Alla olevat kommenttini ovat fakta-, eivät ideologiapohjaisia. Joku voi olla toki näistä eri mieltä ja se on ihan sallittua, mutta joka tapauksessa näillä mennään alla olevien kommenttieni osalta.
Olen toki yrittänyt hieman perehtyä aiheeseen. Nämä luettelemani asiat vain kuuluvat niihin, joilla kilpailuttamista puolustellaan, tulee viisi hyvää ja kymmenen kaunista heti kun vain saadaan kilpailuttaminen käyntiin. Ja matkustaja on voittaja tässäkin.
Näin ei siis ole. En enää tiedä, kuka tässä voittaa. [] Jos tätä lähiliikenteestä kertyvää voittoa saadaan pienennettyä, niin siitä ei hyödy työntekijät eikä matkustajat, vaan HSL, jonka "omistaa" pk-seudun kunnat, jotka voittavat kustannusten pienentyessä ja tästä hyötyvät pk-seudun kuntien asukkaat.
Mutta oletetaanpa, että kilpailun voittaa yhtiö XR, ja VR jatkaa omaa lähiliikennettään. Silloin tarvitaan, keskustelussa esitettyjen ajatusten mukaan seuraavat tahot, yhtiöt ja virastot:
1. VR. Ajaa junaliikennettä, huoltaa junakalustoaan omistamissaan tiloissa.
Tämä on monisyinen kysymys, johon vastaukset alla:
- VR:n ei ole taloudellisesti järkevää omistaa kalustoaan, sillä sen omistaminen ei tuota mitään vasta kuin aivan kaluston elinkaaren lopussa.
- VR:n ei kannata myöskään huoltaa (sitä vähää) omaa kalustoaan (tulevaisuudessa siis vain Sm4-junat, kun puhutaan tässä kontekstissa vain ja ainoastaan lähiliikenteestä) omilla huoltovehkeillään, mikäli rataverkolla on muitakin operaattoreilta. Karrikoiden tämä on vähän sama asia kuin se, että jokaisella vähänkin pienemmällä kuljetusliikkeellä olisi omat korjaamohallit, taksiyrityksistä puhumattakaan. Tai vaikkapa että Niklas Herlin hoitaisi itse oman sijoitussalkkunsa päivittäisen hoidon. Se ei ole Herlinin Niklaksen ydinliiketoimintaa, ei myöskään huoltotoiminta VR:lle
- VR:llä ei myöskään ole mitään syytä omistaa minkäänlaisia kiinteistöjä. VR:n ydinliiketoimintaa on toimia rautatieoperaattorina Suomen rataverkolla. Siihen ei kuulu kiinteistömassan hallinta, ei huoltotoiminta, ei liikenteenohjaus, eikä kumipyöräliikenne.
2. VR-Lähiliikenneyhtiö. Ajaa lähiliikennettä ilmeisesti kilpailuttamisen jälkeenkin, esim. Riihimäen junat. VR:n omat lähijunat ilmeisesti huoltaa VR itse.
VR:n kannattaisi ehdottomasti myydä Sm4:t esim. JKOY:lle tai jollekin muulle kalustoyhtiölle ja vuokrata ne sitten takaisin. Tätä toimintamallia esimerkiksi lentoyhtiöt ovat harjoittaneet jo vuosikausia. Tämä ns. sale and lease-back on erittäin tehokas tapa järkevöittää yhtiön tasetta ja vapauttaa pääomaa tuottavampaan käyttöön, kuten ylle kirjoitin: suhteellisen tuoreen rautatiekaluston kuoletusaika on kuitenkin sen verran pitkä, ettei rautatieoperaattorin ole yksinkertaisesti taloudellisesti järkevää omistaa itse operoimaansa kalustoa.
3. Tilaaja eli HSL. Tilaa liikenteen ja seuraa sen toteutumista
Tämä on totta.
4. XR. Ajaa lähiliikennettä.
Totta tuokin, tosin sillä erolla, että tässä esimerkkisi tapauksessa XR ajaa nimenomaan toimivaltaisen viranomaisen (tässä tapauksessa kaiketi HSL:n) tilaamaa liikennettä.
5. JKY Service. Huoltaa Junakalustoyhtiön junat.
Ei ihan noin, vaan XXX Train Service Oy. Tätä huoltolafkaa ei pidä sekoittaa kalustoyhtiöön, eli kohtaan nro 6.
6. JKY. Omistaa Junakalustoyhtiön junat.
Kyllä. Kalustoyhtiö on kuin pankki: se omistaa kaluston ja vuokraa sitä sitten halukkaille tiettyyn hintaan. Toisin sanoen, se antaa junia lainaksi tietyllä korolla, joka tässä tapauksessa ei tarkoita osamaksua, vaan vuokraa. Mutta kyllä, kalustoyhtiön ainut tarkoitus on tehdä bisnestä aivan samalla bisneslogiikalla kuin vaikkapa asuntosijoittajalla, joka ostaa kämppiä ja laittaa niitä sitten vuokralle. Pankkien ja vaikkapa asuntosijoittajan bisnesidea on sama: saada sijoittamalleen pääomalle (oli se sitten lainaa tai saada vuokratuottoa omistamastaan asunnosta). Rautatieoperaattorin ydinbisnestä ei ole sitoa pääomaa operoimaansa kalustoon.
Lisäksi lähistöllä tarvitaan
7. Liik Enne Vira Sto
8. TraFi
Nämä tarvitaan joka tapauksessa, oli operaattoreita sitten yksi, viisi tai viisitoista pilkku yksi.
Kaikennäköisen kilpailuttamisen tarkoituksena on painaa löysät pois monopolin organisaatiosta ja käyttää saatu hyöty joko matkustajille tai asukkaille.
Tämä on täysin totta, tosin siinä on vielä se ero, että tarkoitus on muodostaa säästöjä koko yhteiskunnan (veronmaksajina toimivat myös yritykset ja yhteisöt asukkaiden lisäksi) hyväksi. Monopoli ei ole tässä sinänsä ongelma. Voitaisihan koko Suomen rautatieliikenne kilpailuttaa kerran kolmessa vuodessa ja tarjota sen operointi voittaneelle yhtiöille. Edelleen Suomessa olisi raideliikenteen monopoli sillä erolla, että tämä halvimman tarjouksen tehnyt operaattori voitti koko Suomen junaliikenteen itselleen. Aivan yhtä lailla HSL-alueella tulee säilymään jatkossakin raideliikennemonopoli koko sopimuskauden ajan: jos koko HSL-alueen kilpailutuksen voittaa yksi operaattori, on sillä HSL-alueen raideliikennemonopoli koko sopparikauden ajan, eikä muilla ole asiaan mussuttamista. Mitäs eivät tehneet halvempaa ja parempaa tarjousta.
Ajatelkaapa paljonko johtoa, asiantuntijoita, esimiehiä, työnjohtoa ja paperinpyöritystä tuollainen määrä erillisiä organisaatioita vaatii. Jos Vilhonkatu 13 jotenkin laihtuu, niin kyllä aika monta kioskia myös vastaavasti lihoo.
Ei se vaadi yhtään sen enempää porukkaa kuin nytkään, jos asiat toteutetaan järkevästi.
Lopuksi tuore tapaus valtion "sisäisestä ulkoistamisesta".
:
:
Näin teoriassa. Eilisessä Aamulehdessä oli laaja artikkeli siitä, miten "Trafin tiedotteesta oli jäänyt pois" tieto, jonka mukaan Trafi ulkoistaa tämän työn eteenpäin tilaten satakunta henkilötyövuotta ulkopuoliselta toimijalta.
Tämän asian taustoja en tiedä, mutta vähän kuulostaisi siltä, että tuossa on mennyt joku juttu pieleen. Mutta kuten sanottu, jos asiat hoidetaan fiksusti, käytännössä kaikki osapuolet hyötyvät - paitsi luonnollisesti kilpailutuksessa häviäjät. Mitäs eivät tehneet halvempaa ja parempaa tarjousta.
Tähän loppuun en malta olla kysymättä seuraavaa: miksi Puolustusvoimat ulkoisti ja kilpailutti KSS:n toiminnan ja ulkoisti sen? Siksi, kun se toi Puolustusvoimille valtavia vuosittaisia säästöjä ja potilaat saivat tehokkaampaa ja nopeampaa hoitoa. Silti hoitohenkilökunnan tai lääkäreiden ei ole tarvinnut tinkiä palkoistaan.
