3.-6.9 Latvia -Banitis höyryjunafestivaali 2020 matka to-su 4 pv.

[Jarmo Porkka]

Gulbene - Aluksne Railway Latviassa on Balttian viimeinen kapearaiteinen rautatie, jota käytetään säännöllisessä liikenteessä, ja rautatiejuhlia pidetään kunnioittaen tätä ainutlaatuista kulttuurihistoriallista perintöä. Lähde mukaan mielenkiintoiselle rautatieaiheiselle kiertomatkalle Latviaan ja Viroon!

3.-6.9 LATVIA -BANITIS HÖYRYJUNAFESTIVAALI MATKA 2020 TO-SU 4 pv. 350 €.

Sis. Eckerö Linen laivamatkat, bussimatkat ohjelman mukaan suomalaisen matkanjohtajan johdolla, hotelliyö Jalgavassa illallisella ja aamiaisella, hotelliyö Gulbenesa illallisella ja aamiaisella, yö illallisella ja aamiaisella Rogosin kartanossa, seuraavat nähtävyydet ja sisäänpääsyt: Lavassaaren kaperaiteinen rautatiemuseo*, Jelgavan rautatiemuseo* ja opastettu varikkokierros*, Jelgava-Riika junamatka, Latvian sotamuseo, Riian automuseo, Gulbenen aseman näyttely "Rautatie ja höyry", 33 km höyryjunamatka Gulbene-Aluksne, Aluksnen aseman näyttely, Rogosin kartanon kotiseutumuseo*, Suuren Munamäen näköalatorni, Viron maantiemuseo, Juusto-/maatilamyymälä, Pöltsänmaan linna & museo, viinikellari-elintarvikemuseo, Felix tehtaanmyymälä ja Adaveren tuulimylly. * merkityissä opastus. 1hh 385 €.

Katson matkan nettisivulta koko matkaohjelma, nähtävyydet ja hotellit https://www.blitztours.fi/39646

3.-6.9 LATVIA HÖYRYJUNA FESTIVAALI 2020 MATKAN ALUSTAVA MATKAOHJELMA

3.9 Torstai  (päivän bussimatka 360km)

Klo 08.00- kokoontuminen Hki Länsisatama Länsiterminaali 2. Laivaan pääsee klo 08.30 asti!. Klo 09.00 Eckerö Linen Finlandia lähtee Tallinnaan. Hytit ja aamiaisbuffet 1.kattaus klo 08.30- lisämaksusta 15 €. Klo 11.15 Eckerö line saapuu Tallinnan satamaan A-terminaaliin. N. klo 11.30- bussi lähtee Tallinnasta A-terminaalin edestä. Klo 13.00-15.00 opastettu kierros Viron kaperaiteinen museorautatie Lavassaaressa. Lounastauko. Klo 18.15-20.00 Latvian rautatiemuseo Riassa. Klo 20.45 bussi on Jelgavassa jossa vietetään yksi hotelli yö. Klo 21.00 matkan hintaan kuluva illallinen hotellissa.

4.9 Perjantai (päivän bussimatka 240 km)

Klo 08-09.30 aamiainen. Klo 09.30 bussi lähtee hotellilta. Teemme lyhyen kierroksen Jelgavan keskustassa. Klo 10.00-12.00 Jelgavan Rautatiemuseo Opastettu 40 min. kierros veturivarikolla. Jelgavan rautatieasema. Klo 12:11 lähijuna 6724 Jelgava - Rīga 45 min > Klo 12.56 saapuu Riian päärautatieasemalle. Aikaa ihastella rautatieasemaa, valokuvien ottamiselle tai kahville. Klo 13.30 bussi lähtee rautatieasemalta. Klo 13.40-14.45 Latvian Sotamuseo tai vapaata aikaa Riian keskustassa. Klo 15.00-16.00 omakustanteinen lounastauko ravintola Lidossa missä jokainen voi valita mieleisensä aterian. Lidon vieressä on edullinen alkoholimyymälä, josta ehtii käydä tekemäsä edullisa juomaostoksia. Klo 16.15-17.45 Riian automuseo jossa on myös museo-shoppi ja ravintola. Klo 20.30 bussi on Gulbenessa missä on yksi hotelliyö. Klo 21 majatalon ravintolassa matkan hintaan kuuluva illallinen. Sauna on tilattavissa.

5.9 Lauantai (päivän bussimatka 85 km)

Klo 08.00-09.00 aamiainen. klo 09.00 bussi lähtee kohti Gulbenen rautatieasemaa. Klo 10-11 opastettu veturivarikko käynti ja kierrosratapihalla.klo 11-13 Gulbenen rautatieasema höyryjunafestivalin ohjelmaa ja interaktiivinen ja informatiivinen näyttely "Rautatie ja höyry. Klo 12.00 Banitis-juhlamarkkinat. Klo 13.00 höyryjuna lähtee Gulbenen asemalta. 33 km: n matka laajojen niittyjen, peltojen, soiden ja metsien läpi Gulbenestä Alūksteen kestää tunnin ja 25 minuuttia. Pysähdyspaikoilla mm. Kalnienassa ja Papardessa on myynnissä herkkuja ja purtavaa. Klo 14.25 juna saapuu Alūksten asemalle jossa tutustumme klo 14.30-15.30 kapearaiteiselle rautatielle omistettu multimedianäyttely "Aluksne Banitis Station" -Euroopan ja paikallisten rautateiden kehityksen historiaan sekä rautatieliikenteen teknisiin näkökohtiin. Klo 15.30-17.30 höyryjunafestivalin ohjelmaa ja aikaa lounastaa. Klo 17.30 bussi lähtee Aluksnesta kohti Viroa. Klo 18.00 bussi on Virossa Rogosen kartanolla jossa vietetään yksi hotelliyö. Kartanon emäntä pitää esittelykierroksen kartanon kotiseutumuseossa ja kertoo kartanon historiasta. Klo 19.OO matkan hintan kuuluva illallinen. Sauna on tilattavissa ensimmäinen tunti16 € ja lisätunnit 10 €.

6.9 Sunnuntai (päivän bussimatka 283 km)

Klo 08-09.30 aamiainen. Klo 09.30 bussi lähtee kartanolta. Klo 09.45-10.30 tutustumme Suuri Munamäkeen ja sen näköalatorniin jossa on kahvila. Jatkamme Vorun kautta Varbuseen jossa sijaitsee Viron maantiemuseoon johon tutustumme klo 11.15-12.45. Museossa on museo-shoppi ja ravintola. Klo 12.05-12.25 pysähdymme maatilakaupassa & juustomyymälässä. Jatkamme edellen Viron kauneimmaksi kutsuttua Postitietä, joka kulkee mutkien ja mäkien kautta Vorusta Tartoon. Klo 13.30-14.30 Pöltsanmaan linna, museo ja viinikellari. Lopuksi käymme viellä Felix-tehtaan myymälässä. Klo 15.00-16.00 Adaveren tuulimyllyravintolassa lounas-/kahvitauko. Noin klo 17.45 bussi saapuu Tallinnaan A-terminaaliin. Laivaan mentävä klo 18.10 mennessä. Klo 18.30 Eckerö Linen Finlandia lähtee Helsinkiin. Laivalla lisämaksusta hytit ja Buffetpöytä kattaus klo 18.15- / ennakkoon ostetuna 30 € aik. Klo 21.00 Eckerö Line saapuu Helsinkiin Länsisatamaan.

Katson matkan nettisivulta koko matkaohjela, nähtävyydet ja hotellit https://www.blitztours.fi/39646

Matkavaraukset ja tiedustelut!  E-mail: info@blitztours.fi /Puh.varaukset: 044-3034003

Matkanjärjestäjä Blitz Tours Oy 3647/06/Mj. Kuluttajaviraston (www.kuluttajavirasto.fi) vakuusrahaston / valmismatkarekisterin jäsen. Kotisivu https://www.blitztours.fi

[Jarmo Porkka]

GULBENE -ALÜKSENE KAPEARAITEINEIN RAUTATIE

212 km pitkä Valga-Mõniste-Ape-Alūksne-Gulbene -rautatie oli yksi ensimmäisistä 750 mm kapearaiteisista rautateistä Venäjän Liivinmaan maakunnassa. Nykyään radasta on jäljellä Alūksne-Gulbene välin 33 km. Ensimmäiset suunnitelmat tehtiin jo vuonna 1890. Itse Valga-Plavinas-rautatie avattiin vuonna 1903. Vuonna 1916 Plavinas-Gulbene osa rakennettiin sotilaskäyttöön. Kapearaiteisen rautatien pää oli silloin Gulbene.

Tärkein rahti oli puu, joka kuljetettiin selluloosatehtaaseen Pärnussa. Tavaraliikenne oli ensisijainen. Matkustajaliikenne tapahtui jo aikataulun mukaisesti, mutta se oli sopeutettu tavaraliikenteen etujen ja tarpeiden mukaiseksi. Liikenteen määrä oli alun perin erittäin pieni: vuonna 1904 kuljetettiin 102.688 ihmistä ja 89 930 tonnia tavaroita. Kaksi paria junia kulki koko reitin joka päivä. Annahof avasi 25,6 km: n metsärautatien, joka toi lisää liikennettä. Tavaroita kuljetettiin edelleen vuoteen 1914 saakka. Reitti osoittautui kuitenkin kaiken kaikkiaan kannattamattomaksi liikennöivälle yritykselle. Tavaraliikenne Gulbene-Valga-reitillä oli hyvin pientä ja vuonna 1918 karjan kuljetusrautatieyhtiö meni konkurssiin. Latvian itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918 linjasta tuli Latvian valtion omaisuutta. Vuonna 1919 Viron armeija käytti linjaa joukkojen kuljetusvälineenä sodassa Neuvostoliittoa (1918–1920) vastaan. Tuolloin virolaiset taistelivat myös Latvian alueella yhdessä saksalaisista Baltian valtioista koostuvien "balttirykmenttien" kanssa Venäjän rajalla. Matkustajaliikenne palautettiin Aluksnen ja Gulbenen välillä 1920-luvulla.

Toisen maailmansodan aikana Gulbeneen rakennettiin varikko. Vuoteen 1945 mennessä rautatie oli tullut käyttökelvottomaksi, koska Gulbenen rautatieasema oli tärkeä pommittajien kohde ja vetäytyvät saksalaiset joukot räjäyttivät siellä olelleen varikon. Tämän rautatien liikenne palautettiin vuoden 1945 viimeisillä kuukausilla. Sodan päättymisen jälkeen, kun Latviasta oli jo tullut yksi Neuvostotasavalloista Gulbenessä aloitti toimintansa kapearaiteisten veturien korjaamo. Gulbenen varikolla on kääntölava, jossa on 1520 mm ja 750 mm raiteet.

Katso lisää https://www.blitztours.fi/39646

[Jarmo Porkka]

GULBENE -ALÜKSENE KAPEARAITEINEIN RAUTATIE

Kapearaiteiseen rautatiekalustoon kuuluu puurakenteinen 4-akselinen lumiaura vuodelta 192. Tätä lumiauraa työntää dieselveturi talvella. Lumiauran ohjaamossa työskentelevät rautateiden työntekijät. Säiliövaunu  No. 02933 joka on valmistunut Demihovan konetehtaalla Neuvostoliitossa vuonna 1964.

ТУ2-sarjan ensimmäistä dieselveturia ovat vuodelta 1958. 1960- ja 1970-luvuilla tieliikenne kehittyi ja kapearaiteinen rautatie menetti suuren osan merkityksestään. Matkustajajunien toiminnan ylläpitämiseksi ostettiin uusia matkustajavaunuja vuonna 1987 ja vuonna 1988 uudet veturit Kambarkan konetehtaalta Venäjältä. Vuonna 1984 Alūksne-Gulbenen säilynyt rautatieosuus suojeltiin teknisenä muistomerkkinä. Vuoden 1987 alussa rautatie suljettiin teknisistä syistä. Liikenne palautui vuoden loppuun mennessä. Vuonna 1988 otettiin käyttöön kaksi uutta TU7A-veturia, 2994 ja 3018. Yksityinen rautatieyhtiö "Gulbenes - Alūksnes Banitis" on tarjonnut junayhteyksiä 2002 lähtien reitillä Gulbene - Alūksne.

Gr-319 tyypin D veturi Ferdinands. Sarjan valmistaja oli Babelsbergissä DDR:ssä sijainnut Orenstein & Koppel, joka sai vuoden 1948 alussa nimekseen VEB Lokomotivbau Karl Marx Babelsberg (LKM) (Karl Marxille nimetty veturitehdas). Ensimmäinen sarja 352 veturia valmistui vuosina 1947-1951. Toinen sarja 75 veturia valmistui vuosina 1953-1954. Veturisarjaa valmistettiin yhteensä 427 kpl, joista vain kaksi jäi Itä-Saksaan. Max. nopeus 35 km/h, teho 250 hp, tulipinta 42,9 m², höyrynpaine 13 kg/cm², iskunpituus 400 mm, silinterin halkaisija 370 mm, vetopyörien halkaisija 800 mm, täyspaino 39 800 kg, kokonaispituus 12 m, vesitankki 5,5 m³ ja polttoainemäärä 3 000 kg.

Vuonna 2006 reitille tuli dieseljunien rinnalla myös höyryveturi Kc4-332 Marisa Lavassaaren rautatiemuseosta. Se sai Škodan Tsekkoslovakian Plzeňissa tekemät vaunut.

Aikataulun mukaisia junia vetää luokan TU2(rakennettu 1950-luvulla) tai TU7A (rakennettu 1980-luvulla) luokan TU2 veturit. Matkustajavaununut ovat Venäjällä ja Puolassa (Pafawag) rakennnetua kalustoa, joista jokaisessa on mukavasti paikkoja 24–40 matkustajalle. Vaunut lämmitetään talvisin, kaikissa vaunuissa on wc.

[Jarmo Porkka]

Gulbenen asemalla kapearaiteinen rautatie ylittää tai yhdistetään laajaraiteiseen raiteeseen. Gulbenen ratapihalla on niin kapea- kuin leveäraiteisissa vaihteissa tyypillinen venäläismallinen 'vaihteen lukko. Kun matka vie sinut kytkimet, jotka on asetettava manuaalisesti, jätät aseman omalla radalla koilliseen. Reitti johtaa laajojen niittyjen ja peltojen ohi, jotka vuorottelevat soiden, alun perin vasemmalle jääneiden metsien ohi seuraavalle Stāmeriena-rautatieasemalle. Sieltä juna kulkee kosteiden soiden ja metsäalueiden läpi Kalnienaan. Täällä on sivuraide. Reitti jatkuu sitten koilliseen Umernieku-alueen kautta terminaaliin Alūksnen eteläpuolella.

[Jarmo Porkka]

Yksi rautatieasema (Gulbene) ja 9 seisaketta on virallisesti hyväksytty liikenteelle Gulbene - Alūksne -radalla. Merkittävimpiä niistä ovat Kalniena, Stāmeriene, Paparde, Umernieki ja Alūksne, joissa historialliset asemarakennukset ovat säilyneet. Rautatieseisakkeet Birze, Pūriņi, Dunduri ja Vējiņi ovat Neuvostoliiton aikaisia vuodesta 1945.
Kaksi päivittäistä paluujunayhteyttä tarjoavat säännöllisen matkustajaliikenteen tällä reitillä. 33 km: n matka Gulbenestä Alūksteen kestää tunnin ja 25 minuutin, mutta paluumatka on 5 minuuttia nopeampi. Tämä on jonkin verran nopeampaa kuin aikataulussa vuodelta 1924, kun juna tarvitsi vielä 110 minuuttia tälle reitille. Radan nopeus on jatkuvasti rajoitettu 25 km / h.

Matkan aikana juna pysähtyy Stāmeriene, Kalniena ja Umernieki, mutta pyynnöstä myös Birze, Pūriņi, Dunduri, Paparde ja Vējiņi junapysäkeillä. Kapearaiteisen rautatien nykyinen reitti luokiteltiin Latvian kansalliseksi kulttuuriperintöksi vuonna 1998. Työntekijät ovat entisöineet vanhat kapearaiteiset vaunut ja veturit, joita käytetään näyttelyissä tai museojunissa. Reittiverkostoa ja historiallisia rautatierakenteita ylläpidetään ja suojellaan myös kulttuuriperintönä.

[Jarmo Porkka]

GULBENEN RAUTATIEASEMA

Gulbenen rautatieasema avattiin vuonna 1903 avaamalla kapearaiteinen rautatieyhteys Valgan ja Plavinasin välillä. Gulbenea kutsuttiin alun perin Schwaneburgiksi. Nykyisessä paikassa rautatieasema on kuitenkin ollut toiminnassa vuodesta 1916 lähtien, jolloin Leriķi – Gulbene – Abrene rautatie avattiin ja rata Gulbenen ja Plavinasin välillä uudistettiin. Uutta asemaa kutsuttiin nimellä Alt-Schwaneburg tai Vecgulbene. Gulbene nimettiin rautatieaseman mukaan vuodesta 1928 lähtien.Gulbenen asema on silmiinpistävä, kaksikerroksinen erittäin pitkänomainen uusklassisen tyylin rakennus, joka rakennettiin vuonna 1926 arkkitehti Peteris Federsin (1868-1916) suunnitelmien pohjalta. Se on yksi suurimmista asemarakennuksista Latviassa. Asemarakennus kärsi suurista vaurioista toisen maailmansodan aikana 1944. Saksalaiset sotavangit jälleen rakensivat aseman sodanjälkeisinä vuosina uudelleen.

Neuvostoliiton aikana kaksi Riika-Pitalov junaa kulki Gulbenen kautta. Latvian itsenäisyyden palauttamisen jälkeen reitti lyhennettiin ja Abrenen linjojen sulkemisen jälkeen vuonna 1999 näiden reittien matkustajaliikenne keskeytettiin. Aikaisemmin Gulbene oli tärkeä risteysasema mutta nykyään Gulbenella on vähäintensiivinen tavaraliikenne ja matkustajajuna Riiasta kulkee vain muutaman kerran vuodessa. Aluksnen kanssa on edelleen säännöllisiä rautatieyhteyksiä - kaksi kapearaiteista matkustajajunaa päivässä.

[Jarmo Porkka]

Vuonna 2018 Gulbenen asemalla avattiin interaktiivinen ja informatiivinen näyttely "Rautatie ja höyry. Interaktiivisia laitteita on yli 20, ja niiden avulla on mahdollista tutustua höyrykonemoottorien historialliseen näkökulmaan, niihin liittyviin teknisiin- ja tekniikan aloihin, tulevaisuuden tekniikoihin, viestintälaitteisiin  ja uramahdollisuuksiin rautatiealalla. Vierailijat voivat oppia rautatieliikenteeseen liittyvistä ammatteista ja oppia monia tosiasioita rautateiden historian teknisestä kehityksestä. Sinulla on mahdollisuus päästä veturinkuljettajaksi, voit johtaa vaunua, rakentaa rautateitä, katsella lyhytelokuvia, antaa ohjeita veturinkuljettajille, tutustua rautatieläisten eri ammatteihin. Voit myös kuvauttaa itsesi veturinkuljettajan historiallisessa univormussa. Asemalla on matkamuistomyymälä, josta voit ostaa erityyppisiä rautatie matkamuistoja, käsitöitä ja puisia leluja.

[Jarmo Porkka]

ALÜKSNEN RAUTATIEASEMA
Sijaitsee Aluksnen kaupungin etelälaidalla. Rautatieasema on Balttian viimeisen kapearaiteisen rautatielinjan lopullinen pysäkki. Se on 33 km: n päässä Gulbenen rautatieasemalta ja 244 km: n päässä Riian asemalta. Asema rakennettiin vuonna 1903. Alun perin sitä kutsuttiin Marienburgiksi. Alkuperäinen asemarakennus oli samanlainen kuin Valgan rautatieasema. Toisen maailmansodan aikana asemarakennus tuhoutui suurelta osin; näin nykyinen aseman rakennus juontaa juurensa sodanjälkeiseen aikaan. Asemalla on kaksi laituria ja kolme raidetta. Rautatiellä on oma maksujärjestelmä. Matkustajajuna kulkee kahdesti päivässä Gulbenesta Aluksneen.  Aseman matkustajarakennuksen lisäksi asemalla on varastotilat ja entinen nosturirakennus. Vaikka nostureita ja useita vuonna 1939 pystytettyjä puuvarastoja on edelleen ja tavaravaunut seisovat niiden edessä, asemaa ei enää käytetä rahtiasemana. Jāņkalna-kadun (entinen tasoristeys) takana aseman pohjoispäässä on noin 300 metriä käyttämätöntä rataa kohti Apea.
Asemalla on Baltian maiden ainoalle kapearaiteiselle rautatielle omistettu multimedianäyttely "Aluksne Banitis Station". Vierailijoille annetaan mahdollisuus tutustua Euroopan ja paikallisten rautateiden kehityksen historiaan sekä rautatieliikenteen teknisiin näkökohtiin. Nykynäyttely tarjoaa sinulle virtuaalisen kiertueen elämäntarinoista ja historiallisista tapahtumista valokuvien ja videoiden kautta. Vierailijat löytävät uusia tosiasioita, kuulevat tarinoita radan kymmeneltä asemalta ja hahmottavat mikä rooli rautatiellä on ollut paikallisten ihmisten elämässä. Täällä löydät ja kuule junatarinoita ja faktoja rautatien historiasta. Näet kenen ystävä, avustaja, työpaikka ja inspiraation lähde kapearaiteinen juna on ollut.

[Jarmo Porkka]

RIIKA - JELGAVA RAUTATIE
Riika – Jelgavan rautatien radan raide leveys on 1520 mm, radan pituus noin 43 km ja vuonna 1972 koko Riika – Jelgava rautatieosuus sähköistettiin. Reitti on kaksiratainen ja on myös yksi tärkeimmistä rautateistä Latviassa. Reitin omistaa ja ylläpitää Latvijas dzelzceļš. Reitti avattiin vuonna 1868 ja kansallistettiin vuonna 1894. Koko reitillä on 23 junaparia päivässä (joulukuussa 2013). Matkustajajunien sallitaan ajaa jatkuvasti nopeudella 100 km / h ja tavarajunien nopeudella 80 km / h. Säännöllinen matkustajajuna kulkee Riiasta Jelgavaan 49 minuutissa ja pikajuna 39 minuutissa.

[Jarmo Porkka]

JELGAVAN RAUTATIEASEMA LATVIA

On tärkeä risteysasema Jelgava-Tukums, Jelgava-Krustpils, Jelgava-Meitene, Jelgava-Liepāja ja Riika-Jelgava-rautatieosuuden välillä. Rautatie Riiasta Jelgavaan on sähköistetty. Itse asema on 43 km:n päässä Riian päärautatiasemasta. Jelgavan rautatieasemalla pysähtyvät matkustajajunat Riiasta Jelgavaan sekä dieseljunat Riiasta Dobeleen ja Liepājaan. Tavaroita voidaan lastata ja purkaa myös asemalla pysähtyvistä junista. Asemalla on kolme odotuslaiturilla. Jelgavan rautatieasema palvelee noin 60 tavarajunaa vuodessa.

Jelgava yksi Latvian vanhimmista ja tärkeimmistä rautatieasemista. Riika-Jelgava (Mītava) -radan liikenne avattiin jo vuonna 1868, ja siitä lähtien Jelgavan aseman merkitys on vain kasvanut. Jelgavan rautatieasema ja sen historia kertovat enemmän kuin vain junien ja rautateiden kehityksestä ja talouden kehittymisen historiasta. Aseman rakennus valmistui vuonna 1870, ja siinä oli vaunujen ja veturien suojia, varastotila, punnituslaite, vesitorni, aitta, aita ja henkilökunnan asunnot. Vuonna 1872 jatkettiin Mazeikinin rautatietä. Vuonna 1904 valmistui Moskova-Ventspils-rautatie, jolle rakennettiin toinen rautatieasema. Vanhempaa asemaa kutsuttiin myöhemmin Mitava I:ksi ja siitä tuli solmupiste. Jelgava-Šiauliai rautatie (1916) rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan aikana asemaa kutsuttiin nimellä Mitau-West. Moderni nimi annettiin rautatieasemalle vuonna 1921. Asemarakennus kärsi molemmista maailmansodista, mutta se kunnostettiin heti sodan jälkeen. Vuonna 1968 rakennus kunnostettiin. Vuonna 1972 rautatie Riiasta Jelgavaan sähköistettiin.

[Jarmo Porkka]

LATVIAN RAUTATIEMUSEO JELGAVAN NÄYTTELY

Nykyään aseman yhteydessä toimii myös Latvian rautatiehistorian museon Jelgavan osasto. Jelgavan Latvian rautatie- ja historiamuseon näyttely sijaitsee rautatiehenkilökunnan asuinrakennuksessa, joka rakennettiin vuonna 1904, Moskova – Ventspils rautatien laajentamisen aikaan ja Jelgavan ensimmäisen varikon yhteyteen. Museo tarjoaa mahdollisuuden tutustua yhteen Latvian vanhimmista ja tärkeimmistä rautatiekeskuksista sekä oppia tuntemaan kuinka rautatie on vaikuttanut elämään nykypäivään asti ja tutkia monia asioita, jotka ovat ratkaisevia rautatien toiminnalle. Rautateiden henkilökunta on aina ollut ylpeä työstään, ja usein se ei ole ollut vain pelkkä ammatti, vaan elämäntapa. Rautatieläisten tarinaa kerrotaan myös Jelgavan rautatiemuseon näyttelyssä: 1920–1930 luvut, joka kuvaa rautatieaseman ja henkilöstön historiaa - veturinkuljettajia, rata- ja varastotyöntekijöitä, jotka omistautuivat työlleen ja elämälleen Jelgavan rautatien kehittämiseksi.Näyttely Semaforista liikenteen ohjauskeskukseen esittelee rautatieliikenteen järjestämisestä. Sen päähenkilö on aseman hoitaja, joka ei vastaa vain junien liikkumisesta, vaan myös matkustajien turvallisuudesta ja aseman päivittäisestä työstä. Veturit ovat aseman länsipuolella olevan ratakoneiden huoltoalueen sisällä. Ulkonäyttelyssä on kaksi resinaa, veturipyörät, opaspylväs, liikennevalot, semafori, vesipumppu ja 1900-luvun vaihteessa rakennettu kello joka oli aiemmin Majorin asemalla. Näyttely sisältää semaforit, kytkimet, kärryt, veturin pyörät, paloposti, tasoristeysvälineet ja muut Latvian rautateihin liittyvät esineet. Voit katsella elokuvia rautatien historiasta, pienoismallien esittelyjä. Museo-shoppi.
Opastettu kierros veturivarikolle: Tiedätkö missä Jelgavan varikko sijaitsee, mitä aarteita siellä on piilotettu ja mikä kääntövarsi on? Sinulla on mahdollisuus löytää kaikki tämä kierroksen aikana Latvian rautatiehistorian museossa Jelgavassa, missä voit nähdä kuinka hälytykset ja kytkimet näyttävät, tutustua kääntöpöytään ja Jelgavan vararikon historiaan, selvittää kuka marsalkka Bagramyan oli ja käydä hänen huoltovaunussaan, tutustua höyryveturiin ja muihin ajoneuvoihin. Kierroksen aikana kävellään paljon (n. 40 min).

[Jarmo Porkka]

VIRON LAVASSAAREN MUSEORAUTATIE
Viron museorautatie Lavassaaressa on suurin kapearaiteinen rautatiemuseo Baltiassa ja eräs Euroopan suurimpia. Viron ensimmäinen kapearaiteinen 750 mm rautatie avattiin 5. lokakuuta, 1896 Pärnun ja Valgan välillä. Lavassaaren entisellä turveteollisuusalueella voit tutustua Viron kapearaiteisen rautatien historiaan (1895-1975).

Kapearaiteinen rata perustettiin 1800-luvulla alueellisen teollisuuden taloudelliseksi kehittämiseksi.Erityisiä sivuraiteita käyttivät Kohilan paperitehdas, Järvakandin lasitehdas, Narva Kreenholmin puuvillatehdas, Loksan tiilitehdas, Sakun panimo ym. Museon näyttelyt esittelevät myös Viron teollisuus- ja sotilasrautateiden historiaa.

[Jarmo Porkka]

Viron museorautatie Lavassaaressa

1980-luvulta peräisin olevan museon ulkonäyttelyyn on kerätty yli 70 kalustoyksikköä, mukaan lukien viisi höyryveturia. Lukuisia erikoiskäyttön teknisiä välineitä. Kaikki toimivat veturit ovat vuonna 1924 rakennetussa pyöreässä talossa. Ulkonäyttelyssä voi nähdä ainutlaatuisen saksalaisen sotilasveturin, 1800-luvulta peräisin olevat tavaravaunut ja vuonna 1939 rakennetun virolaisen harvinaisen henkilöauton. Myös neuvostokauden liikkuvaa kalustoa on paljon.

[Jarmo Porkka]

VIRON LAVASSAAREN MUSEORAUTATIE

Sisätiloissa on Viron kapearaiteisen rautatien historiasta yli 500 esinettä, mukaan lukien valokuvat, useat laitteet ja varusteet (sis. rautatiepolkupyörän), työkalut, asiakirjat, univormut jne. Entinen ravintolavaunu toimii museon matkamuistomyymälänä jossa on myynnissä rautatieaiheisia kirjoja ym.

[Jarmo Porkka]

RIIKA PÄÄRAUTATIEASEMA

Kaksi erillistä asemaa oli toiminnassa 1800-luvulla - toinen palveli linjaa Daugavpiliin ja toinen Jūrmalaan. Ne yhdistettiin ja jälleenrakennettiin vuonna 1914 ja ne toimivat 1960-luvulle saakka. Uuden aseman rakennustyöt kestivät vuoteen 1965, mutta matkustaja-, teknisen ja palvelun halli jotka oli rakennuksen pohjakerroksessa avattiin jo vuonna 1960. Myöhemmin valmistui posti ja kaukoliikenteen lipunmyyntitilat. Myöhemmin valmistui Riian keskusrautatieaseman kellotorni, joka rakennettiin vesitorniksi. 1970-luvulla aseman rakennus sai sähköisen näytön. Vuosien mittaan asemalla rakennettiin monia lisätiloja. Vuosina 2002-2003 Linstow Varner rakensi rautatieaseman uudelleen. Asemarakennukseen rakennetun Origo-ostoskeskuksen kylkeen  vanhan vesitornin tilalle pystytettiin 2003 uusi 43 metriä korkea kellotorni. Asemaa on suunniteltu uusittavaksi kokonaan Rail Baltica -hankkeen yhteydessä 2021-2022. Tanskalaisten arkkitehtitoimistojen PLH Arkkitehdit ja COWI suunnittelmien mukaan.

Päärautatiesemalla on 5 laituria ja 12 raidetta, joista kahta käyttää tavaraliikenne. Asemaa käytetään vain matkustaja-asemana. Tekninen varikko, joka tunnetaan nimellä Tehniskais parks, sijaitsee pääpuiston puolella, Jānavārtin puolella. Teknisen varikon molemmin puolin on Tehniskais parks -seisake. Varikko on tarkoitettu sähkö-, diesel- ja kansainvälisten junien pysäköintiin, tarkastukseen ja kunnossapitoon. Park B - omistettu sähköjunien pysäköintiin ja ylläpitoon, 5 raiteella ja sähköjunien korjaamolla. Park C - tarkoitettu kansainvälisten matkustajajuna-autojen pysäköintiin, joilla on 17 raidetta, D park - SIA Latvijas Ekspresis -vaunujen korjaus, Park E - suunniteltu 8-raidetta dieselveturien pysäköintiin ja huoltoon.

Kansainväliset matkustajajunat lähtevät Riian keskusasemalta Moskovaan, Minskiin ja Pietariin. Lähtevien sähköjunien päätepisteinä on Skulte, Tukums, Jelgava ja Aizkraukle. Rautatieasemalta lähtevät dieseljunat esikaupunkijunina (Riiasta Valmieraan ja Riikaan Krustpilsista) ja kaukoliikenteen junina (Riiasta Daugavpiliin, Zilupeen, Gulbeneen ja Valgaan, pikajunat kulkevat Daugavpilsiin, Rezekteen ja Liepājaan).

[Jouni Hytönen]

Gulbenen liikenne on hiipunut 2010-luvulla aivan olemattomiin. Madonaan asti junat kulkevat vielä parina päivänä viikossa, mutta Gulbeneen ajetaan ymmärtääkseni vain suurempien tapahtumien aikana. Loppuaikoina liikenne koostui yhdestä junaparista eli illalla myöhään saapui Riiasta juna, joka lähti takaisin jo neljän aikaan aamulla. Kokeilin tuota junaa elokuussa 2004, ei ollut mukava herätys, mutta ehtipä Plavinasiin sopivasti ennen idästä tulevia TEP70-vetoisia kaukojunia.

[Jarmo Porkka]

LATVIAN RAUTATIEMUSEO RIIKA
Museon Riian näyttely sijaitsee 1800-luvun veturikorjaamoissa Pardaugavassa. Näyttelyssä esitetään univormut, liput, juna-aikataulut ja muut Latvian rautateihin liittyvät esineet. Museokokoelmassa on 47 rautatieajoneuvoa, joista on 37 veturia ja kiskoautoa, kaksi kapearaiteista veturia, lumiaura ja kiskovaunut. Museon ulkoalueella voit nähdä rautatieliikenteen kaluston - veturit, vaunut ja muut Latviassa toimineet rautatielaitteet. Juuri liikkuvan kaluston ulkoilmanäyttely saa kävijät todella tuntemaan rautatien hengen. Eri aikausien veturit on pysäköity vierekkäin neljään raiteeseen, samoin kuin junavaunut ja rautateiden kunnossapitokoneet. Rautatieasemilla on mekaanisia ja sähköisiä signaaleja sekä penkki, jossa voi istua jonkin aikaa seurata rautatieaseman kiireistä elämää. Voit halutessasi käydä opastetulla kierroksella katsomassa dieselveturin hyttiä, varavaunua ja höyryveturia. Vierailijat voivat kiivetä veturin ohjaamossa tarkemmin nähdäksesi sen sisätilat ja hallintalaitteet, jotka varmistavat sen toiminnan.

[Jarmo Porkka]

Latvian rautatiemuseon valkoisessa salissa näyttely "Liikkuvan kaluston historia Latviassa, 1858–1940" kertoo höyryveturien alkamisesta Englannissa 1800-luvun alkupuolella ja esittelee poikkileikkauksen höyrykoneesta. Näyttelyn tämä osa kertoo myös ensimmäisten rautateiden rakentamisesta Latviassa vuodesta 1858 lähtien. Näyttelyn toinen osa käsittelee vetureita Latvian tasavallassa (1919–1940), erityisesti vetureita ja moottoriajoneuvoja, jotka latvialaiset insinöörit ovat suunnitelleet ja rakentaneet. Jotkut veturit olivat yksilöllisiä, ja niistä kirjoittivat myös arvostetut rautatiejulkaisut. Näyttely keskittyy ensimmäisen maailmansodan aikana rakennetun kapearaiteisen (600 mm) rautatieveturin ympärille, joka toimi Latviassa 1970-luvulle saakka. Elokuva Story of Locomotive (VFS Films) kertoo sen historiasta.