Resiina-keskustelu

VR Group on monipuolinen, ympäristöystävällinen ja vastuullisesti toimiva matkustuksen, logistiikan ja infrarakentamisen palveluyritys. VR huolehtii junilla ja linja-autoilla vuosittain lähes 90 miljoonasta matkustajasta turvallisesti ja luotettavasti.

Tehtävän kuvaus:

Toimit junissa konduktöörin apuna. Olet asiakkaitamme varten, opastat ja neuvot matkustajia sekä myyt ja tarkastat matkalippuja. Tehtävänäsi on varmistaa, että matkustaminen junassa on turvallista ja viihtyisää. Työ on epäsäännöllistä vuorotyötä.

www.mol.fi
----

Siis mitä tässä oikein haetaan? Säästöjä? Onko tulevaisuudessa junassa yksi konduktööri ja muu henkilökunta edullisempia junamyyjiä?

Ilmoitus oli myös sunnuntain (10.7.2011) Hesarissa.

Niitä varmaankin. Ja konduktöörin työnkuvan romutusta. Onhan noita junamyyjiä jo valmistunutkin, ei tämä ole ensimmäinen haettava kurssi.

Miten tässä konduktöörin työnkuva muuttuisi? Olihan ennen veturissa lämmittäjä ja kuljettaja, eikä siinä kuskin työnkuva romuttunut. Voisin olettaa, että näistä junamyyjistä osa kouluttautuu konduktööreiksi jossain vaiheessa.

Minusta junamyyjä on hieman erikoinen titteli ao. toimenkuvasta. Mikäli samaa nimikettä käytettäisi toisaalla, olisi dösien rahastaja linja-automyyjä, joka viittaa mielestäni enemmän linja-autokauppiaaseen kuin lippujen myyjään.

Ihmettelen kuitenkin sitä, miksi nykyinen junahenkilökunta on niin kovasti vastaan junamyyjien palkkausta? Mikä siinä on niin pahaa tai väärää? Kaikella kunnioituksella konduktöörejä kohtaan, junan päällikkö on kuitenkin aina veturinkuljettaja ja konduktööri myy "vain" lippuja, tehden toki siinä OTOna muitakin hommia. Konduktööri ei kuitenkaan voi vaikuttaa junan kulkuun, sen nopeuteen, miellyttävään kulkuun tai mihinkään muuhunkaan näihin rinnastettaviin asioihin lainkaan.

Kysymykseni onkin: mitkä ovat junamyyjän ja konduktöörin työtehtävien merkittävimmät erot? Ja miten junamyyjän toimenkuva eroaa taannoisten rahastajien duunista?

Työaika on vain n.50h/kolmen viikon jaksossa. Junamyyjän koulutus on lyhyt ja siksi toimenkuva on kapea.

Koulumaailmassa on ns. kouluavustajia opettajien apuna. Onko "junamyyjä" vastaavasti konduktöörin apulainen? Mitkä ovat esim. hänen oikeutensa ja velvollisuutensa matkustajia kohtaan?

Kun aiemmin on johonkin junaan laitettu kaksi konduktööriä, nyt laitetaan konduktööri + junamyyjä. En ota kantaa siihen onko kritiikki aiheellista, mutta ymmärrän kyllä sen, ettei konduktöörit riemustakaan kiljahtele.

Käsittääkseni palttiarallaa samat oikeudet ja velvollisuudet, eli osallistuu lipunmyyntiin ja tarkastukseen kuin normaali konduktööri.

Junan kuljettamiseen, toisin kuin konduktööri, ei voi osallistua koulutuksen rajallisuudesta johtuen.

Ennen kuin joku tämän asian oikeasti perustelee, niin pidän vastustusta puhtaasti muutospelkona.

Junamyyjä on tosi hölmö titteli. Äkkiseltään en osaa ehdottaa hyvää, mutta toiset kielinikkarit varmaan keksivät uuden toimenkuvaa sopivasti  vastaavan nimityksen.

 Kaiken uhallakin...
Huomaa ettei joillakin kommentoivilla ole oikein edes kunnon käsitystä
erilaisten ammattiryhmien työnkuvista/vaatimuksista/koulutuksista tuolla rautatie-ympäristössä.
Mutta olkoon..

 Seuraava askel lieneekin se, että noille junamyyjille suodaan sääntö-
muutoksilla oikeus toimia ns. "johtavana" junissa. Ehkä alkuun joillakin
määrätyillä osuuksilla, joihinkin määrättyihin aikoihin.
 Mutta luulen, että vähän kerrallaan kuitenkin.
 Siihen tähtää jo uusittava hinta/lippupolitiikka. Kaikkien pitäisi ostaa lippunsa
jo ainakin kuukautta ennen matkaa netin kautta. Ei tarvittaisi enään sitä rautaista,
hieman ammattiylpeyttäkin tuntevaa konduktööriä myymään edes lähijunissa kaukopuolen lippua, äkkilähdön yllättäessä.
 Syitä on tietenkin useitakin.
 Helpompi/halvempi koulutettavuus. Pienempi palkka, sekä muut kulut. Eiköhän noitakin työsuhteita pätkitä sopivassa suhteessa, ainakin jatkossa. He eivät tule ikinä muodostamaan sellaista mahdollisesti "työtaistelevaa" ammattiryhmää kuin nykyiset yleisönpalvelijat.
 Junamyyjät ovat paljon helpompi alistaa työnantajan kuriin ja nuhteeseen.

 No, mitäkö sitten? Mitähän se meitä matkustajia huolettaa kuka meille junissa
palvelua suo. Tuskin yhtään mitään, mutta tuskin se antaa meille oikeutta
aliarvioida myöskään tuon vanhan ammattiryhmän huolestuneisuutta oman
työnkuvansa tulevaisuuden näkymistä.
Ja ei - en ole rautatieyhtiön palveluksessa millään muotoa.

 Ja joku heistä myyjistä varmaankin haluaisi ehkä jatkossa kouluttautua
konduktööriksi, vaan se koulutus lienee ollut keskeytynyt siitä lähtien kun
nuo uudet junamyyjät on lanseerattu. Ehkä sitten joskus järjestetään kurssi
heitä varten kun nuo jt-pätevät loppuvat eläköityessä/kypsyessä kesken.
 Vai muutetaanko sittenkin pykäliä tuossa byrokratia-karusellissa joka vaihtaa nimeään tasaisin väliajoin.
  Mikäli joku ulkopuolinen haluaisi konduktööriksi, niin tie lienee poikki(?).
Koulutusta ei taida tällä hetkellä olla (ei varmaa tietoa). Kaikki kun eivät voi edes hakeutua osa-aikaisesti töihin/alalle.

 

Hmmm...joitain kysymyksiä heräsi työstä. Osa-aikainen työ, mutta keille se epäsäännöllisenä sopii? Ja kuinka tuo 50 tuntia 3 viikon jaksoon jakautuu? Muutaman tunnin keikkoja epäsäännölliseen tahtiin? Lasketaanko odotusaika vieraalla paikkakunnalla työaikaan? Miksi ei voisi olla vaikka kokoaikaisena n. 20 paikkaa haussa...

Tuo Juhani Lahden kommentti on tarina todellisuudesta. Niinhän se yleensä menee, kun kilpailu kiristyy ja säästöjä haetaan. Joihinkin perustehtäviin vuokratyövoima (vai onko jo käytössä?) voi olla seuraava askel.

Ensimmäinen mielikuva junamyyjäilmoituksesta oli 50-luku ja junassa kiertävät lehdenmyyjät. Sisäsuomen lättähatuissa oli joskus jopa piirakanmyyjiä ja Savossa kalakukonmyyjiä. - Meni hiukka pieleen.

Ammoin tuli seurailtua paikallisliikennettä - max. 2-vaunuisessa Dm7-junassa matkustajien hyvinvoinnista huolehteluun riitti rahastajan pätevyys (toki täydellinen Jt-pätevyys, työvuoroon usein liittyi myös vaihtotyötä). Sm-junien tullessa liikenteeseen (vetovaunu + liitevaunu) junamiehistönä täytyi olla kond. + rahastaja? Kuinka tuolla naapurissamme Ruotsissa, esim. Tukholman lähiliikenteessä, riittääkö siellä junamiehistöön vain lippujen myyjiä (ovimikkoja)? Ainakin jossain vaiheessa kuljettaja itse joutui tarkastamaan "sivun selvyyden" ennen lähtöä, kuinkahan nykyään?

Eräs tekijä, joka konduktööreille on junamyyjien saapumisen jälkeen tapahtunut, käsittääkseni näkyy haittatyölisien pienentymisenä ja ylitöiden vähentymisenä. Toki elämänsä pitäisi suunnitella peruspalkan mukaisesti ja lisät tuovat vain pientä bonusta elämiseen - toisaalta myös miinuksen eli niiden ansaitseminen vaikuttaa henkilökohtaisella puolella (perhe- ja parisuhteet, poissaolot läheisten läheltä jne)... Elämän arvoja voidaan mitata eri tavoilla ja työnantajan mahdollisuus saada henkilökunta joustamaan on ollut maksaa tehdyistä epäinhimillisistä (säännöllisen epäsäännölliset työajat, joskus ylitöihin pikaisetkin hälytykset jne) vuoroista korvaus, joka on ollut tarpeeksi iso korvaamaan menetetyn vapaa-ajan läheisten kanssa.

Oletteko havainneet viime aikoina junavuoroja peruutetun esimerkiksi pohjois-Suomen alueella? Onko samalle alueelle tullut työskentelemään junamyyjiä ja aiemmin ylitöihin sairastuneen konduktöörikollegan tilalle on ollut helppo saada motivoitunut sekä hyvin työssään viihtynyt konduktööri? Onko ylityöt loppuneet junamyyjien saapumisen jälkeen? Onko pyhätyöt (100% haittatyölisä) vähentyneet tai jopa loppuneet kokonaan, kun tilalle onkin soitettu "halpatyövoimaa"?

Konduktöörit ovat käyneet yhteensä 4,5 kuukauden mittaisen koulutuksen VR Koulutuskeskuksessa sekä työnopastusjakson omalla alueella ennen yksin työskentelyn aloittamista lähi- ja kaukoliikenteen junissa. Lisäksi tasaisin väliajoin käydään "jt-kertauksessa", ensiapu- ja asiakaspalvelukoulutuksissa ("sertifikaatin vaatimuksien mukaisesti"). Koulutus on antanut hyvän perustan työskentelemiselle ympäristössä, joka kuitenkin loppupeleissä kouluttaa esimerkiksi hankalan asiakkaan kohtaamisen parhaiten.

Uskallan sanoa, että konduktöörien joukossa on varmasti myös muutoksen pelkoa. Toisaalta onko siihen vaikuttanut myös työnantajan tapa, jolla junamyyjät ovat työkavereiksemme tuotu? Heti perään uskallan sanoa, että yhdelläkään konduktöörillä ei varmasti ole mitään sitä vastaan, että olemme saaneet työyhteisöömme uusia ja motivoituneita työkavereita. Ymmärrämme kokonaisuuden, jonka vuoksi tilanteeseen ollaan tultu. Junissa liikkuu paljon matkustajia, eikä konduktöörillä ole ollut tarpeeksi liikenneturvallisuustehtäviltä aikaa asiakaspalvelutehtäville. Toisaalta työnantajan tarkoitus on tarjota palveluita mahdollisimman edullisesti, että omaan taskuun jään mahdollisimman paljon rahaa... Tämän hetkinen tilanne on muutosprosessi, joka vie aikansa ja vaatii veronsa... Kun haittatyölisät ovat katoamassa konduktööreiltä junamyyjille, niin seuraavissa palkkaneuvotteluissa nousee varmasti esille konduktöörien peruspalkan huomattavan korottamisen tarve. Loppupeleissä mistä niitä säästöjä on syntynyt junamyyjien saapumisen jälkeen, kun he ovat kuitenkin joutuneet tekemään ylitöinä konduktöörien apulaisuusvuoroja ja näin ollen keränneet niitä palkanerotuksia?

Uskon, tiedän ja toivon, että junissa meillä on hyvä työskennellä yhdessä. Aivan mahtavia uusia työkavereita on tosiaan tullut vastaan, joiden elämäntilanteeseen työsuhde pätkämuodossa on sopivampi kuin perinteinen, toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Onnea ja menestystä heille vain junissa. Toisaalta positiivisena näen myös sen, että junamyyjän tehtävissä näemme lyhyen peruskoulutuksen jälkeen, että työntekijöistä oikeasti työskentelemään säännöllisen epäsäännöllisillä työajoilla ja millaisia asiakaspalvelijoita he ovat. Yksittäistapauksia kun on ollut, että yli neljän kuukauden koulutuksen jälkeen on havaittu puolin tai toisin, ettei konduktöörin ammatti olekaan ollut se juttu. Koulutettavien määrän huomioiden tällaiset tapaukset ovat kuitenkin olleet pisara meressä...

Junamyyjä - konduktööri asetelma ei ole joukkoliikenteen parissa mikään uusi asia. Lähin itselle mieleen tuleva työskentelymaailma löytyy lentoliikenteen puolelta, jossa matkustamossa työskentelevät matkustamohenkilökunta (lyhyt koulutus, pienempi palkka, joillain etenemissuunnitelmia) ja purseri (pitkä koulutus ja työsuhde, parempi palkka, työnantajan luottoväkeä) matkustamohenkilökunnan esimiehenä.

Maailma muuttuu veikkoseni - toivottavasti myös asioista tiedottaminen paranee sekä annetuista asioista sovituissa sopimuksissa pysyminen, niin eiköhän tästä vielä hyvä tule. Loppupeleissä kaikessa työelämässä taitaa kuitenkin vain olla niin onnettomasti, että - raha ratkaisee, ei välttämättä rakkaus rautateihin.

Jos lähtisi koulutukseen...

Konduktööri on ylikouluttautunut "lipunmyyjä" , turvallisuus etusijalla ja
suomalainen asiakas kun ei osaa ostaa lippua etukäteen kuin lentokoneeseen niin tarvitaan lipunmyyjiä.  Vrt käteinen käytäisiin hakemassa pankin sisältä eikä automaatista.

Siinä vaiheessa, kun kalusto alkaa kesken matkan lahoamaan, on perin hyödyllistä, että kyydissä on joku, joka on "ylikoulutettu" ymmärtämään jonkin verran myös kaluston tekniikkaa.

Se, kun tällä saadaan juna pysymään ehkä jopa aikataulussaan, on melko hyvää asiakaspalvelua.

Junamyyjä nimikkeestä itselleni tulisi ensimmäiseksi mieleen se henkilö/henkilöt jotka työskentelevät ravintolavaunussa. Kävi tässä mielessä että onkohan muutosten takia odotettavissa lakkoilua tai ulosmarsseja?

Junamyyjä on yhtä hieno nimike kuin juna-asema! ;D

Samaa mieltä!

Varmaankin rautatiekalusto-myyjä tai jottain olis parempi ;D
Junamyyjä myy junaa, eli paikkoja junaan... Ohan sitä puhelinmyyjiäkin, eivätkä he suinkaan aina myy puhelimia, vai?

No onhan sitä jopa myyty Eiffelin-tornikin ja useampaan kertaan.


Junamyyjä myy pilettejä, lappuja ja lippuja, niin eikö parempi nimike olisi lipunmyyjä tai rahastaja?

Kumma vimma tämä "junan" sotkeminen joka paikkaan, onkohan kyse englannin kielen yliannostuksen aiheuttamasta suomen köyhtymisestä?

Kyllä tän ketjun otsikosta ittekki päättelin, että olis jokin virvokkeita, kahvia yms. jun.. anteeksi siis rautatiekalustossa myyvistä henkilöistä...

Aatelkaas miten paljon eri tahot menettävät, kun eivät käytä tätä suunnatonta viisautta, mikä täältä löytyy erilaisissa nimeämisissä yms. ;D

Kyllä juna-asema on selvemmin tulkittavissa kuin junamyyjä. Jos olisi junan myyjä, hän myisi junia, jos taas junassa myyjä, voisi ajatus lipsahtaa melko oudoille reiteille...

Mikä vika muuten olisi sellaisessa sanassa kuin "rahastaja"? :)

Ei oikein mitään vikaa sinänsä. Ehkä se on vanhahtava ja pitää olla jotain uutta ja modernia. Mene ja tiedä... Mutta kaikkea toimivaa pitää aina viilata, jotta kehitys kehittyy. Eikö se vähän niin ole... :)

Rahastajia taitaa olla edelleen jokunen kappale. Henkilöitä, joita ei syystä tai toisesta ole kiinnostanut kouluttautua konduktööriksi.

Tästä päätellen työehtosopimuksessa on edelleen mainintoja rahastajista, joten tälle uudelle palkanpolkuhommalle on pitänyt keksiä uusi nimi.

Rahastaja + lippujen hinnat  = rahastus ;)

Eikös näitä junamyyjiä ole ollut jo puolisen(?) vuotta?

Lakkoilua sen takia, että päästään HAITTAlisistä ja ylitöistä eroon?

Kiitos Larille selityksestä, vaikka ihan en sitä lankaa löytänytkään.

Kuten Lajusen Topi tuolla edellä mainitsi, joissain junissa oli kaksikin konduktööriä, mutta nykyään toisen tilalla junamyyjä. Talvi tulee (vaikka kesälläkin tuntuu noita myöhästymisiä olevan - kesäkelillä?), junat myöhästelevät, miehistöjen kierto on tiukattu viimeiseen kierteeseen. "Kahden konnarin - juna" voi lähteä yhdelläkin Jt-pätevällä henkilöllä, otetaan toinen jostain matkan varrelta myöhässä kulkevasta junasta kyytiin mukaan helpottamaan työtehtäviä, mutta kuitenkin kuljetetaan tyytyväisiä matkustajia suunnilleen aikataulun mukaan (mikä taitanee olla VR:n suunniteltu tehtävä). Tulevaisuudessa junamyyjä odottelee matkustajien kanssa vuorokiertonsa mukaan myöhässä saapuvaa johtavaa konduktööriä, tai junasta poistetaan matkustajat odottelemaan mahdollista linja-auto kuljetusta ja juna lähtee ilman maksavia matkustajiaan määränpäähänsä - ei taida edes junamyyjällä olla mahdollisuutta matkata tyhjässä junan rungossa? Jonkinlainen Jt-koulutus olisi mielestäni suotavaa näille junamyyjillekin, taattaisiin junan turvallinen kulku - maksavat matkustajat olisivat suht. tyytyväisiä, vaikkei ehkä ehdittäisiinkään kaikkia rahastamaan. Tosin monessa Keski-Euroopan kehitysmaassa esim. lähijunat kulkevat vain kuljettajan voimin, "tarkastajat" tosin suorittavat yllätysiskujaan näissäkin junissa. Vähääkään aliarvioimatta junamyyjien toimenkuvaa, "pomot" eivät ole tainneet ajatella asiaa loppuun asti - todellisuudessa taitaa kuitenkin vähäinen säästö koitua maksavan yleisön murheeksi.

Ei käy. Rahastajaan liittyyvät voivat olla epämukavat kokemukset verokarhut kirjeestään, ulosottomiehestä tai jonkun vahingossa harakkana ampuma tv-lupatarkastaja.

Duunari on duunari, konnari on on konnari, jaguaarimies on realiteetti-mies.

Jos nyt ihan totta puhutaan nykyisestä "Jt"-pätevyydestä, niin hommahan hoituu päivän, maksimissaan kahden kurssilla. Joten ei tämä homma nyt ihan ydinfysiikkaa ole. Se mitä haluan tällä sanoa, on se että minun on hankala erottaa junamyyjän ja konduktöörin vastuualueita toisistaan, jos toinen on koulutettu vetämään hätäjarrua hätätilanteessa ja toista ei siihen ole koulutettu. Itse painoin kerran jarrua, kun yksi nainen oli liian innokas minua kohtaan, enkä tarvinnut siihen silti minkäänlaista koulutusta.

En halua mitenkään vähätellä kondutöörien toimenkuvaa, mutta fakta nyt kuitenkin on se, että onhan keikkatyöläisiä ollut tekemässä täysin samaa duunia kuin keikkatyöläisen esimieskin muilla aloilla, eikä hommassa ole ollut mitään sen suurempaa ongelmaa.

Oletteko koskaan kuulleet tuntipalkkalaisista ja/tai keikkaduunareista esimerkiksi seuraavilla aloilla (suluissa esimerkit, jotka minä tiedän ja joilla aloilla ihmiset tekevät käytännössä täysin samaa duunia tittelistä riippumatta):
- rakennusala
- hotelli- ja ravintola-ala (respan duunit: vastaanottovirkailija / vastaanottoesimies, vuorovastaava / hampurilaisen myyjä)
- vähittäiskauppa (myymälävastaava / kassa)
- siivousala (siivousesimies / siivooja)
- taksikuskien hommat (renki / isäntä)
- logistiikka-ala (varastot yms.)
- helpdeskit (team leader / toimihenkilö)
- hoiva-ala

Ja lisäksi vaikkapa ylikersantit intissä.

Veturinkuljettaja on käytännössä ainut, joka vastaa junaturvallisuudesta, matkustamohenkilökunta sen sijaan vastaa junan turvallisuudesta. Tässä on oikeasti erittäin suuri ero.


Saksassa S- ja U-Bahneilla liikenne hoituu ilman ensimmäistäkään konduktööriä tai junamyyjää, eikä Saksaa silti kutsuta tietääkseni kehitysmaaksi millään asteikolla. No okei, Fahrenheit lienee joku kehitysmaa-asteikko, mutta sitä ei enää Saksassa käytetä.

Faktaa on se, että 90%:ia kritiikistä liittyy muutospelkoon, mutta tähän tullaan varmasti menemään ennemmin tai myöhemmin. Aivan yhtälailla vaihdemiehiä pidettiin aikoinaan ns. "kakkosluokan jätkinä", vaikka juurikin nämä heput turvasivat Helsingin aseman kulkuteitä Linnunlaulussa ja suorittajat polttivat Norttia ja joku heistä joskus jopa pieraisikin minun kuullen Bremseyhynsä. Pois olivat tällaiset leikkisät huvit vaihdemiehiltä.

Koska VR on voittoa tavoitteleva yhtiömuoto, näkisin että on järkevämpää maksaa samasta duunista henkilölle B sivukuluineen 16 EUR kuin henkilölle E 26 EUR / h.

Tässä siis faktat.

Ei hoidu.

Tottakai karrikoin tuon esimerkin, mutta itse kokonaisuus on toi asia, jonka tohon kirjoitin. Voimmehan irroitella paloja kontekstista milloin ja missä vaan, mutta ei se itte asjaa muuta mihinkään suuntaan.

Kysyisin muuten tässä asiayhteydessä, että mitkä ovat saattotöiden lisäksi ne muut hommat matkustajajunissa, joissa matkustamohenkilökunnalta edellytetään ex-Jt:n tuntemista? Veikkaisin, että "Valmis lähtöön"-soittokello-opasteen painaminen ei edellytä kovin pitkän "Jt"-kurssin suorittamista.

Kokonaan toinen asia on sitten se, olenko itse tämän uudistuksen puolesta; kyllä mä olen aina arvostanut konduktöörien duunia, siihen ei ole kahta sanaa. Mutta jos liiketaloudellisesti hommaa mietitään lisättynä duunin koulutustarpeella, niin faktat ovat faktoja.

Taloudelliset realiteetit varmaankin ajattaisi junatkin jostakin vara-apinapalvelun kautta saatavilla pikakurssitetuilla kuljettajilla. Hommanhan olisi pakko olla toimivaa, kun kerta ne taloudelliset realiteetit näin ilmaisevat.
Ohjekirja kouraan ja veturin erilaisiin hanikoihin selkeät merkinnät, tulee halvaksi, ei tartte turhaan koulutella ketään!

Ehkäpä tiukasta viranomaisvalvonnasta on suurtakin hyötyä, jos edes osa "talousasiantuntijoista" esittää omia tämänkaltaisia ratkaisujaan ja säästötoimenpiteitä. Yleensä kyllä vastustan viranomaisten sääntelyä, mutta...

Surkeaa, miten vähän jotkut arvostavat toisten ihmisten ammattitaitoa ::)
Osaan minäkin ajaa raskasta ajoneuvoyhdistelmää, eli ei kun vaan ratin taakse. Sehän on ihan vaan auto, hiukan isompi vain kun se minkä ajamiseen minulla riittää suoritettu ajotutkinto...

Itseänikin on jo pitempään ihmetyttänyt, että mitä ne oikeastaan ovat ne konduktöörin tehtävät, joiden ansiosta konduktöörin läsnäolo vaikuttaa junaturvallisuuteen niin merkittävästi, ettei henkilöjunaa voi ajaa turvallisesti ilman, että sen kyydissä kulkee konduktööri.

Osaisiko joku valaista asiaa? Tämä ketju olisi siihen oikeastaan aika soveltuva paikka :)

Kokeillaan vastata.

Mikäli kaikki menee hyvin, konduktöörin tarvitsee vain antaa sitä valmis lähtöön -opastetta. Mutta aina ei kaikki mene hyvin. Listaan tähän seikkoja, jotka konduktöörin tulee kyetä tekemään, ja joita junamyyjältä ei vaadita, tai ei saa tehdä.

- Tähystäminen silloin, kun kalustoa siirretään vaihtotyönä siten, että kuljettaja ei ole kulkusuuntaan nähden ensimmäisen veturin/vaunun ensimmäisessä ohjaamossa. Tähystäjän tulee hallita kaikki opastimien opasteet ja merkit, mitä eteen ikinä sattuu tulemaan.

- Osaa tunnistaa turvallisuuteen liittyviä asiota vaunukalustossa liikkuessaan. Tunnistaa vakavat lovipyörät, muut poikkeukselliset äänet, yms.

- Tuntee vaunukaluston teknisesti: osaa sulkea yksittäisen telin tai koko vaunun jarrut, osaa sulkea kiskojarrut, osaa tehdä kuljettajan kanssa jarrujenkoettelun. Tietää vaunukalustosta myös muita, ei suoraan turvallisuuteen liittyviä seikkoja, jotka vaikuttaa esimerkiksi matkustajaviihtyvyyteen - jotka voivat äärimmillään kehittyä turvallisuusriskeiksi (lämpötilat, yms.). Kuljettajallakin on tietotaitoa vaunukaluston tekniikkaan, mutta suppeammin.

- Osaa moottorivaunukalustossakin soveltuvin osin vaikuttaa yllä mainittuihin seikkoihin, vaikka moottorivaunukaluston tekniikasta vastaakin kuljettaja. Osaa esimerkiksi useammalla yksiköllä liikuttaessa tehdä kuljettajan pyynnöstä toimenpiteitä taaemmassa yksikössä, nopeuttaen vian paikallistamista ja jopa tilanteen korjaamista, parhaimmillaan ilman, että junan tarvitsee edes pysähtyä.

- Evakuointitilanteessa tuntee turvallisuusnäkökohdat paremmin, ja näin vähenee riski siitä, että matkustajat ohjataan paikkaan, jossa ei ole turvallista.

Jotain varmasti unohtuikin. Konduktöörit kertonevat tarvittaessa lisää itse?

Lisäksi ei-turvallisuuspuolella konduktööreillä on paremmat resurssit hoitaa asiakaspalvelulliset poikkeustilanteet, kuten jatkoyhteyksien pysyvyyden selvittäminen, yms. yhteydenpito liikenteenohjaukseen tai vastaavaan. Ymmärtääkseni junamyyjillä ei vastaavaan sumplimiseen ole koulutusta.

Se toki on selvää, että kertauskoulutus ei voi olla niin tehokasta, että jokainen konduktööri handlaisi aivan jokaisen koulutetun asian kuin unissaan, etenkin kun suurin osa heistä toimii vain joko kauko- tai lähiliikenteessä. Esimerkiksi koko uransa lähiliikenteessä palvelva tuskin koskaan joutuu jarruja tarkistamaan, jos nyt ei Eil-kaluston kanssa joudu säätämään.

Ei hoidu ihan "päivän tai kahden" koulutuksella.

Ihan hyviä esimerkkejä Topilta. Konduktöörien kommenttejakin olisi jees lukea.

Tohon Topin kommenttiin vielä sen verran, että matkustamohenkilökunnan pääasiallinen ja aikaavievin duuni on tietenkin lipupujen tarkastus ja myynti, muiden hommien hoituessa sitten OTOna. Näin ei-ammattilaisena voisin kuvitella, että junaan kuin junaan piisaisi yksi konduktööri ja muut asiakaspalvelijat olisivat sitten junamyyjiä, sillä yksi konduktööri ehtii varmastikin kuikuilla matkan aikana OTOna mainitut lovipyörät sun muut.

Asiasta hieman toiseen. Se mistä olen VEKien kanssa täysin samaa mieltä, on radio-ohjaukseen siirtymisen mot helveteä meno. Siinä hommassa on mennyt käytännössä kaikki päin prinkkalaa. Ihan vaan yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että junien valmistuminen kestää huomattavasti pidempään kuin aiemmin. Moni uudistus talossa on varmasti onnistunut, mutta esimerkiksi tämä homma on alusta asti kuolleena syntynytidea, jonka nerokas työnantaja on toimistossaan visioinut ja missioinut.

Työnantaja voisi mennä vaikkapa Vuosaareen sekuntikellon kanssa ja kuikkia ihan omin silmin, kuinka kauan lähtevän junan kasaaminen radio-ohjatulla ja ei-radio-ohjatulla Deeverillä kestää. Heitän villinä veikkauksena, että VEKin ohjastama Dv12 suoriutuu hommasta ainakin kolmanneksen nopeammin. Mahtaako työnantaja ehtinyt koskaan laskea, kuinka paljon se joutuu antamaan UPM-Kymmenelle alennusta tunnin myöhästymisestä? Voisiko summa olla "hieman" enemmän kuin yksittäisen VEKin tuntipalkka...

Kuitenkin on niin, että, kuten mainittua, joissakin sivistysmaissa junia voi ajaa turvallisesti ilman konduktööriä, joten on syytä pitää mahdollisena, että Suomessakin näin voisi tapahtua.

Toiveita saa esittää, mutta eräs konduktööri ei nyt taida jaksaa lomalla syventyä enempää asiaan.


Mistäs muustakaan näissä asioissa olisi kysymys kuin rahasta. Yleisesti ottaen raha ratkaisee loppupeleissä kaikissa asioissa, eikä asioissa tunnuta hyvinkään usein ymmärtävän kokonaisuutta. Kun säästöjä haetaan, niin tunnutaan usein ajattelevan vain asiassa säästetyn rahan määrää. Samalla unohdetaan toisaalla saamattomina tuloina keräämättä jääneet eurot, jotka saattaisivat olla säästöihin verrattuna huomattaviakin määriä.

Eräänä esimerkkinä ruuhkaisessa junavuorossa miehittämättä jätettävä konduktöörin/rahastajan/junamyyjän työvuoro, koska sitä ei liikenneturvallisuustehtävällisesti välttämättä tarvita. Tästä syystä osa asiakkaista pääsee matkustamaan ilman kustannuksia (ilman lippua), kun ainoa junassa oleva konduktööri ei ehdi omilta työtehtäviltään ja kiireiltään hoitamaan lipunmyyntiä. Säästöä syntyi junahenkilökunnan jäsenen palkan verran eli puhutaan muutamista kympeistä, mutta samalla saattaa jäädä saamatta satojen eurojen tulot matkalipputuloina. Kuinka paljon säästettiin vai säästettiinkö sittenkään?

Koko 2000-luvun ajan on junahenkilökunnan puolella vaivannut pula henkilökunnasta - jo ennen sitäkin. Puuttuvia kollegoita ollaan korvattu teettämällä töitä 50-100% ylityökorvauksilla työskentelevällä henkilökunnalla. Mistä syntyy säästö, kun henkilökunta tekee työt samalla korvauksella kuin sen tekisi työtehtävien määrään suhteutettu henkilöstömäärä? Ylityöt aiheuttavat väsymystä, ongelmia henkilökohtaisella puolella, sairaslomia (vuorotyössä tärkeän levon määrä ei riitä palauttamaan työkuntoon) jne jne jne... Tulee aina mieleen tarina hölmöläisistä, jotka pidensivät peittoa toisesta päästä... jonka vuoksi taidankin tästä jatkaa loman viettämistä ja jätän Teidät ratkaisemaan näitä ongelmia toistaiseksi.

Liittyykö tämä varsinaiseen aiheeseen vai onko tämä jotain muuta? Nythän ollaan palkkaamassa lisää porukkaa. Ja toisekseen, etkö näistä ylityökorvauksista juuri kirjoittanut positiiviseen sävyyn?

Itse olen sitä mieltä, että asiakkaan (hyvä)palvelu on VR:n ykköstavoite. Jos se tarvitsee lisää henkilökuntaa niin sitten sitä tarvitaan. Mutta samalla pitää olla mahdollista miettiä, voiko tarjota parempaa palvelua jollakin tavalla, joka ehkä vaatii muutoksia nykyisiin käytäntöihin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.

Larin teksti on toki soljuvaa ja kieliopillisesti miltei hyvää, mutta niin Laria kuin allekirjoittanuttakin vaivaa vuodesta, kuukaudesta, viikosta, päivästä ja kerrasta toiseen se, että on toki halu kirjoittaa paljon, mutta se itse asianydin jääpi sitten unholaan. Aivan samoin kuin minäkin vorgin (ja vaikkapa Kauppalehden kirjoituksissa, stand upissa tai missä vaan muussa) konteksteissa rönsyilen niin järjettömästi, että irroittaudun itse otsikosta puolensadan kilometrin päähän niin että pätkähtää.

Siksipä on toisinaan syytä katsoa itseä (ihan minä itse, eikä kukaan muu) peiliin ja antaa feedbackia vastaavasti puolikollegalle. Kas näin:


Siis mitä ihmettä? Tekstistäsi saa sen kuvan, että junamyyjät -jotka on palkattu myymään lippuja junassa-, eivät voi suoriutua niinkin monimutkaisesta tehtävästä kuin lippujen myynnistä matkustajille.


Hyväpalkkaista jengiä


Ei talous- ja palkkahallinto ole näin mustavalkoista, käytä nyt omaa järkeäsikin.


Saivarrellaan - "Koko 2000-luvun ajan on junahenkilökunnan puolella vaivannut pula henkilökunnasta - jo ennen sitäkin." Eli siis, hommat ovat nyt päin gävlaa, mutta itse asiassa ne ovat olleet jo aiemminkin. Internetin deittipalstoilla joku mimmi joskus kirjoitti näin: "Kunhan olet alle 30-vuotias, mutta kuitenkin selkeästi nuorempi kuin 40-v"; vähän samankaltainen rinnastus oli toi  :) (Mulla itse asiassa on jollain levyllä tosta kyseisestä ilmoituksesta screenshot) Eli siis, halusiko mimmi itselleen maksimissaan kolkyt- vai nelketvuotiaan adoniksen? Sehän ei tosta suoraan käy ilimi.

Mitä ylitöiden ja ammatinvalintakysymyksiin tulee, kaippa konduktöörin ja ylipäätään rautatieläisen homma on ihan itse valittua, joten tokkopa siitä kannattaa valittaa.

Kuriositeettina kysyttäköön, kuinka moni raksaäijä on mennyt lakkoon viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana?

Niin juuri. Moni nuori mies on pitänyt (isolla) autolla ajamisesta ja valinnut sen takia kuorma-autonkuljettajan tai linja-autonkuljettajan ammatin. Kärsiköön siis itse kaikista niistä lieveilmiöistä, joita raskaan liikenteen parissa tulee eteen. Vai kuinka?
Lakkoherkkyys voi johtua ihan puhtaasti ammattiliitosta. Kysy vaikka Pariisin metronkuljettajilta tai suomalaisilta ahtaajilta.

Kuinka monta raksaäijää kuuluu liittoon?

JUNAEMÄNTÄ! vrt. bussiemäntä     ;D

Junaemäntä ja -isäntä ovat jo käytössä Avecran henkilöstön parissa.

En ole tätä asiaa aiemmin tiedostanutkaan, mielenkiintoista.
Hieman epäosuva nimitys, koska Avecran henkilöstössä ei ole yhtäkään sellaista ihmistä, jonka toiminta rinnastuisi bussiemäntään tai lentoemäntään.
Mutta nimitettäisiinkö miespuolista junamyyjää sitten stuertiksi? :)

Jos kerran juna-asemastakaan ei saa puhua, niin tittelin on oltava rautatiemyyjä.

Varmaan täälläkin on selvitetty junamyyjän toimenkuvaa, mutta eiköhän se ole konduktöörin tehtävistä rajattu tehtäväalue keskittyen lähinnä lipunmyyntiin ja tarkastukseen. Nythän aioitaan heistä lisäkouluttaa konduktöörejä.
Jotenkin tuo nimitys vaan tökkii. Tulee mieleen jonkinlainen junassa kaikenlaista tavaraa myyvä henkilö. Automyyjä myy autoja, siis junamyyjä myykin ehkä junia? Lentoemännän pääasiallinen työ on toimia tarjoilijana, vaikka toimenkuvaan kuuluu mm. matkustajaturvallisuudesta yms. huolehtiminen. Autoemäntä puolestaan oli rahastajan hienompi nimitys, ja siihenkin liittyi muutakin asiakaspalvelua.

Rautatiemyyjä työskentee pienoismallikaupassa ja on erikoistunut pienoisrautateihin  :D (Vaunumyyjä olisikin varmaan varsinainen ekspertti, joka ei samassa puodissa myy lainkaan vetureita eikä raidemateriaalia   ;D )

Tai sitten hän edustaa suurehkoa metallialan yritystä, jolla on runsas valikoima huokeita rautatietarvikkeita juuri asiakkaan tarpeisiin.

Minun ensimmäinen mielleyhtymäni "junamyyjästä" on se Avecran ihminen, joka lykkii syötävänjuotavankärryjään pitkin junaa. Ehkä nimitys vielä joskus korvautuu paremmalla?

Lentoliikenteen erään toimijan 840-sivuisen Cabin Crew Manual'in ja 430-sivuisen Cabin Service Manual'in opiskeltuani (talvella 2009-2010) voisin todeta, että suhde turvallisuusasioihin ja palveluasioihin ("tarjoilijana" toimimiseen) menevän suurinpiirtein samassa suhteessa. Toki niin lentokoneessa kuin junassakin näkyvin tehtävä on ammattilaisilla asiakaspalvelullisesti näkyvä rooli, mutta taustalla on paljon asioita ilman näkyvyyttä.

Kun tässä nyt on vapaapäivänä aikaa, niin avataan hieman taas verhoja kulisseihin:

Asiakas näkee konduktöörin saapuvan osastoon, toteavan "hyvää huomenta, matkaliput olkaa hyvä" ja aloittavan niiden tarkistamisen.

Konduktööri näkee mahdollisesti ensisilmäyksen matkustajista ja havainnoi mahdollisia häiriötekijöitä. Lippuja tarkastaessa tietenkin tarkistetaan niiden kelpoisuus, mutta samalla laitetaan mieleen asiakkaiden vaihtoyhteyksiä eli tarvittaessa säilytettäviä jatkoyhteyksiä myöhästymistilanteissa. Samalla myös tarkistetaan, että mitään laitonta (omat alkoholijuomat yms) ei ole esillä. Tekniikan toimivuutta seurataan samalla eli kuunnellaan onko vaunussa lovipyöriä, toimivatko laitteet (wc:t, infomonitorit, pc-pistokkeet) ja tässä vaiheessa onkin asiakkailla tärkeä rooli. Mikäli joku matkustusmukavuutta vaikuttava tekijä ei ole kunnossa, niin siitä on hyvä mainita lipuntarkastuksen yhteydessä. Esimerkiksi toimimattomat pc-pistokkeet tarvitsevat vain yhden painikkeen kuittauksen ja todennäköisesti ne toimivat jälleen. Sen on voinut aiheuttaa ylikuormitus, kun useita läppäreitä on latauksessa samaan aikaan. Lisäksi tietenkin opastetaan asiakkaita junan palveluista jne, vaikka niistä olisi vain hetkeä aiemmin annettu opastus jo kuulutuksella (tästä pienenä toiveena, että niitä olisi varmasti syytä kuunnella - säästyisi monelta "turhalta" kysymykseltä eikös joo).  ;D

Kaikki tämä tapahtuu siinä muutamassa hetkessä, jotka osastossa vietetään.

Lentoliikenteen puolella on aivan samanlaisia proseduureja. Tarkkailu aloitetaan matkustamohenkilökunnan toimesta siinä vaiheessa, kun astut koneeseen ja sanot ensimmäisen sanasi tai luot ensimmäisen silmäyksen cabin crew'n kanssa.

Voin kertoa, että molemmissa liikennemuodoissa työskennelleenä 99,9% asiakkaista on erittäin mukavia ja eivät aiheuta mitään ongelmia matkoilla. Se pienen pieni loppu, on sitten hieman haasteellisempaa - ehkä heilläkin on siihen syynsä ja tähän asti hyvin on toimeen tultu. Toivottavasti sama meno jatkuu...

Erään kaverinkaverin tuossa tapasin juuri junassa ja juttelin tästäkin aiheesta kanssaan. Hän esitti huomion, että eihän puhelinmyyjäkään myy puhelimia, joten aiemmassakin kielenkäytössä on osa -myyjä-loppuisista sanoista viitannut nimenomaan siihen, missä myydään sen sijaan, että se viittaisi siihen, mitä myydään.

Lari leikkasi kommenttiani liian tiukasti. Tarkoitin nimen omaan sitä, että lentoemännän toiminnasta näkyy matkustajalle etupäässä vain tuo tarjoilupuoli, vaikka toimenkuva edellyttää paljon muuta. Samoin on junien konnareidenkin kanssa.

Työelämää rautateillä taas tarjolla...

Tehtävä                                Haku päättyy Yhtiö                Paikkakunta  Työsuhteen laatu
Junamyyjä (osa-aikainen)    20.12.2011    VR-Yhtymä Oy    Helsinki         Vakinainen
Junamyyjä (osa-aikainen)    11.12.2011    VR-Yhtymä Oy    Turku            Vakinainen
Junamyyjä (osa-aikainen)    11.12.2011    VR-Yhtymä Oy    Tampere        Vakinainen

Lähde ja lisätietoja:
http://careers.fi/vr/careers.cgi?unit=vr_yhtyma

Onpas pitkä hakuaika....

Junamyyjä, Helsinki (osa-aikainen)    01.08.2012    VR-Yhtymä Oy    Helsinki    Vakinainen