Resiina-keskustelu

Voitaisiinko modernilla teknologialla hakea ratkaisu sille, että junat eivät automaattisesti pysähtyisikään kaikilla asemilla, vaan tarvittaessa?

Voisiko esim. lippuautomaatti viestittää (sopivan ajoissa ostetusta lipusta) lähestyvälle junalle automaattisesti pysähtymispyynnön? Tai voisiko laiturinäyttö näyttää esim. 10 minuuttia ennen junan saapumista matkapuhelinnumeroa, johon tekstaamalla voisi "tilata" pysähtymisen? Ja miten tässä estettäisiin turhat pysäytykset?

Konduktöörin lipunlukulaite myös voisi viestittää veturin tietojärjestelmään, jos väliasemille ostettuja lippuja kuitataan järjestelmään junan lipuntarkastuksessa?

Maailmalla on jo sovelluksia, joilla yöllä liikkuva taksi tms. voi "tilata" liikkumalleen alueelle katuvalot tekstiviestillä.

Uskallan väittää, että teknisesti täysin mahdollista.

Kyllä tuollaisen tiedon välittäminen junaan olisi täysin mahdollista. Tekstiviestin lähettäminen ei olisi mikään paras vaihtoehto vaan tähän voisi soveltaa linja-autoissa nähtyjä STOP-nappuloita, jollaista painettua palaisi asemalla valo "Pysähtyy Stannar"-valotaulussa merkkinä junan pysähtymisestä. Harvemman asutuksen alueella lähijunissakin voisi käyttää täysin vastaavia pysäytysnappuloita, jolloin saataisiin kaikki turhat pysähdykset haittaamasta VR:n toimintaa.

Asemalla voisi olla myös Stop-nappi. Olisiko junissa mahdollista se, että siellä olisi kosketusnäyttö, jossa näkyy junan reitti ja asemat, asemaa painamalla juna pysähtyisi siellä?

Pelkkä pysäytysnappi joutuisi varmaankin henkilön Ilki Valta kiinnostuksen kohteeksi, mutta jospa siihen lisättäisiin lipussa olevan koodin syöttö/tunnistin. Tosin tämä ratkaisu ei mahdollistaisi lipun ostamista junasta.

Olisi sitten kokonaan toinen asia monellako asemalla tällaiselle olisi tarvetta ja olisiko se aikataulujen kannalta edes järkevää.

Sveitissä on joillain linjoilla käytössä stop-nappeja ja tuntuu toimivan hyvin.

Tässä yksi esimerkki Sveitsistä http://vaunut.org/kuva/69644   

Entä aikataulussa pysyminen? Laitetaan Sm1-junaan 121t raskaan sähköveturin tehot noin 3000-6000kW niin voi pysähdellä useammin koska kiihdytys 0-140km/h kestäisi vain sen 45s.

Johdantoa:
Malmöläisen lehden mukaan 1682 omakotitaloa on saanut varoitukset, että se lajittelevat jätteet huonosti. Jäteastioihin oli asennettu chipsit ja sitten todettu, että elintarvikejäteastioihin ei laitettu juuri mitään moneen viikkoon.*) Asia nousi julkisuuteen, kun jotkut vanhukset olivat aivan kauhuissan. He "olivat aina tehneet oikein", mutta nyt kun saivat ruuan kunnallisesta palvelusta, niin mitään ei jäänyt ylitse. Pitääkö jättää osa syömättä?

Johtopäätelmä:
Jos kerran ihmesten jäteastioiden sisältöäkin seurataan ihan oikeasti, niin luulisi olevan jotain tekniikkaa selvittää mihin juniin nousee aina ihmisiä ja miltä pysäkeillä nousee vain joskus matkustajia. Samoin luulisi olevan jotain tekniikkaa kertomaan junalle, että siihen olisi tulossa matkustaja, muukin kuin heiluttaa kättä (Suomessa seisakkeilla ennen) tai mekaaninen pysäytysmerkki (Ruotsissa ennen ja kai jossain vielä nykyisinkin).

*) Selityksenä, että täällä on aika monta astiaa, minun asuintalollani on 12 eri astiaa erilaisille jätteillä: värillinen lasi/valkoinen lasi/keramiikka/alumiini ym metalli/kova muovi/paristot/kartonki/pahvipakkaukset/paperi/isokokoiset esineet/elintarvike/sekajäte.

Pahus vieköön männeellä viikolla pudotin vahingossa vihreän (tyhjän) viinipullon värittömien puteleitten containeriin. Mitähän tästä nyt seuraa.
     Käsite Juna pysähtyy (vain) tarpeen vaatiessa oli luettavissa jo 1950-luvun rautatieaikatauluissa. Silloin piti ilmoittaa konduktöörille kun tämä tuli vaununosastoon lippuja katsomaan - junaa seisakkeella odottaessa taas sen ilmestyttyä näkyviin, antaa kuljettajalle selvä merkki kättä nostamalla, ja pimeään aikaan kiinteää valkoista valoa taskulampulla näyttämällä. Veturi vihelsi ja kuljettaja jarrutti and that was it folks.
     Lätsyissä oli (on) päätyosastoissa nappi, jota painamalla konduktööri saattoi viestittää kuljettajalle. Painallus; kuljettaja töräytti kuittaukseksi vetovaunun matalaäänistä torvea pysähtymisen merkiksi. - Ruotsissa on todella ollut tuollaisia laituriopastimia mutta en tiedä, onko ainuttakaan enää arkikäytössä.
     Nykyään tunnutaan haettavan elektroonisia ratkaisuja vähän joka paikkaan. Nuorille ovat kai O.K. mutta kaikki seniorit, eivät opi kaikkia järjestelmiä käyttämään. Tai eivät TAHDO.
      

Muistelen että kerran lättähattu pysähtyi Vaajakosken asemalle, oli talvi ja ovi jumissa (jäätä). Juna alkoi jo lähteä, vaikka matkustajat eivät olleet päässeet ulos. Oven vieressä oli jokin soittokellon nappi, jota joku matkustaja ymmärsi painaa ja juna pysähtyi. Sitten kiskottiin ovea vielä vähän aikaa ja se aukesi.

Odotan mielenkiinnolla noita kiskobusseja, jotka ajavat ilman konduktööriä. Niissähän on kuljettajalla vastuu matkustajien turvallisuudesta, ja matkustaja voi ilmoittaa esimerkiksi tuleen syttyneestä moottorista kuljettajalle. Yhteys ohjaamoon on siis oltava, joten eikö matkustaja voisi vain sanoa kuljettajalle, että jään seuraavalla seisakkeella pois. Seisakkeella voisi olla nappi, jota painamalla syttyy valo, joka ilmoittaa kuljettajalle, että pysäkillä seisova haluaa kyytiin.

Lättäliikenteessä konduktööri käytti pienelle pahvilapulle painettua, rataosakohtaista liikennepaikkalistaa, johon hän lippuja tarkastaessaan teki pihdeillään reiän niille liikennepaikoille/seisakkeille, joille oli menossa matkustajia. Tehtyään lipuntarkastuskierroksen hän toi tämän listan kuljettajalle, jolle se toimi muistilappuna pysähtymistarpeesta pois jäävien matkustajien osalta. Jos konduktööri tapasi lipuntarkastuskierroksellaan matkustajan, jonka lippu oli vain seuraavalle seisakkeelle, eikä aika olisi todennäköisesti riittänyt siihen, että hän olisi kävellyt kuljettajan luokse kertomaan pysähdystarpeesta,  hän kävi antamassa sähkösoitto-opasteen "pysähdy seuraavalla liikennepaikalla" kuljettajalle, joka vastasi karkealla viheltimellä lyhyen törähdyksen "seis havaittu".

Sähkösoitto-opasteella lähtemisessä on ollut ainakin kolme toimintatapaa: 1) konduktööri näyttää junasuorittajalle käsiopastetta "valmis lähtöön" ja junasuorittaja vastaa siihen käsiopasteella "lähto". Konduktööri välittää tämän kuljettajalle sähkösoitto-opasteella "lähtö" 2) konduktööri näyttää junasuorittajalle "valmis lähtöön" ja junasuorittaja antaa lähtöopasteen kuljettajalle. Nykyään noudatetaan tapaa 3) konduktööri soittaa sähkösoitto-opasteen "valmis lähtöön" kuljettajalle ja kuljettaja hankkii lähtöluvan, käytännössä lähtöopastimen opasteesta jos sellainen on tai ellei erillistä lähtölupaa tarvita, juna vain lähtee.

Toki kalustotyypistä riippuen "valmis lähtöön"-opaste saatetaan antaa myös määrämuotosella puheviestinnällä.

Kai Dm12:ssa on ohjaamoiden välinen puhelinyhteys? Kyseisen työkalun kuljettajanohjekirjaa minulla ei ole.

Mitenkä tuo "pysähdy seuraavalla liikennepaikalla" opaste annettiin veturijunissa ennen kännykkä-aikaa?

Vorghan tähänkin vastasi: ks. Ari-Pekka Lannen vastaus 7.12.2012 klo 11:03: http://vaunut.org/kuva/69492  :D

Niinpä Mikkoseni, tosin en muista, että veturiin olisi vedelty mitään piuhoja soittokellolle ennen junan lähtöä. Tosin kokemus oli "vähäinen" vain Hangon puupaikuista - ensimmäinen 29.5.-79 ja viimeinen 24.9.-83 http://vaunut.org/kuva/35911 , mutta muutaman kymmenen kertaa tuli aikoinaan tuokin väli taivallettua.

Tottha. Ainakin parikymmentä vuotta vanhasta Jt:stä tuo muistaakseni löytyy, täytyykin kaivella kätköjä.

Mikäli Mikko on korjannut Jt:nsä asianmukaisin korjauslehdin saatta tieto olla hävinnyt. Toki sivustolla runsaasti kommentoivalla Kimmolla tuo TÄYTYY olla vielä muistossa, mutta nuoriso...

Ainakin luuri on samaa mallia kuin muussakin kalustossa ja siinä on samat napit. Ja kun junassa on vastaavat automaattikytkimetkin, en näe syytä sille, ettei soittaminen rungosta toiseen onnistuisi. Pitäähän sen onnistua ihan vaan jo kuulutuksiakin varten.

Tällaista tilannetta ei ole, lähtölupa tarvitaan aina.

Oikein vanha muistaa sähkösoittokellot höyryvetureissa. Linkin takana Iisalmen varikon kirje 19.5.1932. 
https://www.dropbox.com/s/9bvwdrq4vuu4egb/S%C3%A4hk%C3%B6soittokellot%20Ilm%201932%20IMG_1318.jpg

Höpsis. Kysymystä ei ollut rajattu ainoastaan lähtöpaikalle.

;D

En tiedä miksi vastaukseni tulostui noin hulluun muotoon. Minun kommenttini alkaa: "Meidän perheemme"...

Taisi vastaus lipsahtaa väärälle puolelle sitä [ /quote ] -tagia.

Jos kerran Martinkaan ei muista seisakejunien vetureiden soittokelloasiaa, niin ei sitten varmaan moni muukaan. Tässä pari asiaa selventävää kirjelmää lisää (yhdistin kummassakin eri sivut, niin ei tule niin montaa linkkiä). Jälkimmäisessä on selkeät perustelut soittokellojen tarpeellisuudesta. 
https://www.dropbox.com/s/dzb3wrwq9pse1bg/Ilm%20soittokello%20IMG_1355%2B1356.jpg 
https://www.dropbox.com/s/gtlzn0l4i27nflu/Ilm%20soittokello%20IMG_1359%2B1360.jpg

Ja se oli rajattu vain sähkösoitto-opasteen käyttötapoihin   :)

Mutta Jorma ja muut: Tampereelta ajettiin puupaikkuja sekä Toijalaan että etenkin Oriveteen ja en kyllä muista, itse asiassa, minkäänlaista viestintätapaa käytetyn tuossa seuraavalla seisakkeella pysähtymisessä. Ainakaan minkäänlaista sähkösoitto-opastetta ei käytössä ollut sen enempää kuin mitään erillisradiota tms.

Juuri niin kävi. En tiennyt kuinka tehdä.

"Pysähdy seuraavalla liikennepaikalla" toivomuksen kondyktööri antoi vaunun ovenraosta näyttämällä "hiljennä" - opastetta (näin ainakin "Hangon paikuissa"). Matkan alkaessa sovittiin kummaltako puolelta kokoontaitettua punaista lippua näytetään ja mieluimmin ensimmäisen vaunun etupään portailta. Tuossa sanailussa otettiin huomioon kuljettajan niskan jäykkyys, jospa koneapulaisella olisi taipuvaisemmat niskanikamat. Peilejähän ei Dv12-vetureissa ollut - tai no, jossain oli sivuikkunan tuulivisiiriin sellaiset asennettu, mutta säätö oli varsin karkea (vanhat visiirin lovet 0°/90°). Jos sattui, että veturimiehistön kesken kehkeytyi syvällisempi jutustelu ja tarkkailu unohtui, alkoi Dv:n käyntisilta kolisemaan sille nakelluista vaununlämmitysklapeista huomion herättämiseksi. Poikkeuksetta pääsi matkustaja laskeutumaan junasta haluamalleen seisakkeelle.

Vastaamatta on edelleen kysymys, kuinka höyryveturin miehistölle viestitettiin matkan kuluessa - vai oliko se lainkaan mahdollista näitten, ja konduktöörin välillä. En ole koskaan nähnyt Valtionrautateitten höyryveturissa taustapeiliä - enkä yksityisradoillakaan...

Jossain PoRHa:n tilaisuudessa kuulin tapahtuman, joka meni jotenkin seuraavasti: Junassa oli häirikkömatkustaja, joka oli syytä poistaa junasta. Muuta yhdenpitoväinettä ei ollut, joten konduktööri kirjoitti paperille viestin, sitoi sen polttopuukalikkaan, ja heitti sen aseman kohdalla suorittajalle. Näin saatiin seuraavalle asemalle viesti, että juna on pysäytettävä, ja poliisi vastaan.