Resiina-keskustelu

Olettehan huomanneet Huutokaupat.com sivustolla on myynnissä Nuottasaaren tehtaiden höyrysäiliöveturi: https://huutokaupat.com/kohde/5370232/henschel-hoyrysailioveturi

Tämä Oulu Oy:n akkumulaattoriveturi on Toijalan veturimuseon omistama, ettei tule väärää käsitystä että Haapamäen museoveturiyhdistys taas jotain romuttaa.

Tai tarkalleen ottaen Museoveturiseura ry on veturin omistaja.
Eli Museoveturiseura pitää yllä Veturimuseota, jota Akaan kaupunki hallinnoi.

Ei kai HMVY sentään ole mitään laittanut pois viimevuosina, vai onko tässä tapahtunut linjanmuutos?

Se romuttava taho oli Haapamäen höyryveturipuisto, ei HMVY.

Se oli kyllä hyvä, että Puisto avasi pelin ja keksi tavallaan laatikon ulkopuolelta, että mitä tehdään romuraudalle. HMVY:n puolella olisi kyllä paljon enemmän romutettavaa paikan siistimiseksi. Naapurin traktorimuseosta (?) puhumattakaan. Joko Keuruun julkisivulautakunta puuttuisi peliin? Eihän henkilöautojakaan yleensä saa määräänsä enempää keräillä tontille.

Kenelläkään ei ole kyllä millään opilla oikeutta päättää toisen omaisuuden tuhoamisesta (paitsi ehkä Marxin opilla, mikä on moraalisesti kyseenalainen).

Raskauttavana asianhaarana voidaan vielä pitää museokaluston kulttuurihistoriallista arvoa.

Unohdat kunnan kaikkivoipaisen julkisivulautakunnan mahdin, jolle tavan tallaaja ei voi mitään! Sakkoa tulee, ja jos ei tonttiaan siivoa eikä sakkoa maksa niin sakko sen kun vain lisääntyy. Ulosotto hoitaa loput.

Arvo on itseasiassa jo vedetty vessanpöntöstä alas siinä vaiheessa, kun kalusto on parkkeerattu Haapamäelle vailla suunnitelmia.

Sinänsä tässä pullon tapauksessa asiat etenevät oikeassa järjestyksessä, että ensin kalustoa tarjotaan myyntiin. Sen jälkeen, jos ja kun ostajaehdokkaita ei ole, jää päätettäväksi onko kaluston arvo romurautana sellainen, että sen voi siivota pois päiväjärjestyksestä.

Niin että kunnan julkisivun ja "hyvän imagon" kiillottamiseksi pitäisi muiden omaisuutta hävittää. Se haiskahtaa sosialismilta ja varastamiselta joka oikeutetaan väkisin. Itse ainakin vastustan tällaista ja kyllä minulla esimerkiksi on oikeus säilöä vaikka auton- ja traktorinromuja, jos niin päätän tehdä.

Kaluston romutus sinetöisi lopullisesti niiden tuhon. Seisonnassa olevalle kalustolle voi vielä myöhemmin tehdä vaikka minkämoiset korjaukset. Toisekseen suunnitelmaton seisonta ei vedä kulttuurihistoriallista arvoa vessanpöntöstä alas, niin kauan kuin kalusto on olemassa, siitä huolimatta että sen kunto heikkenee ulkona säilytyksessä. Sen voi edelleen laittaa kuntoon, toki se tulee ajan myötä kalliimmaksi ja vaikeammaksi. Mutta ei rautatiekalusto ihan heti täysin romuksi ulkona olosta mene.

Onko taantuvalla paikkakunnalla Keuruulla edes mitään julkisivulautakuntaa?

Jokos Lasse on jättänyt veturista ostotarouksen.
Ei kaikkea voi jättää muiden hoidettavaksi. Lohjan Kraus-veturi on sinänsä hyvä esimerkki, että se on pelastumassa ulkomailla. Sen säilyttämistä Suomessa vaatineilta ei tullut mitään osallistumista sen säilytämiseen saati kunnostukseen. Se olisi ollut muiden tehtävänä.

Pirttilahti puhuu asiaa.

Herroilla Teppo ja Juhani P. oli tiivistä kosketuspintaa Haapamäkeen, joten heidän asiantuntemuksensa on mielestäni erinomaisen hyvin kohdallaan.

Onhan Haavassa oleva kalustokasa huima, mutta miksi siellä ei ole vaivaa nähty edes riittävän pressumäärän hankkimiseksi? Onko siellä pesivät ilmapiirituholaiset jo saaneet huutia tekosistaan? Surettaa Porkkanan entraamisen jääminen kesken.

Olihan se hauskaa fiilistellä vasta liikenteestä poistetulla Cht:llä, missä kunnossa se nyt on? Miten ruosteinen se aataminaikuinen neliakselinen säiliövaunu nytkin on? Entä Cmc? Entä rautatiemuseon lättä 4120?

Juttu vaikuttaa yritykseltä juoda Keurusselkä tyhjäksi yhdellä istumalla. Nyt on näköjään kädet nousemassa pystyyn.

Just joo, veikkaan että ei montaakaan vuotta mene siihen, että raiteet on tyhjennetty ja kalusto kadonnut.

Herra Lassea kehotan lainaamaan kirjastosta ja lukemaan Marxin Pääoma osa 1:n. Se on täyttä tavaraa, joten Lasse: - voit jopa yllättyä.

Marx kirjoittaa siinä työläisen työpanoksen riistämisestä (lisäarvosta!). Muut Pääoman osat on muiden kuin Marxin puhtaaksi kirjoittamia ja ne ovat jotakuinkin ykkösosan täydennystä. Ovat siis oman aikansa kuva, vaikka motivaationsa niihinkin oli. Lenin oli fiksuudestaan huolimatta vastuuton ja vihainen, ei jatkoon.

Paras tapa ottaa selvää mistä mikäkin aate on kotoisin, lienee katsoa miten se on vaikuttanut yhteiskuntatasolla. Onko eliitti esimerkiksi voinut sen avulla hyötyä kansalaisista omaksi edukseen. Ei sitä ihan turhaan ole sanottu klassista varoitusta "lammasten vaatteissa olevista susista". Siinä sen näkee, miten mikäkin oppi käytännössä vaikuttaa.

Sellaisella toimijalla on iso vastuu asiassa, joka on omistautunut alan asioille ja jolta löytyy asianmukaiset ja asiantuntevat toimijat, ja jonka resurssitaso on mitoitettu rautatiekalustoa silmällä pitäen.

Löytyykös täältä erityisolosuhteiden luvatusta maasta sekllaista toimijaa. Ole hyvä ,lasse ja kerro sellainen toimija.

Ehkä myös tämä keskustelu kaipaisi hieman r o m u t u s t a . - Ylläpito?

Sanoisin että aika monet museojunaoperaattorit sekä periaatteessa VR täyttävät nuo kriteerit.

Avoin keskustelu on demokratian mahdollistaja.

Herra Lasse, Marx oli saksanjuutalainen. Pikemminkin nykypolitikoitsijat ovat lampaita lampaiden vaatteissa.

Ei etninen tausta kerro arvomotiiveista mitään yksilön kohdalla. Oli juutalainen tai kreikkalainen tai joku muu, ei ole erotusta.

Edelleen Lasse:Miten sinä henkilökohtaisesti tulet osallistumaan veturin säilyttämiseen, muuten kuin näillä lirjoituksin?
Nämä kirjoitukset eivät edistä veturin säiymistä.

Olenko minä museojunaoperaattori? Kirjoitukset eivät edistä? Sanoisin, että vaikenemisen kulttuuri edistää "tabujen" syntymistä ja massamuodostusta. Asioista puhumisen idea on puhumisen kautta pistää ajattelemaan, ajattelun kautta on taas yleensä järkevämpi toimia käytännössä.

Ei tarvitse romutusta. Täysin asiallista ja rakentavaa keskustelua tässä aiheessa. Ketään ei ole loukattu henkilökohtaisesti.

Miksi jonkun museo-operaattorin pitäisi tuo pelastaa? Uskoakseni heillä on kädet ynnä heidän oman kalustonsa ylläpodossa, eikä myösän taloudessa taida olla pelivaraa, ainakaan suomalaisilla operaattoreilla.

Toivottavasti kyseinen veturi kiinnostaisi sitten ulkolaisia museoliikenneoöeraattoreita.

Ei tarvitse olla museo-operaattori voidakseen pelastaa jonkun laitteen säilytettäväksi ja kunnostetuksi. Hanki kohteen kunnostamiseen rahoitus ja tekijät — jälkimmäiseenkin tarvitaan rahaa, jos ei kykene tekemään kunnostusta itse. Se on siinä. Tämän jälkeen voit liisata kunnostetun laitteen jonkun operaattorin käyttöön. Aika tyypillinen konsepti Englannissa.

Käy se näinkin.

Keskustelua kyllä tarvitaan museokalustosta, sen kunnostamisesta, kunnospidossa ja säilytyksestä. Sitä tarvitaan niin yhteiskunnallisesti kuin yhdistys tasolla sekä tuossa välillä. Keskustelussa pitäisi pyrkiä löytymään ratkaisuja esim. rahoitukseen, tiloihin ja siihen mistä löytyy tekijöitä. Ensimmäisellä tietysti saa kahta jälkimmäistä jos sitä on tarpeeksi.

Höyrysäiliöveturi olisi kieltämättä mielenkiintoinen lisä liikennöintikuntoisessa museokalustossa, mutta linjalle sillä ei taida olla asiaa. Näkisin ulkoisen kunnostuksen itse yhdeksi järkeväksi vaihtoehdoksi tuon osalta. Mahtaisikohan Nuottasaaren tehtaita nykyisin hallinnoivaa Stora Ensoa kiinnostaa tuon kunnostus muistomerkiksi tehtaan portinpieleen tms.?

Eikös höyrysäiliöveturia voi pyörittää myös paineilmalla? Jos voi niin silloin tuosta voisi kunnostaa myös toiminnallisen laitteen sisätiloihin. Sopiville pukeille nostettuna voisi esitellä koneiston toimintaa ja pyörittää pyöriä ilmassa.

Jotain keskustelua enemmän nyt tarvitaan huomiseen mennessä, jos halutaan ettei Pullo mene romuksi, esimerkiksi tarjouksia. Taitaa vaan olla niin, että ainoa rautatieharrastajia tässä maassa yhdistävä tekijä on r a i v o, ja sillä ei paljoa aikaan saada.

Mielestäni raivo on.aivan vää ilmaisu. Oikeampi olisi se, että muut toimikoon, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin kertomaan, mitä muiden pitäisi tehdä.

Johtuisikohan herra Tepon mainitsema ilmiö siitä, että maamme on surkean pieni ja synnyttänyt suomalais-ugrilaisuuden erityispiirteen (pikkusieluisuuden) huomenlahjaksi monellekin iikalle. Harrastajia on vähän, ja hekin ovat vaarassa saada "viimeisen kylähullun" maineen suit sait nopeasti.

Maassamme perinnetietoisuuskin on olemattoman vähäistä. Tältä pohjalta voin itse ymmärtää nurkkakuntaisuuden esiinmarssia. Ja niin maan perusteellisen "hyvin" hoidettujen kulkuyhteyksien takia on hankalaa lähteä hieroskelemaan jotain ihmevimpainta jonnekin 300 km päähän Haapamäelle.

Eihän siellä ole asiallista majoitustakaan saati ruokapaikkaakaan aseman lähellä! (Puistokin on boikotissa sen johdon sekoilujen takia.)
 
Oman kokemukseni myötä harvinaiset harrastukset vaativat aivan perkeleen vahvaa ja myös vittumaista luonnetta. Omalla kohdallani jälkimmäinen tarkoitti sitä, että asemilla jokaikinen helvetin kännikala piti oikeutenaan tuppautua likitse vuodattamaan huonon onnen sävyttämää elämäntarinaansa.

"Vaimo ei ymmärrä, yhyy - yhyy!" Viinanhajuisen hengityksen ja mökeltelyn säestyksellä!

Kuvaa siinä sitten jotain harvinaista virkatarvevaunua! Tai muistiinpanoja P 97:n rungosta Tampereella jonain perjantai-iltapäivänä.

Jostain kumman syystä sitä vaivannäköä piti jotenkin haluta!

Toinen juttu on sekin, että "vanhoilla kantapeikoilla" alkaa ikä painaa ja krematorio senkun lähenee päivä päivältä! Ei oikein enää jaksa riehua hirveätä sambaa...

Kyllä siitä näyttää tulleen ihan kelvollinen huutokauppa. Neljän tarjoajan kisa 44 tarjousta, korkein tarjous 1310 €
Ensimmäinen tarjous ilmaantui 14.4. klo 16.29.