Seikkailu Narvan rautatieasemalla

[Vesa Höijer]

Osa 1

Tapahtui keväällä 2015 Narvan rautatieasemalla.

Tulin rautatieasemalle, kun siellä oli Elronin juna lähdössä Tallinnaan. Otin kuvia junasta ja rautatieasemasta. Sitten juna lähti, ja muutama matkustajaa saattamassa ollut poistui. Jäin paikalle yksin.

Päätin käydä ottamassa kuvan odostuslaiturilta Venäjän suuntaan. Kävelin yhden raiteen yli, ja kaivoin kameran esiin. En ehtinyt ottaa kuvaa, kun asemapihalle tullut poliisi ryhtyi huitomaan kädellä, että pois sieltä.

Ajattelin että ilmeisesti naapurimaan suuntaan kuvaaminen oli kielletty. Pistin kameran taskuun, ja kävelin rautatieaseman eteen. Ajattelin ottaa vielä pari kuvaa asema-alueesta ennen kuin lähden. Poliisi käveli luokseni ja tuijotti tuiman näköisenä. Yritin kysyä englanniksi, mikä hätänä.

Hän ei vastannut mitään, ja jonkin aikaa toisiamme tuijoteltuamme poistuin paikalta.

Suomeen tultuani kirjoitin Viron rajavartioston nettisivulta löytyneeseen sähköpostiosoitteeseen ja kysyin saako Viron ja Venäjän rajalla tai rajan läheisyydessä ottaa valokuvia. Minulle vastattiin, että kyllä saa. Kuka tahansa saa ottaa valokuvia julkisella paikalla. Jos jokin kohta, kuten rajalla oleva tarkistuspiste, on kielletty alue valokuvaamiselta, se on selkeästi merkitty kielletyksi.

Vastasin että poliisi ajoi minut pois Narvan rautatieasemalta, kun olin siellä kuvaamassa. Mielestäni mitään kohtaa ei ollut merkitty kielletyksi. Minulle vastattiin, että palautteeni on lähetetty Narvan poliisille vastattavaksi.

En saanut vastausta.

[Vesa Höijer]

Osa 2

Tapahtui seuraavana vuonna, talvella 2016

Edellisestä kerrasta viisastuneena en mennyt rautatieasemalle kuvaamaan. Otin kuvia Tallinnasta tulevasta junasta rautatiesillalta. Sieltä oli näköala myös asemalle.

Kun olin lähdössä pois, istuin vaunussa ja ajattelin että olisi kyllä mukava saada kuva asemarakennuksesta lumen keskellä. Kun aikaa oli lähes puoli tuntia, päätin käydä kysymässä konduktööriltä luvan kuvaamiseen.

Olin huomannut konduktöörin junan ensimmäisessä vaunussa. Poistuin omasta vaunustani ulos ja kävelin sinne. Konduktööriä ei enää näkynyt, eikä vaunun ovea saanut auki.

Kävelin takaisin päin, mutta kaikkien vaunujen ovet olivat menneet lukkoon.

Asemarakennuksessa ei ollut lipunmyyntiä eikä rautatiehenkilökuntaa, mutta oli yhdistettu tulli- ja poliisiasema. Menin siis sinne.

Tällä kertaa oli mukavampi poliisi. Tiskin takana istui päivystämässä nuori poliisimies, joka rintapielessä olevasta nimikyltistä päätellen oli vironvenäläinen. Kun ryhdyin kertomaan lukittujen ovien ongelmasta englanniksi, hän keskeytti minut useampaankin kertaan sanoen "räägima eesti" eli "puhutaan viroa".

Ehkä hän luuli minun olevan virolainen joka luulee, että Narvassa poliisit eivät osaa viroa. Sanoin että olen suomalainen enkä osaa viroa ja kysyin eikö hän osaa englantia.

Sitten hän suostui puhumaan englantia mutta ei suostunut uskomaan, että junan ovet olisivat lukossa. "Paina vaan nappia oven vieressä, niin pääset sisään." Sanoin että siinä napissa palaa punainen valo eikä ovi aukea sitä painamalla.

Lopulta hän lähti ulos ja totesi että "olet oikeassa". Sitten poliisi kävi sanomassa jotain veturinkuljettajalle, tuli takaisin ja aukaisi oven.

Poliisi oli jo lähdössä pois, kun kaivoin kameran taskusta ja sanoin että olisi vielä yksi kysymys: "Saanko ottaa kuvan rautatieasemasta?"

Poliisi ymmärsi minut väärin, nauroi ja sanoi: "Ai haluat ottaa kuvan minusta?"   Sanoin, että ei vaan rautatieasemasta. Hän sanoi, että kyllä saat kuvata.

Jälkeenpäin harmitti, etten ottanut kuvaa poliisista. Se olisi ollut hyvä matkamuisto. Olisi pitänyt ottaa kuva myös siitä poliisista, joka silloin ensimmäisellä kerralla ajoi minut pois asemalta. Mitähän siitä olisi seurannut?

[Markku Naskali]

Tuohon edelliseen tarinaan tekisi mieli kommentoida että joko luku- tai kirjoitustaitoinen poliisi ei sattunut olemaan paikalla.
On sattunut hauskoja tapauksia poliisin kanssa sekä Suomessa että erityisesti Italiassa, mutta olkoot kun eivät liity rautateihin.
Ihmisiä on monenlaisia. On virkaintoisia päsmäreitä ja todella ystävällisiä ja ymmärtäviä.

[Topi Lajunen]

Mukavia tarinoita, vaikka ensimmäisen tarinan poliisi hieman nyrpeä olikin.

Millainenhan olisi ollut reaktio, jos olisit oleskellut laitureilla paikallisen rautatieyhtiön uniformu päällä kaljaa juoden...