Kommenttihaku
Kaikki kommentit / Hakutulokset
|
01.08. 21:47 | Ari-Pekka Lanne | ||
| Ennen vanhaan ― rautaisina aikoina ― olivat jokseenkin kaikki Jt:ssä kuvatut merkit sellaisia, että ne tunnisti jo pelkästä hahmostaan. Vaikka merkki oli kuorrutettu nuoskalumella kauttaaltaan vitivalkoiseksi, tiesi vaihtotyönjohtaja, veturinkuljettaja tai laatikkoauran päällikkö useimmiten jo merkin muodosta yksi yhteen, mistä on kyse. No joo, esim. erilaisia erotusjakson yhteyteen ripustettavia merkkejä oli ja on kolmenlaisia ― merkit »Erotusjakson etumerkki», »Erotusjakso alkaa» sekä »Erotusjakso päättyy» ―, ja ne ovat siltikin kaikki muodoltaan samanlaisia neliöitä. ― Mutta ei ollut olemassa muita neliön muotoisia merkkejä. Kun oudolla rataosalla mustan talviyön lumipyryssä ajellessa junankeulassa hehkuvissa kelmeissä valoissa välkähti ohikiitävän hetken lumenvalkoinen neliö, oivalsi kuljettaja ruveta ottamaan virtoja pois. Ässä oli ässän muotoinen, erkkamerkki een muotoinen. Selkeää. Hieman toiseen suuntaan se pakkaa olla menossa nykyään, kun pieneen, suorakulmion muotoiseen merkkiin on ysärin ja milleniumin jäljiltä saatettu rustailla yhtä hyvin »B», »E», pienellä präntillä »Varo kuumista» tai vaikka kuva »vihaisesta kiinalaisesta». Saattaisipa moni terävähkö valvontanopeushiljennys hioutua rautatiematkustajien kokemasta elämysmaailmasta, jos baliisiryhmämerkit olisivat aitojen erkkamerkkien ja ässien tapaan näyttävän näköisiä ― ujostelemattomia ja anteeksipyytelemättömiä―, jo kaukaa säässä kuin säässä erottuvia, B-kirjaimen muotoisiksi leikattuja peltiaakkosia. | ||||