Nykyisin monen firman myytävä päätuote on voiton tekeminen ja laskutus. Asikaspalvelu ja tässä yhteydessä matkustusmukavuus ovat yleensä vain välttämättömiä asioita, jotka pitää tehdä ja tehdään yleensä rimaa hipoen. Myynnin ja markkinoinnin tehtävä on vain myydä, ja usein se tehdään mielikuvilla, joilla ei välttämättä kauheasti ole tekemistä todellisuuden kanssa. Etenkin suunnittelu- ja hankintavaiheessa sillä on merkitystä, päätetäänkö asioista (usein) mutu-tuntumalta vain pelkän viran puolesta, vai liittyykö asiaan myös omakohtaisia käyttö- ja matkustuskokemuksia ns. perstuntumalta. Esimerkiksi Tampereella matalalattia-nivelbussien aikaan bussin limittäin ja lomittain olevat kuppimuotoiset istuimet olivat sieltä karseimmasta päästä. Ikkunapaikalle sai aina ängetä, ja jos matkustaja oli sukua hongankolistajalle, polvet hakkasivat mukavasti edessä istuvan selkänojaa. Onneksi tuon ajan bussit ovat jo kadonneet.
Toisaalta, nykyään myös kalusto voidaan hankkia mistä tahansa vinku-intiasta, jolloin lopputuote on yleensä sen mukainen. Vähän sama juttu, kuin että kiinalainen yrittäisi valmistaa suomalaisen jalkaan (ja lestillä) sopivaa kenkää. Usein paikallisella tekijällä on jopa vuosikymmenien kokemus suomalaisten räpylöiden mitoista ja ergonomiasta.
Sinisissä vaunuissa on kieltämättä hyvä istuintuntuma, samoin kuin yllättäen mm. Dm7-lätissä ja joissakin vanhoissa puurakenteisissa vaunuissa, vaikka niistä penkkien säädöt puuttuvat ;-) Huonoin ergonomia on mielestäni noissa kiskobusseissa, eikä IC2-vaunujen jalkatila ja istuinmukavuus päihitä sinisiä vaunuja. Makuasioista on turha kiistellä ...
