Resiina-keskustelu

Etelä-Ruotsin (eli oikeammin Skånen) lehdistössä on viimepäivinä ollut mielenkiintoistya väittely, kun SJ:n johtaja valittii siitä, että operaattori Skånetrafiken aikoo avata 16 sellaista asemaa, joilta SJ jo oli ehtinyt lakkauttaa pysähdykset. SJ:n johtajan mukaan paikallisjunat haittaavat SJ:n nopeita junia ja sitä enemmän mitä useammin ne pysähtyvät. Jos SJ ei saa ajaa silloin kun haluavat, joskus vähän myöhässäkin, joutumatta paikallisjunan taakse jonoon, niin ihmiset siirtyvät autoihin ja lentokoneisiin. Silloin ympäristötavoitteet menetetään.

Skånetrafiken vastaa, että SJ on täysin väärässä. Lisääntyneet pysähdyspaikat tuovat lisää säännöllisiä matkustajia autoista juniin. Siten ympäristövaatimus saavutetaan entistä paremmin, kun jokapäiväiset liikkujat saadaan juniin. Satunnaisia kaukoliikennematkustajia on vähemmän.

Tässä on ongelma: muut toimijat löytävät liian paljon mahdollisuuksia kasvattaa junaliikennettä. Trafikverketrin syystiedotteen mukaan monet rataosat ovat jo katastrofaalisen täysiä, kun kaikki haluavat ajaa enemmän junia kuin ennen ja joillekin väleille on hakemuksia kymmenistä uusista yhteyksistä (sekä tavara- että henkilöliikenteessä) ja vuosikausia alimitoitettua kunnossapitoa on nyt vaikea saattaa ajantasalle lisääntyneen liikenteen johdosta.

Näissä uusimman väittelyn alku:
http://www.sydsvenskan.se/sverige/sj-fler-pagatag-staller-till-det/
http://www.sydsvenskan.se/skane/sj-riktar-kritiken-helt-fel/

On teilläkin kanssa siellä yks "Hautala". Hullunkiilto silmissä irrationaalisesti tulevat varmaan lobbaamaan liikenneministeriöön teemaansa, että entisen monopolidiktatuurin jälkeläinen haluaa ennemmin leikkiä pikajunilla, kuin tarjota "Skånen juntteille" palvelua.

On meillä Suomessa vaan asiat hyvin kiskoliikenteessä, kun Ruotsiin vertaa.

Radoillamme ei ole paria aluetta tai rataosuutta lukuunottamatta ruuhkaa, eikä tarvitse kiistellä, perustetaanko uusia taajamaliikenteen pysähtymispaikkoja esim. Särkisalmelle, Rantasalmelle, Messukylään, Lylyyn, Mänttään, Porokylään jne..

Sama mollivoittoinen sävel soi myös rahtiliikenteessä, jossa olemassaolevat lastauspaikat hylätään, radat ja raiteet seislevytetään ja jätetään oman onnensa nojaan tai kumipyörien armoille. SJ, Skånetrafiken ja Trafikverket, ottakaa Suomesta mallia!

Äkkiseltään laskettuna Suomessa on parin viime vuoden aikana rahtiliikenteen osalta tullut noin 40 hiljentynyttä paikkaa.

Tämähän tarkoittaa vain sitä, että Ruotsissa pitää tehdä lisää raiteita ruuhkaantuneille rataosille ja parantaa muuta infraa, sekä nostaa kunnossapitotasoja. Kyllähän se kerran kirpaisee, mutta sitten alkaa helpottaa. Siellä sentään ei ole sellaisia "verotetaan liikenne kuiviin" ja "ei kannata" - mentaliteetteja. Talouden kasvun kannalta hyvä asia.

Malmö-Hässleholm pitäisi ehdottomasti neliraiteistaa. Siitä osuuden Malmö-Lund junat ajavat jo nyt jatkuvassa jonossa kumpaankin suuntaan. Ongelma on ollut tapetilla jo 20-30 vuotta, mutta juuri Lundiin tullessa pitäisi purkaa yksi suojeltu tehdasrakennus (se rötiskö heti aseman eteläpuolella) ja kukaan ei uskalla tehdä mitään. Sekin auttaisi jos vaikka siihen jättäisi sellaisen lyhyen tulpan, mutta muuten levennettäisiin. Lund-Hässleholm on myös niin täynnä, että kohta kaikkien junien pitää ajaa samalla nopeudella kapasiteetin lisäämiseksi.

Toinen iso ongelma on Göteborg. Nyt jo tukossa ja kaksi eri firmaa haluaa ajaa sinne toinen 6 ja toinen 12 uutta kaukojunaa ensi vuoden syksystä lähtien.

Valitettavasti poliitikot ajavat toisaalta vain suuria suunnitelmia (esim pikarata Tukholma-Malmö/Göteborg), koska vanhat radat ovat liian vähän mediaseksikkäitä. Toisaalta Ruotsissa on hölmö tapa, että poliitikkojen on saatava toisarvoisia uudistuksia kotiseuduilleen (esim oiotaan jotain kyläteitä) ja niiden ajaminen on tärkeämpää kuin valtakunnallisten väyläprojektien.

Rataverkon avaaminen kaikille halukkaille oli yritys saada edes jotain lisäkäyttöä verkolle, jolta SJ pyrki lopettamaan kaikki haarat ja väliasemat. Eivätpä poliitikot arvanneet kuinka innokkaasti teollisuus, maakunnat ja liikenneyhtiöt ottivat syntyneen mahdollisuuden vastaan.

Sanoin tämän huolimattomasti. Piti olla haluaa sinne 6 ja 12 uutta junakulkutietä kaukojunille. Eli siis toiselle 3 saapuvaa ja 3 lähtevää ja toiselle 6 saapuvaa ja 6 lähtevää junaa.

Tänäkin vuonna Göteborgin tarjontaa lisättiin kun joku firma tahtoi ajaa kaukojunan uutta reittiä pitkin ja sekin oli niin hyvä idea, että vuoroja on lisättävä. Joulukuussa SJ palaa reitille Malmö-Göteborg, josta se luopui joku aika sitten. Reitillä nyt liikennöivä Öresundstågen saa ilmeisesti ajaa liian täysillä junilla ja SJ haluaa sittenkin osan siitä potista.

Olen täällä Ruotsin puolella ja seuraan myös teidän kommenteja, kiitos.
Piditte näitä Ruotsin politiikoja hölmölän väkenä, joo sen varmmaan käsittä sellaiseksi mutta totuus on kamalampi,kaiken takana kun on salassa pidetty sota-suunitelu, myös ne pienet kylä-tiet kuuluu sinne. Otan esimerkkin, Hornborgasjö sjaitsee lähellä Suomalaista kansankorkeakoulua Axvallasa ja tämä järvi (Hornborgasjö) pantiin kuivatettavaksi jo toisen mailman-sodan jälkimainingeissa turpeen takia. 1960-luvulla järveä ei ollut enää, mutta valtio rahoitti 1976-jälkeen miljonia kruunuja maksaneen ennallistamisen muka luonnonsuojelun takia. Tästä on tullut politiikoille jippo ja turistimagneeti, alue on saanut kokea siirtymistä kapeista raiteista normaaliin raideleveyteen tai siellä on ylileveät asfalti-tiet joita kukaan ei juuri käytä vaan sodan satuessa sinne tulee 600mm kapeat raiteet joissa turve-vaunuja vedetään traktorin perässä normaaliradalla odottaviin (Överföringsvagnen).
Sähkövincshit vetävät ylös kokonaisen kapean junan kerralla, kaksi junaa sopii vierekkäin. Tämä sota-suunitelu käsittää koko Smålanni/ Västra-Götalandin ja on aiheuttanut 891mm raiteitten hävittämisen tältä alueelta. Tilalle on usein tullut Asfalti-pyörätie jota pidetään kunnossa vaikka kukaan ei käytä sitä, niitä odotta 600mm raiteet.