Resiina-keskustelu

Heips!

Matkustelin tänään taas tuttuun tapaan samaa rataosuutta, tarkemmin Muhos-Vaala väliä. (juna oli myöhässä muuten tunnin verran, mutta ei siitä sen enempää, kun ei haittaa) Matkustan sitä väliä yleensä 2 krt viikossa ja olen n. 2 vuoden aikana "päässyt" ilmaiseksi ehkä 5-10 kertaa, sillä konduktööri ei ole tullut kyselemään/myymään lippua.
Tänään kävi taas näin. Ilmeisesti konnarit eivät jaksa kävellä koko junaa loppuun läpi, sillä istuin viimeisen vaunun viimeisessä penkissä ja pari viimeistä vaunua olivat ihan tyhjänä? Olen myös maininnut asiasta ohi mennen konnarille.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Haluan vielä lisätä sen, että en missään nimessä ole yrittänyt päästä ilmaisella, aina on ollut rahaa lippuun ja valmis ostamaan sen.

Ajelin eilen N-junalla Helsinkin, ja sain matkan yllättäen lahjaksi.

Istuin raha kourassa odottaen lipunmyyjää. Hän sitten yllätti sanomalla, että VR lahjoittaa matkan.  Häneltä oli  nimittäin myyntilaite mennyt rikki. Ne jotka maksoivat matkansa HSL:n matkakortilla kortinlukulaitteella, joutuivat tietenkin maksamaan matkansa. 

Myyntilaitteen hajoamisen ei pitäisi estää lipunmyyntiä, sillä konduktööreillä lienee edelleen mukana kynällä täytettäviä paperilippuja.

Mistä lähteestä olet tämän kuullut? (Ja millä vuosikymmenellä?)

Vahvistetaan, ettei mukana ole käsin täytettäviä lippuja. Myyntilaitteen vikkaantuminen estää myynnin ja/tai lippujen tarkastuksen. Onneksi on varalaitteita :) Kiusallista toki matkakorttilaisia kohtaan, koska se ei poista heiltä velvollisuutta leimata lippuaan. Tasapuolisuuden nimissä on varmaan enemmän tilanteita, jossa matkakortinlukijoiden GPS on sekaisin ja lippujen leimaaminen laitteilla mahdotonta.

Onko jokin erityinen syy miksei ole käsin kirjoitettavia lippuja? Äkkiseltään vois kuvitella, että ihan normaali "paragon" kuittivihkokin riittäis moiseen hommaan?
Siihen vaan kirjotettais esim. Hyvinkää-Tampere 16,50e ja kellonaika ja päivämäärä millo on maksettu ja kenelle, liian yksinkertasta varmaanki....

Tällä vuosikymmenellä vanhan lipunmyyntijärjestelmän ollessa käytössä. Konduktööri Lari Nylund myi paperilippuja Helsingin ja Tampereen välisessä taajamajunassa (junatyyppi Sm4).

Oma ennätykseni on IC-matka Lahdesta Joensuuhun vailla minkäänlaista asiakaspalvelukontaktia. Matkalippu kyllä oli ja ihan valppaan oloisia konnareitakin käveli ohi melkein koko ajan. Ketään ei vaan kiinnostanut.   :P

Vanhan myyntilaitteen aikaan tuollainen varajärjestelmä oli vielä käytössä. Nykyisin tilanne on muuttunut.

Tarkastajaa olisi kiinnostanut, joten suositeltavaa on konduktöörin havaitessaan ilmoittaa hänelle olevansa uusi asiakas. Huonoimmassa tapauksessa palkintona tästä konduktöörien havaitsemisesta ilman reagointia voi olla tarkastusmaksu.

En ole vuosiin matkustanut oikealla junalla (siis muulla kuin taajamajunalla) enkä siis enää taida tuntea käytäntöä. Eikös konduktöörit sitten enää huhuilekaan että "Lahdesta tulleiden matkaliput!"?  Saati sitten "Katsotaan kaikkien matkaliput". Niinkuin silloin ennen.

Näinhän se tietysti on. VR:n sivuilta löytyvät kuljetusehdot velvoittavat matkustajaa näin: "Kaukoliikenteessä matkustajan tulee esittää lippunsa heti ensimmäisessä lipuntarkastuksessa konduktöörille." Onko lipuntarkastuksesta olemassa joku selvä määritelmä, tai peräti oikeuden päätös? Katsotaanko lipuntarkastukseksi se, että junan henkilökuntaan kuuluva kävelee vaunun läpi jostakin jonnekin reagoimatta uuteen matkustajaan mitenkään? Entä jos hän reagoi sen verran, että ohimennen vilkaisee uutta matkustajaa? Ja jos matkustaja istuu hytissä (harrastaja + IC = ex-Cx :D ), voiko hän luottaa siihen, että konduktööri avaa oven, vai pitääkö matkustajan tuijottaa tikkana käytävää ja tarvittaessa huudella konnarin perään?

Asiakaspalvelun kannalta kysymys ei kai ole ihan helppo. Yhden mielestä jatkuva lipun kysely on huonoa palvelua ja ikävää asennetta ja nännännää. Toisen mielestä taas päinvastoin.

Kyllähän se konduktöörin tehtävä on kulkea riittävän hitaasti, että hänelle ehtii puhua ja pitää huoli, että kaikki matkustajat hänet huomaavat. Mikäli konduktööri on kävellyt niin nopeasti, ettei hänelle ole ehtinyt lippujaan leimattavaksi tarjota, hän on toki toiminut väärin.

Jos taas asiakas ei vaan ole viitsinyt sanoa ohi laahustavalle konduktöörille nousseensa juuri junaan, kun konduktööri on syystä tai toisesta käsityksessä, ettei vaunussa ole ketään uutta matkustajaa, asiakas on toiminut väärin. Ajatus, että asemilla tulisi tivata jokaiselta matkustajalta lippu tarkistettavaksi, ellei ole nimenomaisesti satavarma siitä, että hänen lippunsa on jo tarkistettu, on muita matkustajia kohtaan aika epäkohtelias.
Jos junassa on satoja ja satoja matkustajia, ei ole oikeasti mitenkään mahdotonta, että niistä yhden kuvittelisi jo olleen kyydissä aiemminkin, vaikka hän onkin vasta edellisellä asemalla noussut junaan. Ja juuri siksi matkustajan on hyvä varmistaa, että lippu tulee leimatuksi. Ettei turhaan köyhdy 80 eurolla.

Silloin kun liput piti konduktöörien leimata, vastaani tuli aina silloin tällöin konduktöörejä, jotka eivät leimanneet lippuja. Tein jokaisesta reklamation asikaspalutteisiin ja rastitin kohdan, että haluan vastauksen. Nihkeesti vastattiin, yleensä vasta sitten kun vastausta alkoi kyselemään asiaa henkilöliikenteen johtajilta. Tästä on käyty aikaisemmin jo keskustelua näissä keskusteluryhmän viesteissä. Eipä näillä palautteilla ollut merkitystä käytäntöihin, mien lie nykyisin koodien luenta, lipsutaanko siitäkin? Minulle ainakin syntyi käsitys, miksi leimaamista ei haluttu tehdä.

Minulla oli viime vuonna yksi 10:n matkan sarjalippu, ja kahdella kerralla kymmenestä viivakoodia ei luettu ollenkaan vaikka konduktööri liput katsoikin.
 Sain siis tavallaan kaksi matkaa "kaupan päälle" sillä eihän lippu ole käytetty lainkaan jos koodia ei lueta. Toki periaatteessa tein väärin niillä kahdella matkalla, mutta kuka olisi niin tyhmä että jättäisi mahdollisuuden käyttämättä?

Eihän ne konduktöörit voi millään muistaa millä asemalla on uusi matkustaja tullut kyytiin ja kuka on uusi.. Itse yleensä jos väliasemalta hyppään kyytiin niin pidän lipn näkyvillä, näin konduktööri osaa tulkita että olen juuri kyytiin tullut. Usein myös itse katson konduktööriin ja ojennan ja tervehdin häntä, enkä vain odota että tulee automaattisesti suoraan minulta sitä kysymään.

Näin minäkin aina toimin. Mutta sekään ei tahdo aina tehota, jos konduktööri juoksee ohi vauhdilla. Joskus on pakostikin tullut mieleen, että kyse ei yksinkertaisesti voi olla mistään muusta kuin konduktöörin tahallisesta pottuilusta. Ja niinhän se VR:llä taitaa ollakin: ei asiakaspalvelua vaan myyntiä.

9/7-2010 matkustaessani IC:llä, kerrostalon lyhyessä päätyosastossa, Kouvolasta Imatralle konnari onnistui livahtamaan ohitseni kahdesti, niin liukkaasti ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta ehtiä sanoa kissaakaan. Lippu oli kylläkin kädessäni valmiiksi esillä, ja yritin jatkuvasti seurata, koska konduktööri tulee osastoon. Kolmannella kerralla pysäytin "kiireisen" konduktöörin nousemalla seisomaan hänen tielleen keskelle käytävää. Siinä kun katselin silmätysten konduktööriä, hänen ilmeensä ja elekielensä kertoi aivan selvästi, että hän tiesi toimineensa tahallaan väärin, vaikka yrittikin selitellä tapahtunutta kiireellä. Mutta hetkinen: minäkin olin matkustaja, jolla oli kädessä leimattava lippu, ja olin sitäpaitsi jäämässä kyydistä pian. Leimaamisessa ei olisi luullut menevän paria sekuntia kauempaa. Miksi joissakin muissa osastoissa olevien matkustajien liput olivat niin paljon kiireellisempiä leimattaviksi?

Tämä on ollut minullakin tapana. Osassa tapauksissa konduktööri ei ole tullut ollenkaan vain siihen ko. vaunuun missä istun.

Vaikka kyseessä olikin VR:n virkapuvussa ollut henkilö, ei hän välttämättä toiminut VR:n ohjeiden mukaisesti. Vai luuletko toimineen?

Tuskin ainakaan kirjallisten ohjeiden mukaan. Mutta koska vastaavat kämmit ovat niin yleisiä VR:llä, tulee mieleen että kyseessä olisi jollei nyt suorastaan "kirjoittamaton sääntö" niin vähintäänkin yleinen asiakkaiden kohtelun kulttuuri.

Käyttämääni termiä myynti olen kuullut useasti konduktöörien käyttävän asiakasrajapintatilanteissa, sellaisissa konteksteissa, joissa toisenlaisessa ilmapiirissä käytettäisiin sanaa asiakaspalvelu. Tämä tuskin on yksittäisten konduktöörien keksintöä, vaan juontaa ylemmiltä tasoilta.

Ja toisessa viestiketjussa todettiin ettei mainitsemani ole VR:n virallinen visio: "Matkustajat ovat yökkösiä ja niistä pitää päästä eroon". Mutta yllä oleva viesti viittaa vahvasti siihen, että kyseinen linjaus on täysin VR-yhtymä OY:n toimintakulttuurin mukainen, vaikkei sitä missään viralisissa yhteyksissä saakkaan sanoa ääneen.

Ja jouluaattona kulkevien yöjunien konduktöörit ovat nukkumassa, kun heitä ei ole nyt kolmena peräkkäisenä vuonna näkynyt koko matkan aikana.

Koska tämä väite on vahvasti ristiriidassa sen kanssa, mitä VR:n junahenkilökunnan koulutuksesta tiedän, pyytäisin ystävällisesti lähdettä väitteellesi.
Mistä siis ole tuon tietosi saanut?

Olen vähäsen pihalla ketjun viesteistä ja nyt sitten uteliaisuus otti voiton. Jos matkustajalla on voimassaoleva matkalippu, niin ei kai silloin voi määrätä tarkastusmaksua? Edes Suomessa, vaikka lippua ei olisikaan leimattu. Tästä seuraa seuraava kysymys, että jos Suomessa ostaa kaukojunaan lipun, niin eikö se ole junakohtainen? Jos on, niin ei kai leimaamisella ole yhtään mitään väliä. Ruotsista käsin Suomeen ostamani liput ovat aina olleet junakohtaisia ja siksi kyselen. Edelliseen liittyen, voiko Suomessa valittaa käyttämättömästä lipusta senkin jälkeen kun juna on jo mennyt? Siis pyytää hyvitystä käyttämättömästä. Sehän se vasta olisikin outoa täkäläiseen verrattuna. Mitä tulee konduktöörien ja lipuntarkastajien määrään kaukojunissa, niin niitä kyllä Ruotsissa piisaa. Jos haluat kysyä jotain, niin odota varttitunti, niin kyllä joku menee ohitse tai junaemäntä/isäntä kuuluttaa tulevista yhteyksistä ja kertoo mistä vaunusta hänet tavoittaa. Näin ainakin Malmön ja Norrköpingin välillä.

VR:n lähiliikenteessä lähiliikennekertalipun (http://www.vr.fi/fi/index/junaliput/lahiliikenteen_liput/vyohykeliput.html) voimassaolo alkaa vasta leimauksesta. Jos matkustajalla ei ole leimattua lähiliikennekertalippua tai muuta kelvollista lippua, seurauksena on tarkastusmaksu.

Ruotsissa on sama käytäntö ainakin niillä paikkakunnilla, missä käytän lähiliikennettä.

VR:n kaukoliikenteen peruslipun saa peruuttaa "ennen junan lähtöä tai viimeistään 24 tuntia junan lähdön jälkeen palveluasemien lipunmyynnissä". Kymmenen euron peruutusmaksu toki peritään. Mikäli tulkitsen käytäntöä oikein, Jarno olisi voinut Joensuuhun saavuttuaan mennä hakemaan hyvitystä "käyttämättömästä" lipustaan todisteenaan se, että siinä ei ollut konduktöörin tekemää merkintää (olettaen että nykyinen käytäntö oli voimassa). Tästä syystä lipun esittäminen konduktöörille lienee olennaista.

Tässä vielä linkki: http://www.vr.fi/fi/index/junaliput/kaukoliikenteenliput/perusliput.html
Tarkista vielä lippusäännöt -linkin takaa löytyvät siteeratut ehdot.

Aihe on kiinnostava, ja voisinkin tuoda ilmi ihmetykseni siitä, miksei jokaisen kaukojunan yksittäisessä vaunussa voisi olla laitetta, jolla asiakas voisi oma-aloitteisesti käydä leimaamassa lippunsa (tyyliin lähiliikenne). Tämä olisi vaihtoehto sille, että konduktööri tulisi pysäyttää ja pyytää häneltä leimaa matkalippuun. Puute ihmetyttää vielä enemmän siksi, että VR on viime aikoina tarjonnut asiakkaille entistä enemmän itsepalvelumahdollisuuksia. Miksei tässä asiassa? Koituisiko liikaa kuluja hyötyihin nähden?

Itse ainakin käyttäisin mielelläni tällaista laitetta. Voisin mennä vaikka IC-vaunun vapaana olevaan päätyhyttiin, nauttia matkastani ja antaa konduktöörin mennä ohitse, ellei häntä kiinnosta lippuni. Jos tarkastaja, jota asia viimeistään kiinnostaisi, tulisi sitten tekemään työtään, olisi ainakin esittää voimassa oleva lippu. Tilanne olisi mukava varmasti sekä konduktöörille, tarkastajalle että itselleni.

Syyttömyyden todistelu (selittely) on harvinaisen ikävää. Mikäli konduktööri ei pitkänkään ajan jälkeen ole tullut katsomaan lippua, ja juna ohittelee jo väliasemia, joilta tarkastajat saattavat nousta, voikin olla, että edellä mainitut löytävät perille konduktööriä aikaisemmin. Vaikka voisinkin vedota siihen, ettei konduktööriä ole näkynyt ja tarkastajat uskoisivatkin, tilanne koituisi mukavuushaitaksi.

Jarmon vastaus ainakin todentaa ruotsalaisten mielikuvan suomalaisista (yess!!). "Rehellisyys maan perii." Tästä hyötyvät kaikki suomalaiset täällä: Ruotsissa ei voi omistaa kerrostalohuoneistoa, vaan kaikki ovat vuokralla (ellei omista koko taloa). Minä kun olen tarjonnut takuuvuokraa Malmössä ja Norrköpingissä, niin aina on tullut sama vastaus: "suomalaisilta ei tarvita takuuvuokraa, te maksatte aina". Meni vähän ohi aiheen, mutta nyt Jarmon vastaus ilahdutti vanhusta ihan oikeasti.

Dm12-kalustoon tällaiset laitteet ovat ilmeisesti tulossa, siinä vaiheessa kun niihin asennetaan lipunmyyntiautomaatit, poistetaan konduktöörit ja ulkoistetaan matkalippujen tarkastus HSL:n lipuntarkastajille (jotka alkavat kiertää Dm12-junissa).

Alun perin tämän oli tarkoitus toteutua jo viime syksynä, mutta projekti on myöhässä.

Ei välttämättä. Muistuu mieleen matka IC-junalla Tukholmasta Malmö Sydiin lokakuussa 2010: oli ehditty matkustaa toista tuntia ennen kuin henkilökunta näyttäytyi. Jos en väärin muista, ei esiintymistiheys juuri noussut siitä eteenpäinkään.

Eilen tuli taas ilmainen junakyyti. Pitkästä aikaa.

Nousin yksiyksikköiseen Sm5-junaan Oulunkylästä klo 13.21 ja istuin lipunmyyntiosastossa pankkikortti kourassa aina Saviolle saakka, jossa sitten jäin pois. Henkilökuntaa ei koko matkan aikana näkynyt.

Siinä odotellessani pohdiskelin, että eikös jonkun pidä soittaa lähtömerkki joka asemalla, jolloin junassa luulisi olevan ainakin yksi lipunmyyntiin kykenevä. Kun aikaa oli, pohdiskeluni edistyi ajatukseen, että Sm5:hän voinee hyvinkin lähteä asemilta ilman lähtömerkkiä. Ovet kun sulketuvat automaattisesti, mistä kuljettaja näkee, että voidaan lähteä. Vai kuinka?

Kyllä siellä on mukana konnari ollut. Lähtömerkin soittamiseen tarvittava namiska löytyy myös ohjaamosta.

Pitääkö lähijunassa antaa lähtölupaa?

Ilmeisesti pitää, koska joka junassakin pitää konnari olla. Ei kaikissa matkustajajunissa konari lähtöluvan olla, sähkömoottorijunissa summmerilla ja veturivetoisissa raililla/sisäpuhelimella.

Yleensä konduktööri on kyllä aina huhuillut Kuopiosta, Suonenjoelta, Tampereelta yms tulleiden matkalippuja. Joskus lyhyellä junamatkalla (noin 25 min) ei konduktööri ole kerennyt kyllä kysymään lippua.
Tässä esimerkki Kuopiosta.
http://www.youtube.com/watch?v=n2NspqIehCg&feature=share&list=UUFfIug6FKEFHGMn_GtQcYWw

Lähtölupa tulee liikenteenohjaukselta, ja sellainen tarvitaan junan aikatauluun merkityltä lähtöpaikalta lähtiessä, aikatauluun merkityltä lupapaikalta lähtiessä, tai jos liikenteenohjaaja on erikseen määrännyt junan pysähtymään jonnekin syystä xyz. Lähtöpaikalla se annetaan yleensä pääopastimen Aja tai Aja 35 opasteella,  tai raideopastimen, jossa on junakulkutien päätekohtamerkki, Aja varovasti -opasteella. Lähtölupa voidaan myös joillain rataosilla antaa flash-tekstiviestillä. Suullisena annettuna se on esim. "Juna 1234 lähtölupa Koivu".

Matkustajajunissa, joissa on tarkoitus kuljettaa matkustajia tarvitaan aina matkustajapalvelullisilta pysähdyspaikoilta lähtiessä konduktöörin antama Valmis lähtöön-ilmoitus (ei ole lähtölupa eikä lähtövalmiusilmoitus, huom). Konduktööri antaa sen useimmiten sähkösoitto-opasteella lyhyt-pitkä-lyhyt, paitsi veturivetoisissa junissa, joissa on käytettävä ensisijaisesti GSM-R - puhelinta ja jos se ei onnistu, sitten käyttämällä  junan sisäpuhelinta tai erikseen sovittaessa käsiopastetta.

Jos unohdin jotain olennaista, korjatkaa :)

Saviolla pois jäätyäni kävelin junan vieritse enkä nähnyt konduktööria millään ovella. Ehdin hyvin nähdä koko yksiyksikköisen junan kaikki ovet avoimina.

Sehän ei tietenkään todista sitä, ettei konduktööriä olisi junassa voinut olla. En vain sellaista silloinkaaan nähnyt sitä lähtömerkkiä antamassa. Vaikka enpä enää siinä vaiheessa olisi matkaa maksanut, vaikka olisin nähnytkin :)

Eihän ne tosiaan aina ovella ole. Jotkut piilottelevat jommassa kummassa ohjaamossa jopa melkein koko matkan, käyvät vain muutaman kierroksen tekemässä. Olen nähnyt muutaman kerran ettei esim. koko Tapanila - Helsinki välillä (16min) ole konduktööri lipunmyyntiosastossa seikkaillut.

Korjataan.

Konduktöörin antama "valmis lähtöön"-opaste tarvitaan matkustajajunissa, joilla on tarkoitus kuljettaa matkustajia, vain sellaisissa, joissa on konduktööri.

Jos konduktööriä ei ole, ei tällöin myöskään opastetta ole kukaan antamassa. Viranomaisen säännöstö vaatii vain, että kuljettajalla on oltava tieto siitä, että liikkeelle voi turvallisesti lähteä, mutta viranomainen ei määrittele sitä miten tieto on annettava.

Kaikesta tästä huolimatta (ainakin toistaiseksi) kaikissa kaupallisissa matkustajajunissa (joissa on tarkoitus jne. blaablaa) on aina konduktööri (vaikka viranomaisen säännöstö ei sitä suoraan vaadikaan).

Eli Sm5:llä siis hyvinkin voisi ajella ilman konduktööriä. Kuljettajahan saa tiedon lähtövalmiudesta siitä, että kaikki ovet ovat sulkeutuneet.

Jossain vaiheessa (2000-luvun alussa?) lähiliikenteessä kokeiltiin jättää konduktöörien lähtösoitot pois, ts. kuljettaja katsoi "sivut selväksi". Matkustajien ovien väliin jäämiset lisääntyivät kuitenkin niin paljon, että vanhaan käytäntöön palattiin varsin pian.

Ei ihmekkään kun kaiken maailman pellet juoksee 5/10minuutin välein menevien junien ovien väliin vaikka ovat sulkeutumassa.. Kerran konduktööri antoikin miehelle julkisen läksytyksen kaiuttimista, oppikohan kyseinen henkilö mitään. Ko. tapauksessa Sm2:n ovet olivat jo sulkeutumassa kun mies päätti hypätä väliin ja jäi siihen puristuksiin kunnes ovet aukesivat ja lisää ihmisiä hyppi sen jälkeen välii ja konduktööri/kuljettaja joutui odottamaan uutta väliä ennen kuin sai pistettyä kiinni..