettiin? (Oletettavasti samaan aikaan)
- Milloin vaunun keskelle rakennettiin vaunuluettelon kuvassa näkyvä lastitilaa lisäävä korkea osa, jota valokuvassa ei ole?

Ja tässä sitten selitystä, miksi katsottiin tarvittavan uusia soravaunuja.

Ensinnäkin kaivinkonetyössä vaunujen purkaminen miesvoimin oli liian hidasta, ja toisekseen:
"Vaunujen päädyt laudoituksineen ovat koneella lastatessa tiellä ja on niitä pitänytkin kokonaisuudessaan poistaa, sillä kauha kääntyessään vaunun kohdalle rikkoo ne. Ylihallitus on hankkinut uusia itsestään purkautuvia soravaunuja, mutta niiden käytännöllisyyttä ei vielä ole päästy tietämään. Niistä toiste."
kertoo Rakennustaito, Suomen rakennusmestariliiton ammattilehti no 8 1913.

Radanrakennustöissä käytettiin soraharjujen soraa, joiden jakeisuus vaihteli alueittain. Joillakin alueilla soran joukossa oli myös suurempia kiviä. Kivien erottelu olisi vienyt turhaa aikaa. Juuri tästä syystä lyhyet harjapohjaiset Ma-vaunut kehitettiin. Niiden rakentaminen alkoi vuonna 1912 ja vuoteen 1927 mennessä niitä on rakennetty noin 420 kappaletta. Puurakenteisina lyhyiden Ma-vaunujen rakentaminen oli edullista. Lisäksi tarjolla oli runsaasti vanhoja M-vaunuja, joiden alustoille Ma-vaunuja rakennettiin. Puukehyksille rakennetut Ma-vaunut eivät olleet kovin pitkäikäisiä. Siksi myöhemmät sarjat rakennettiin teräskehyksille. Lisäksi aukaisulaitteistoa kehitettiin.

Lyhyet Ma-vaunut siis syrjäyttivät Mao-vaunut, joiden määrä (17 kpl) jäi loppujen lopuksi pieneksi.