Uusi kirja — Rautatieharrastuksen alkulähteillä

[Petri Sallinen]

”Kauko Kuosma — rautatieharrastuksen alullepanija” -kirja kaivautuu monella eri tavalla suomalaisen rautatieharrastuksen alkulähteille. Kuosman esimerkki vaikutti siihen, millaiseksi rautatievalokuvaus kehittyi ja mihin suuntaan suomalainen pienoisrautatieharrastus lähti kulkemaan. Kun yhdellä miehellä on useampia intohimon kohteita, näkyy synteesi myös tavassa ottaa valokuvia.

Pienoismallien rakentelussa tarvitaan paljon tietoa esikuvan yksityiskohdista. Kun piirustus kuvaa kohteen litteänä, paljastaa hyvä valokuva kohteen kolmiulotteisen sielun. Tällä tavalla pienoismallirakentaja voi hahmottaa höyryveturin kampikoneiston osat ja osien keskinäisen sijoittumisen ilman rautatieinsinöörin ymmärrystä.

Pienoismallikäytön tarpeet näkyvät Kuosman kuvissa. Kuvakulmat ja valon lankeaminen kohteisiin ovat sellaisia, jotka paljastavat esimerkiksi höyryveturin käymäsillan alla varjoissa lymyilevät yksityiskohdat mehevästi. Kun malttaa polvistua kuvattavan kohteen edessä, tallentuu ruutuihin normaalia enemmän tietoa. Hetkiä on selvästi tallennettu sillä ajatuksella, että tämän kuvan avulla voin myöhemmin laatia hyvän työpiirustuksen.

Kohtisuoraan sivulta tai edestä otettu valokuva auttaa hahmottamaan veturin yksityiskohtien keskinäisiä mittasuhteita. Nykyaikaisella kuvankäsittelytekniikalla kuvaan voidaan tehdä perspektiivikorjaus, jolloin päästään peräti piirtämään työpiirustusta kuvan päällä. Kuosman valitsema tapa kuvata dokumentoi myös tekniikan historiaa.

Kuulostaako ahdistavalta niittien laskemiselta? Ei syytä huoleen. Koska Kuosman kuvat ovat useiden tarpeiden synteesi, antaa sama kuva katsojalle monenlaista tietoa — nippelidataa, suuria tunteita ja kaikkea siltä väliltä. Aina ei voi tietää, mitä katsoja kuvilta odottaa tai mitä hän kuvista etsii. Kirjan kuvat palvelevat monenlaisia tarpeita.

Kirjan taustalta löytyy pari tuttua henkilöä, joiden työpanos näkyy ja tuntuu. Kirjan koonnut Juhani Katajisto on suomalaisen rautatievalokuvauksen rocktähti ja valokuvat käsitellyt Antero Alku on graafisen teollisuuden pioneeri ja kaukopartiomies. Vanhojen valokuvien käsitteleminen painokelpoisiksi ei ole ruusuilla tanssimista tai edes voikukilla loikkimista. Verta, hikeä ja muutama kyynelkin on saattanut tirahtaa yön synkkinä tunteina, kun kirjan kuvia on käsitelty painokuntoon.

Sillä on väliä, kuka kirjan rakentaa ja millä otteella työ tehdään. Katajisto ymmärtää valokuvien voiman ja sisältöjen merkityksen — Alku taas ymmärtää sen, miltä laadukkaan kuvan pitäisi näyttää. Tässä auttaa myös se, että Alku on pienoismallirakentaja — varjoista on ehkä kaivettu yhtä ja toista mielenkiintoista, joka jonkun muun tekemänä olisi jäänyt piiloon.

Suurin osa kirjan kuvista on huippuluokkaa: teräviä ja sävykkäitä. Muutamat kuvat ovat kuitenkin jääneet tummiksi tai jyrkiksi. Todennäköisesti alkuperäisestä kuvasta ei ole saanut tämän parempaa tai sitten painokone on päästänyt muutamalle arkille normaalia enemmän painoväriä. Kun kirjojen painosmäärät ovat pieniä, asettuu painokoneen värinsyöttö kohdalleen vasta painoksen edetessä. Kirjayksilöiden välillä voi siis olla eroja. Olkoon tämä pakollinen kriittinen huomioni, joiden puutteesta arvioitani on ehditty moittia.

Kuosman kuvat ajoittuvat aikakauteen, jota on kuvattu vähän. Siksi esimerkiksi värikuva Tk1-veturista vuodelta 1956 on ällistyttävä. Voiko tällaista kuvaa olla aikakaudelta, joka on totuttu näkemään vain mustavalkoisena — entä väreissä esiintyvä Vv12?

Kirjan tekstit on juoksutettu Juhani Katajiston kynästä. Jokaisesta veturityypistä on lyhyt käsikirjamainen esittely. Tämän lisäksi kuvateksti avaa kuvan tapahtumia. Kuvan yhteyteen liitetty infolaatikko taas kertoo nippelintarkasti junavuorosta, jota kuvassa näkyvä veturi kiskoi.

Ällistyttävän tarkasti Katajisto ammentaa tietoja muistojensa laatikosta. En todellakaan osaa ottaa kantaa siihen, vetikö Tv1 936 tavarajunaa T 4001 5.4.1942 kilometrillä 59/38 välillä Tampere-Tyrvää-Peipohja. Tyydyn vain ihmettelemään säilyneiden tietojen tarkkuutta — ja siteeraan tekstiä, mikäli sellaiseen tilanteeseen joskus joudun.

Jos pienoismallirakentaja innostuu kuvien esittämistä yksityiskohdista, niin numerofriikkien housut saattavat kastua tarkoista päivämäärä- ja aikataulutiedoista. Ehkä saamme nähdä vielä väittelyitä siitä, lähtikö kyseinen juna taipaleelle aikataulun mukaisesti vai peräti kahdeksan minuuttia myöhässä. ”Loputtomia ovat velhojen kiistat”, kuten Ursula Le Guin kirjoittaa Maameren tarinoissa.

Kauko Kuosman jättämät jäljet näkyvät suomalaisessa rautatie- ja pienoisrautatieharrastuksessa. Valitettavasti jäljet kylmenevät ja hämärtyvät vuosi vuodelta — samanlaiset asiat eivät enää kiinnosta nykypolven harrastajia.

Suomalaisten pienoisrautatiemallien rakentamisen perusteet eivät ole kuitenkaan oleellisesti muuttunet Kuosman ajoista, vaikka moni asia onkin nykyisin helpompaa. Jos haluat suomalaisia pienoismalleja, on ne rakennettava tavalla tai toisella itse. Rakentamisen tueksi tarvitaan yhä yksityiskohtaista tietoa — perustöiden tarve ei ole kadonnut.

Vaikka valokuvaaminen on nykyisin helpompaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin 1950-luvulla, ei vetureita ja vaunuja kuvata enää pienoismallirakentamisen lähtökohdista — tai edes teknisen dokumentoinnin näkökulmasta. Tällä menolla liikkuvan kaluston dokumentointiin jää muhkea reikä, kun valtiollinen rautatielaitoskaan ei ole vuoden 1987 jälkeen julkaissut historiikiksi kutsuttua toimintakertomusta, joka esittäisi kattavasti Suomessa käytetyt veturit ja vaunut viimeisten 25 vuoden ajalta. Kun tulevaisuuden harrastajat kaipaavat tietoja 1990-luvun ja sen jälkeen rakennetun liikkuvan kaluston ulkoisista piirteistä, on edessä paljon työtä.

Toivottavasti Kuosman kirja innostaa rataverkolla kiertäviä kuvaajia dokumentoimaan liikkuvaa kalustoa myös tällä periaatteella: kohtisuorat otokset sivulta, edestä ja takaa. Mausteiksi räpsyjä yksityiskohdista.

Kauko Kuosma keskittyi kuvaamaan vetureita. Vaunujen tyyppikuvia kirjassa ei esiinny. Valinta on ymmärrettävää aikana, jolloin valokuvaaminen oli kallis harrastus. Oli mietittävä tarkkaan, mihin kohteisiin kallista filmiä uhrataan.

Kirjan apuotsikko ”Rautatiekuvaajien parhaat” on selvä lupaus tulevasta. Kauko Kuosman elämäntyötä rautatiekuvaajana käsittelevä kirja on loistava avaus. Odotan kieli pitkällä sarjan jatko-osia.

Pienoismallirakentajana tutustuin Kauko Kuosman teksteihin, kuviin ja piirustuksiin jo teininä, kun sain lukea faijan säilyttämiä Harrastelija-lehden vuosikertoja. Lehtien sisältämistä pienoisrautatiejutuista sain kipinän, joka on poltellut näihin päiviin asti.

Arvioni Kauko Kuosman kuvia esittelevästä kirjasta syntyi puhtaasta innostuksesta ja ilosta. Arvio ei ole ostettu tai tilattu eikä se perustu edes ilmaiseen kirjalahjukseen — tilasin kirjan omatoimisesti Kustantaja Laaksosen nettikaupasta.

Juhani Katajisto: ”Kauko Kuosma — rautatieharrastuksen alullepanija”
Kustantaja Laaksonen, ISBN 978-952-7260-28-9

[Jaakko Tuominen]

Näissä muokkauksissa olis kiva jos näkis mitä on muokattu, joko maininnalla tai erilainen teksti.

[John Lindroth]

Kauko Kuosma on korkealle arvostamani oppi-isä pienoismallien rakentamisessa jo Pienoisrautatiekerhon 60-luvulta saakka. Hänen inspiroiva ja auttavainen energinen persoona ei unohdu koskaan.Viimeksi veturin  pienoismalli SK2  HO malli jossa oli mukana Kaukon tekniikkaa oli ajossa Savon radan päivänä 1.10.22.Haukivuorella.Ilman Kaukon antamaa tukea,esikuvia  ja asiantuntevaa ohjausta ei minun rakentamia malleja ehkä  koskaan olisi tähän maailmaan tullut.Ja kiitokset Juhanille että tuo kirja saatiin julkaistua!

[Jukka Ahtiainen]

Kauko Kuosma on korkealle arvostamani oppi-isä pienoismallien rakentamisessa jo Pienoisrautatiekerhon 60-luvulta saakka. Hänen inspiroiva ja auttavainen energinen persoona ei unohdu koskaan.Viimeksi veturin  pienoismalli SK2  HO malli jossa oli mukana Kaukon tekniikkaa oli ajossa Savon radan päivänä 1.10.22.Haukivuorella.Ilman Kaukon antamaa tukea,esikuvia  ja asiantuntevaa ohjausta ei minun rakentamia malleja ehkä  koskaan olisi tähän maailmaan tullut.Ja kiitokset Juhanille että tuo kirja saatiin julkaistua!

Hienoja muistoja ja mukavaa luettavaa henkilöstä, joka oli myös musiikin ammattilainen.
Ja edelleen, hienoa että Jussi teki tuon kirjan.

[Lauri Kivijärvi]

[...] Kohtisuoraan sivulta tai edestä otettu valokuva auttaa hahmottamaan veturin yksityiskohtien keskinäisiä mittasuhteita. Nykyaikaisella kuvankäsittelytekniikalla kuvaan voidaan tehdä perspektiivikorjaus, jolloin päästään peräti piirtämään työpiirustusta kuvan päällä. [...]

Vaikka valokuvaaminen on nykyisin helpompaa ja ennen kaikkea halvempaa kuin 1950-luvulla, ei vetureita ja vaunuja kuvata enää pienoismallirakentamisen lähtökohdista — tai edes teknisen dokumentoinnin näkökulmasta. Tällä menolla liikkuvan kaluston dokumentointiin jää muhkea reikä, kun valtiollinen rautatielaitoskaan ei ole vuoden 1987 jälkeen julkaissut historiikiksi kutsuttua toimintakertomusta, joka esittäisi kattavasti Suomessa käytetyt veturit ja vaunut viimeisten 25 vuoden ajalta. Kun tulevaisuuden harrastajat kaipaavat tietoja 1990-luvun ja sen jälkeen rakennetun liikkuvan kaluston ulkoisista piirteistä, on edessä paljon työtä.

Toivottavasti Kuosman kirja innostaa rataverkolla kiertäviä kuvaajia dokumentoimaan liikkuvaa kalustoa myös tällä periaatteella: kohtisuorat otokset sivulta, edestä ja takaa. Mausteiksi räpsyjä yksityiskohdista. [...]

Sama havainto on tullut tehtyä itsekin Vaunut.orgin valokuvia selaillessa: Kohtisuoraan otettuja valokuvia vaunujen kyljistä ja päädyistä ei ole kovin runsaasti. Useimmiten kalustosta on otettu kuvia viistosti. Viistosti otetut kuvat ovat toki visuaalisesti kiinnostavampia kuin kylki- ja päätykuvat, minkä lisäksi ne antavat kohteesta hyvän yleiskäsityksen. Pelkistä viistosti otetuista kuvista on kuitenkin vaikeaa selvittää kohteen osien mittoja ja keskinäisiä sijainteja pienoismallin (tai ehkä jopa replikan) rakentamista silmällä pitäen. Lisäksi lähikuvat maalausmerkinnöistä, teleistä, alusrakenteesta jne. olisivat tässä mielessä toivottuja otoksia.

Hyvänä esimerkkinä kaluston dokumentoinnista voisi nostaa P. Tuovisen XXH-kuvasarjan (ex-Hac), johon on koottu viisto-, pääty-, kylki- ja erikoislähikuvia kohteesta. Tällaisista kuvakoosteista on aikanaan paljon helpompaa tutkia vaikkapa liikkuvan kaluston teknistä kehityskulkua tai herättää kulkinetta henkiin esim. pienoismallin muodossa.

[Jukka Ahtiainen]

Lehtileike 70-luvulta: Vetureita ja pianonsoittoa

[Ilkka Hovi]

Petri Sallisen yllä olevasta kirjan arvioinnista voimme todeta kuinka kertomalla harrastuksesta saadaan myös harrastajia lisää. Suomesta puuttuu nykyisin harrastelehtiä ja pienoisrautateista kertovia artikkeleita. Pienoismalli lopetti ja Junat on lopettanut. Voisi ajatella nettilehteä joka voisi olla tilattava, jotta artikkeleita kirjoittavat voisivat saada pienen palkkion.

[Ilkka Hovi]

Meillä on hyvä harrastelehti "Resiina". Entä jos siinä olisi vaikka 2 sivua suomalaisia pienoisrautateitä käsitteleviä artikkeleita. Resiinassa on se vaikeus ettei sitä tahdo saada ostettua. Ainakin Museorautatien kaupasta osto on mahdollista kun ei ole kiirettä.

[Hannu Peltola]

Meillä on hyvä harrastelehti "Resiina". Entä jos siinä olisi vaikka 2 sivua suomalaisia pienoisrautateitä käsitteleviä artikkeleita. Resiinassa on se vaikeus ettei sitä tahdo saada ostettua. Ainakin Museorautatien kaupasta osto on mahdollista kun ei ole kiirettä.

Tuo olisi oikein hyvä idea, että osa Resiinasta voisi olla varattuna pienoisrautateille tai että siinä julkaistaisiin pienoisrautatieartikkeleita säännöllisesti. Suomessa rautateiden ja pienoisrautateiden harrastajien joukko on niin pieni, että johonkin harrastuksen osa-alueeseen keskittyvä media jää helposti marginaaliseksi tai ilman käyttäjiä/lukijoita. Näin on jo käynyt Pienoismalli-lehdelle.

[Petri Kiviniemi]

Meillä on hyvä harrastelehti "Resiina". Entä jos siinä olisi vaikka 2 sivua suomalaisia pienoisrautateitä käsitteleviä artikkeleita. Resiinassa on se vaikeus ettei sitä tahdo saada ostettua. Ainakin Museorautatien kaupasta osto on mahdollista kun ei ole kiirettä.

Tuo olisi oikein hyvä idea, että osa Resiinasta voisi olla varattuna pienoisrautateille tai että siinä julkaistaisiin pienoisrautatieartikkeleita säännöllisesti. Suomessa rautateiden ja pienoisrautateiden harrastajien joukko on niin pieni, että johonkin harrastuksen osa-alueeseen keskittyvä media jää helposti marginaaliseksi tai ilman käyttäjiä/lukijoita. Näin on jo käynyt Pienoismalli-lehdelle.

Pienoismalli-lehteä käsittääkseni arvosteltiin muovimallirakentajien taholta siksi, että siinä oli liikaa RC-aiheisia juttuja. Yleisharrastelehdistä taidettiin paremminkin siirtyä juuri noihin harrastuksen osa-alueeseen keskittyviin lehtiin. Tietysti painetusta ollaan siirrytty nettiin myös. Muovimallareiden Mallix-lehteä julkaistiin muutama vuosi. Ruotsissa vielä sentään julkaistaan yleismallailulehteä – AoH-lehti.
SJK:n Tåg lehdessä oli 2-3 sivua pienoisrautatiehaiheisia juttuja, mutta ei enää muutamaan vuoteen. Lehti teki aikoinaan kyselyn lehden sisällöstä, mihin pitäisi panostaa. Itse valitsin listasta, että pienoisrautatieaiheista sisältöä voi vähentää. Perustelen sitä niin, että pari juttua ei oikein riitä tyydytämään tarvetta. Ruotsissa tilanne on parempi kun on pelkästään pienoisrautateihin keskittynyt lehti. Suomessa tuo pari sivua pienoisrautatiejuttuja olisi toki parempi kuin ei mitään. Olisi hyvä sitten jos Resiina-lehden sivumäärä kasvaisi. Mahtaako onnistua.
Täällähän oli joskus ehdotus perustaa näille sivuille pienoisrautatiehaiheinen osio, mutta ei se ottanut sitten tuulta alleen. Ylläpito tai julkaisija ei paljon ota kantaa näihin kehitysehdotuksiin. E. Pölhö on tainnut useammankin kerran toivoa kuvien pienennystoimintoa ja tykkäysnappia. En ole huomannut ylläpidon kommentteja. Onko em. edes teknisesti mahdollista toteuttaa näillä sivuilla.

[Petri Sallinen]

Mikäli painetulle tai sähköiselle erikoislehdelle odotetaan jatkuvuutta, pitäisi toiminnan olla taloudellisesti kannattavaa. Pienillä markkinoilla tämä tarkoittaa sitä, että vuosikerran yksikköhinta voi nousta suhteellisen korkeaksi — tilaajien keskuudessa on siis oltava maksuhalukkuutta.

Nykyisin sähköisen lehden kustannukset ovat selvästi halvemmat kuin painetun lehden, vaikka sähköisen lehden julkaisujärjestelmä ja kaikki tekninen ylläpitopalvelu ostettaisiin alihankintana. Tämä onkin elinehto sille, että tekijöiden ei tarvitse 24/7 olla kyttäämässä sitä, ovatko sivustot kaatuneet vai ei. Tämä johtaa myös siihen, että osa sisällöstä on taatusti maksumuurien takana.

Toisaalta — jos em. kaltaisille palveluille olisi kysyntää, niin markkinatalouden periaatteiden mukaisesti silloin syntyy myös tarjontaa. Pari alan yleislehteä on jo kuollut, kun ei ollut sitä kysyntää. Toisaalta 2 — jos haluaa pelkästään tuottaa sisältöä muiden luettavaksi, niin esimerkiksi Facebook taipuu siihen suhteellisen hyvin — ei tosin niin hyvin kuin oikeat sähköisten lehtien julkaisujärjestelmät, mutta taipuvat silti. Sekin on aiheellinen havainto, että somessa tuotettu aineisto on vaihtoehto kaupalliselle tarjonnalle ja on vähintäänkin syömässä osan kaupallisten tuotteiden potentiaalista.

https://www.facebook.com/Mestarimallit

Olipa kyseessä sähköinen lehti tai painettu lehti, niin kustannuslaskelmien laatiminen on ensimmäinen askel, mikä on tehtävä. Sen perusteella voidaan arvioida sitä, voisiko homman ympärille syntyä taloudellisesti kannattavaa toimintaa.

World of Railways on yksi rautatie/pienoisrautatieaiheista sähköisistä julkaisuista.

https://www.world-of-railways.co.uk/news

[Juha Vuorinen]

- - - Resiinassa on se vaikeus ettei sitä tahdo saada ostettua. Ainakin Museorautatien kaupasta osto on mahdollista kun ei ole kiirettä.

Resiinassa on se helppous, että sen saa kotiin toimitettuna, kun vain liittyy kustantaja- tai tilaajayhdistyksen jäseneksi.

[Juha Kutvonen]

Meillä on hyvä harrastelehti "Resiina". Entä jos siinä olisi vaikka 2 sivua suomalaisia pienoisrautateitä käsitteleviä artikkeleita. Resiinassa on se vaikeus ettei sitä tahdo saada ostettua. Ainakin Museorautatien kaupasta osto on mahdollista kun ei ole kiirettä.

Tuo olisi oikein hyvä idea, että osa Resiinasta voisi olla varattuna pienoisrautateille tai että siinä julkaistaisiin pienoisrautatieartikkeleita säännöllisesti. Suomessa rautateiden ja pienoisrautateiden harrastajien joukko on niin pieni, että johonkin harrastuksen osa-alueeseen keskittyvä media jää helposti marginaaliseksi tai ilman käyttäjiä/lukijoita. Näin on jo käynyt Pienoismalli-lehdelle.

Resiinassa julkaistiin pienoisrautatieaiheisia artikkeleita 1980-luvun alkuvuosina ennen Junat-lehden ilmestymistä. Oli mm. PRK:n palsta ja suomalaiskaluston rakennusohjeita piirustuksineen. Minusta jutut istuivat hyvin lehden muuhun sisältöön ja toivottaisin pienoismallit mielihyvin takaisin Resiinan sivuille.