31.05.2016 / Hy knp, Hyvinkää

31.05.2016 Edessä Dr14 nro 1869, Lokomo 1971. Takana Sr1 nro 3001, Новочеркáсск 1973. "No onkos tullut kesä(kuu): Ja vanhakin nyt nuortuu, kuin lapsi leikkimään, ja koukkuselkä suortuu, niin kaikk' on mielissään".

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Hyvinkää Kuvauspaikka: Hy knp
Kuvaaja: Jorma Rauhala
Lisätty: 07.06.2016 22:36
Muu tunniste
Rautatieinfra: Muu rakennus
Sijainti: Varikolla
Vuodenajat: Kesä

Kommentit

07.06.2016 22:52 Joonas Viita: Vähän puskista tuli kyllä.
07.06.2016 22:55 Jorma Rauhala: Siistikääpäs nuoriso kieltänne! Jos nuo ei lähde nyt pois, niin poistan kuvan saman tien.
07.06.2016 23:04 Jouni Hytönen: Tämähän vaikuttaa näkyvissä olevalta osalta jopa toimivammalta väritykseltä kuin Dv12:n viherrys. Vieläkö 3001 myös vihertyy? Jotenkin olen ollut aistivinani, ettei uusia vihreitä Sr1-vetureita ole enää tullut samaa tahtia kuin ennen. Puolet on jo vhreitä, jääkö toinen puoli punaiseksi poistumaan ensimmäiseksi liikenteestä?
07.06.2016 23:07 Roope Prusila: Jorma: miksi käsky/pyyntö kielenkäytön siistimisestä on monikossa? Yksi henkilö tuossa kiroilee. Siinä olet oikeassa että vähän nätimmin olisi Mikael voinut mielipiteensä ilmaista.
07.06.2016 23:09 Niko Padatsu: Sävy sävyä vektorin kanssa.
Piristävä muutos.
07.06.2016 23:14 Aarni Mäkinen: Yrjö tulee ja Aarni menee. Eikai ne ny oikeesti oo laittamassa muutakin kalustoa tumman vihreeks. Vielä kun tuo 3001 tulis tummaks nii sitte en tiedä mitä sanoa. Sen verta kummiskin olen tän puolella että näyttää paremmalta ku 26sarjan Dv12 vihreenä
07.06.2016 23:15 Mikael Sahervo: Tuli aika puskista joo. Kiva kun VR pilaa taas yhden lempiveturin ulkonäön. En olis kyllä uskonu tätä päivää näkeväni.
07.06.2016 23:27 [Tunnus poistettu]: Toi on kyllä ihan kauheen näkönen. Ei voi paljon rumemmaks enää veturia saada
07.06.2016 23:42 Niko Padatsu: Sitä en kyllä ymmärrä ollenkaan, miksi hyvässä maalissa olevia koneita maalaillaan ensimmäisenä.
Esim 1858 on aivan hirveässä kunnossa.
07.06.2016 23:53 Jouni Ijäs: Tehdäänkö tähän muutakin kuin maalataan kuoret?
07.06.2016 23:59 Nikolas Lintulaakso: Hyvältähän tuo näyttää.
08.06.2016 00:00 Nikolas Lintulaakso: Niko, tämä on vain valistunut arvaus, mutta veikkaan että 1869:llä on ollut muutenkin isomman konepajaremontin aika, ja siinähän sen maalaaminen onnistuu samalla kätevästi. Samoin voi olla että 1858:lla on vielä reilusti aikaa ennen isompia korjauksia, joten ei sitä kannata pelkästään maalaukseen ottaa. Ja korostan vielä että nuo on ihan vaan arvauksia.
08.06.2016 00:50 Mikko Mäntymäki: Ei kiroillussa mitää pahaa ole, jos potuttaa niin saa päästellä vaikka koko varaston...
08.06.2016 01:02 Jouni Ijäs: Yle Puheella Jari Saravuo sanoi, että v****aa tai v****usta ei lasketa kiroiluksi, koska kyseessä on niin yleiskieleen pesiytynyt sana.
08.06.2016 01:19 Milo Hilve: Ihme valitusta veturin ulkonäöstä. Menkää ite maalaamaan, jos ei miellytä. Itse en toki muiden mielipiteisiin voi vaikuttaa, mutta itselleni ulkonäkö on aivan sama. Pääasia että kalusto toimii. Toki saa valittaa, mutta tommoset "voi vittu"-kommentit voisi jättää muualle.
08.06.2016 03:14 Mikko Mäntymäki: Maalaus on vain kosmetiikkaa, minua "kuljettajana" kiinnostaa se että tekniikka toimii. Sama koskee myös henkilöautoja+perävaunuja, poliisien hommia on kytätä kaikkea vähemmän tärkeetä.
08.06.2016 03:30 Tuukka Ryyppö: Joo, kiroilu on tyylitöntä. Sen voisi hoitaa jossain muualla.

Kuva on hyvä, kiitos siitä!
08.06.2016 04:24 Joona Kärkkäinen: Ai Mäntymäki onkin nykyään "kuljettaja"...
08.06.2016 04:40 Mikko Mäntymäki: Jotain 1,5-100 tonnin kulkupelin väliltä... Minulta ei kuorma leviä tielle kuin joiltain kaupunkilaiskuskeilta. Jos hoitaa homman missä kunnossa huvittaa niin on palkan ansainnut. Kuinkakohan rankakuormaa olen vienyt jotka täyttävät määräykset. Muutaman risun takia en uutta reissua tee. Joona pikkuautojen tunareihin verrattuna olen kuljettaja, hoituu vaikka VAK-kuljetukset.
(Käyttäjä muokannut 08.06.16 04:49)
08.06.2016 10:11 Tuomas Myllylä: Onko joku peräti kiroillut tässä vai mistä moinen Jorman kommentti? Joonaksen kommentti ainakin on kielenkäytöltään korrektia.
(Käyttäjä muokannut 08.06.16 10:12)
08.06.2016 10:42 Hannu Peltola: Tästä voi tulla ihan hauskan näköinen! Jännä nähdä, millaisia kommentteja veturin maalaus herättää. Makuasioitahan nämä ovat, mutta ilmeisesti monen harrastajan näkökulmasta kaikki muutokset tulisi kieltää..
08.06.2016 10:45 Petri P. Pentikäinen: Kaiken someraivon keskellä pari myönteistä asiaa: 1) Vr12-vetureiden upea elinkaari vain jatkuu, kun kerran tehdään tällaisia täysremontteja. 2) Dieselvetureille huonosti sopivasta, nopeasti likaantuvasta ja kalpeasta valkovärityksestä on luovuttu ainakin tässä tapauksessa.
08.06.2016 11:56 Perttu Karttunen: Tuohan on jopa hyvä väritys toisin kuin nämä ns. Kalpeanaamat. En tiedä muuta kuin mutu-tuntumalta että erottuisi myös tasoristeyksissä nykyistä paremmin.
08.06.2016 11:56 Simo Virtanen: Ei valkoinen sovi mihinkään rautatiekalustoon. Sähköveturit tuhriintuvat virroittimien pölystä ja vaunut öljystä. Ferrexin punainen ei ollut sattumalta valittu väri.
08.06.2016 13:42 Ari-Pekka Lanne: Aivokoppani "filmille" tallentuivat ensimmäiset kuvat Dr14-veturista vasta niinkin naurettavan myöhään kuin tiistaina 19/9-2000. Märkäkorvaista nuorisohenkilöstöä ‒ ja tätä myöten vanhemman, harmaahapsisen, pälvikaljuisen, höyryveturit autenttisessa, kaupallisessa vakiliikenteessä kokeneen, kultavitjaiset taskunauriit ja hopeaiset solmioneulat omaavan arvovaltaisen polven veturiharrastajien vinoon katsomia ja olankohautuksella sivuuttamia tuoreempia joutoelättejä ‒ kun olen. On toki todennäköistäkin, että olen nähnyt Dr14:n ainakin kauempaa, vaikkapa ohiajavasta ‒ keltaruskean Suden, Deeveri-parin tai Alstommin vetämästä sinisestä pikajunasta ‒ jo dieselinkäryisellä ja kreosootinkatkuisella, myöhempien aikojen kultaamalla 80-luvulla, vielä nykyistäkin nuorempana, alta kouluikäisenä, sanokaamme vaikkapa Pieksämäen tai Tampereen laskumäessä, mutta nämä näyt eivät vain ole jääneet filmille eivätkä iskostuneet pääkoppaan.

Tiistaina 19/9-2000 visuaalisen muistini lokeroihin arkistoitui lasilevylle jäänyt erikoinen näkymä. Dr14 n:o 1866 seisoi Rauman vanhan rautatieaseman ja kappaletavaramakasiinien välissä raiteella 26, kuin omistaisi koko ratapihan. Näky oli siinä mielessä varsin erikoinen, kun siihen asti Raumalla oli tottunut näkemään vaihto- ja järjestelytöissä Dv15-, Dv16- ja Dv12-vetureita ‒ mitä nyt 80-luvulla myös vähäistä Tve4-veturia. Mutta siinä se peijakas Seepra vain nökötti, kaikkine raitoineen. Se tönötti lähestyvästä, tuplavalonheittimet suovasta peruskunnostuksestaankin täysin tietämättömänä kuin olisi seisonut siinä aikojen alusta ja tulisi siinä iankaikkisesti pysymään. Vain käyntisillalla liikkuvat rautatieläiset ‒ niin tarkasti en muista, oliko kyseessä junamies tai junamiehiä tai ehkäpä ratapihakonduktööri ja veturinkuljettaja ‒ antoivat häärimisellään ymmärtää, että seisahtuminen raiteen 26 alkupäähän oli vain ohimenevä ilmiö.

Dr14:n esiintyminen Raumalla jäi hieman pidempikestoiseksi ilmiöksi. Kukin Tampereen konejakson liikennealueella noihin aikoihin pyörineistä Dr14-vetureista ‒ 1851, 1856, 1866, 1868, 1869, mitä vielä ‒ päivysti vuorollaan Raumalla melkein koko alkaneen 2000-luvun. ( http://www.vaunut.org/kuvat/?paik=Rauma&​tag0=1%7CDr14%7C ) Aina jonnekin v. 2008 alkaneeseen metsäteollisuutemme hiljentymiseen ja sitä seuranneeseen paperijunien lukumäärälliseen harvenemiseen ja junapainojen kevenemiseen saakka. Ajolanka oli vuosituhannen vaihtuessa saatu hiljan viriteltyä Raumalle saakka, ja upouudet Sr2-veturit vetivät Jämsästä ja Jämsänkoskelta 2000-tonnisia pötköjä, raskaampia kuin koskaan aiemmin Rauman radan 100-vuotisessa historiassa. Vuonna 2006 oli sen lisäksi kulussa Jämsänkoskelta yöaikaan ajettu paperijuna T 3440, jonka kanssa yksi Sr2 ei pärjännyt, vaan raskaan junapainon johdosta tarvittiin vakinaisesti Sr2-pari. Tuplasusi toi vielä joka-aamupäiväisen lisänsä Kajaanin paperitehtaalta. Siihen vielä Tampereen laskumäessä muodostetut Sr1-vetoiset, kuormiltaan ja kokoomuksiltaan sekalaiset osajunat.

Dr14:llä riitti Rauman satamassa raskasta vaihtotyötä, johon veturi on tarkoitettu ja rakennettu. Jos sellaisia täystonnijunia olisi painettu Dv12:lla 24/7-tahtia (Raumalla v. 2006 arkisin viisi vuorokautista PV-vuoroa, viikonloppuisin neljä), olisi Deeveristä vähintäänkin ylikuumentunut vaihteistoöljy. Seepra otti suvereenisti haltuunsa ne raskaammat paperiroikat, painoi ne satamaan sekä pilkkoi ja plokkasi ne sinne, kunkin vaunun asianmukaiselle varastolle, laiturille ja pistoraiteelle. Siinä se logistiikka, uurastus, vilinä, vilske, työntouhu ja ruljanssi tapahtuu ‒ ei jossain linjalla ajolangan alla vakkarisäädin päällä, ohikiitävien ylikäytävien turvallisuuslaitosten kellojen kilkatuksen kuulostaessa lähestyttäessä taajemmalta, loitotessa harvemmalta ja matalammalta. Tämän saman "Dopplerin ilmiön" voi muuten havaita myös linjalla yksinäisenä veturina kulkevan Dr14-veturin lampuista. Junana kulkuun asetetun yksinäisen Dr14:n lamput näyttävät kohti ajaessaan valkoisilta tai kellertäviltä ( http://www.vaunut.org/kuva/19587 ), paetessaan enemmän punertavilta ( http://www.vaunut.org/kuva/30297 ). En nyt muista, kuuluuko tämä ilmiö fysian vaiko kemiikan oppialaan. Mutta käykääpäs vielä aapeetakin nuoremmat harrastajat joskus omin silmin penkalla havaitsemassa!

Toinen, mistä muistan niin tarkasti kohtaamiseni Dr14:n kanssa Rauman ratapihalla, ja pystyn ajoittamaan sen nimenomaan tiistaille 19/9-2000, oli se kun olin silloin kutsunnoissa Rauman kaupungintalolla. Siellä oli paikalla esikunnan upseeristoa kelmusulkeisineen silmämääräisesti lajittelemassa ja plokkaamassa meitä nuorisohenkilöitä, v. 1982 syntyneitä raumalaisia kolleja määrättäviksi eri joukko-osastoihin. Intin touhuissa ei aina tunnu olevan täyttä tolkkua ‒ kuin operaatioiden läpiviennin suunnitelleilla komentohihnaisilla upseereilla ei olisi aivan kaikki palikat kasassa. Ensin on olevinaan telamiinat ja itkon jalustan osat kannossa, jekkulangat sekä Hackmannin ja Sorsakosken lusikkahaarukat vaatetuskorjaamon parsimien m/62:n rintataskuissa tulipalokiirettäkin kovempi kiire juoksuhautoihin iskemään vihollista pistimellä maksaan. On huudettu: "Kärkeen!" Asemiin, puskaan päästyä sitten odotellaan ja ihmetellään naamiovärit ja panssari-Sisun pakokaasun ulostulosta sormin kaavitut noet naamassa tuntikausia, tähystäen Rk95:n tähtäimen läpi, etusormi liipaisimella hiljaista, kaikesta luonnon kuhinasta huolimatta muuttumattoman näköistä Porsaanharjua tai Pohjankangasta, ennen kuin jotain ehkä alkaa tapahtua ‒ jollei sitten laukaustakaan ampumatta kerätä A-tarvikkeita piipuista ja lippaista takaisin puulaatikoihinsa ja palata vähin äänin Rasi-kyydillä kassulle tai puolijoukkueteltalle. Puhutaan "tornitouhuista". Mutta näissä syksyn 2000 kutsunnoissa m/83-asuiset esikuntaupseerit tekivät sentään sill’ viissiin, että kutsuntalautakunnan pitämien henkilökohtaisten kuulustelujen vaiheessa osa joutoporukasta sai vuorollaan, porrastetusti kadota kaupungille odotteluajaksi ‒ kuka rullakebabille, kuka kiskalle tunkemaan markkoja hedelmäpeliin. Niin sitten lähdin minäkin tällä tavoin kadottamaan aikaa puoleksitoista, ehkä pariksi tunniksi. Vuoroni oli viimeisten joukossa, koska tuona päivänä käytiin läpi aakkosjärjestyksessä raumalaiset I-La. Suuntasin polkupyöräni Petäjäkseen. Vispasin vaahtoavan meren rantaan vetämään happea. Se oli tosiaankin tämä siirtyminen, jonka varrella ensimmäistä kertaa tapasin Dr14:n seisomasta muina vetureina Rauman ratapihan raiteen 26 yläpäässä.

Mitä tulee tähän nyt ensimmäistä kertaa internetin välityksellä näkemääni vihreäasuiseen Dr14-veturiin, olen samaa mieltä edelle kirjoittaneiden herrojen kanssa siitä, että Vr 11:stä (myöh. Dv 11) sekä nyttemmin Vektorista tuttu kokovihreä väritys lyö mennen tullen Valko-Deevereistä ja Ekosusista viime aikoina tutun käänteisen, valkean värityksen. Sinänsä on toki harmi, kun Seepra näin lopultakin pääsee ikuisiksi luulluista raidoistaan, mutta ehkä tässäkin on aika päästää irti ‒ katkaista ankkuriköysi sen enempää miettimättä. Seepran aivan autenttinen väritys ja olemus yksilamppuisine valonheittimineen jäi historiaan 2000-luvun alkupuolella tehdyssä laajassa kunnostuksessa. Myöhemmin 2010-luvun puolivälissä nämä tuhrittiin vieläpä turvallisuusraidoilla. Sitä taustaa vasten tämä uusi väritys on ihan ookoo ja jees. Autenttisen väriset ja oloiset Seeprat louskuttakoot ja jytiskööt sekä suoltakoot korsteeneistaan Deeverin pakokaasua pistävämpää pakokaasua muistiemme maan- ja rautatiepölyisissä sekä konerasvaisissa lokeroissa säilytettävissä säröisissä lasilevyissä, nivoutuen henkilökohtaisten elämiemme ikimuistoisiin, värikkäisiin käänteisiin sekä monissa valokuvissa ja kaitafilminpätkissä, joita sadat harrastelija- ja ammattikuvaajat ehtivät taltioida 60-luvulta 2000-luvun alkuun. Kuten PPP edellä mainitsee, hienointa tähänkin kunnostukseen ja uuteen maalipintaan liittyen on se, että Dr14-sarjan käytölle ei ole vieläkään näköpiirissä loppua. Seepra on edelleen raskaan satamavaihtopalvelun ja laskumäkien suvereeni Kukko, jolle Deeveri jää ylikuumenevine vaihteistoöljyineen ja paremmin linja-ajoon soveltuvine välityksineen toiseksi tai kolmanneksi.

Luulen kuitenkin että käytännöllinen syy, miksi tämä uusi väritys on käänteinen viimeaikaisiin valkovihervärityksiin verrattuna, on siinä kun Hyvinkään värisilmämyymälästä ei ymmärrettävästikään enää suostuta myymään entisissä määrin valkoista maalia VR:n konepajalle. Maalimyyjättäret kauppias kymppinään ovat epäilemättä lopen kyllästyneitä siihen, kun ovat vuosikaudet joutuneet järjestään tarjoamaan valkoista maalia kyseleville hyvinkääläisvähittäisasiakkailleen ei-oota. Joka toinen asiakas on poistunut myymälästä nyrkit pystyssä, kassi tyhjänä ja rahat visusti taskussa.
08.06.2016 13:44 Petri Sallinen: Vetureiden väritys heijastelee aikakauden mieltymyksiä, maaliteollisuuden kykyä tuottaa erilaisia sävyjä ja todennäköisesti myös käytännön vaatimuksia. Historiallisessa mielessä suomalaisten dieselvetureiden punainen väri on ollut käytössä melko lyhyen ajan. Sitä ennen VR:n dieselvetureiden väri oli tummanvihreä kirkkaan keltaisella raidalla — sama vihreä kuin höyryvetureissa. Viimeinen vihreän kaavion mukaan maalattu veturi toimitettiin VR:lle muistaakseni lokakuussa 1958 (=Kisko-Kalle).

Vetureiden värityksen muuttaminen ei ole ollut tavatonta Suomessakaan. Vuosina 1861-1884 höyryveturit maalattiin vihreällä ja ruskealla, vuosina 1884-1910 ruskealla, vuosina 1910-1931 sinisellä ja vuosina 1931-1975 vihreällä. Periaatteessa siis melko reippaita muutoksia :) Eräs englantilainen rautatieyhtiö maalasi kaikki höyryeturinsa 1800-luvun lopussa appelsiinin oranssilla — aika villi valinta.
(Käyttäjä muokannut 08.06.16 13:46)
08.06.2016 14:09 Jani Järviluoto: Kuinkakohan perusteellisesti Seeprat saneerataan? VR:n dieselveturihankinnoista ei ole ainakaan kuulunut mitään vähään aikaan, ja jos vielä Dv12:n 2500- ja 2600-sarjoja eikä Dr16:ia ei olla ihan heti hylkäämässä, luulisi ettei uudelle kalustolle olisikaan tarvetta moneen vuoteen.
(Käyttäjä muokannut 08.06.16 14:11)
08.06.2016 19:18 Tunnus poistettu: Miksei rautavaltiolla mikään muuttua saa? Minusta VR:n ei ole tarkoitus olla mikään rautatieliikenteen ulkomuseo. Ajokaluston ulkoisella ilmeellä on suuri merkitys yrityskuvan rakentamisessa. Kun kalustoa ei voi uusia niin usein kuin maantieliikenteessä, vetureiden hieman pölyistä värimaailmaa onkin jo korkea aika uudistaa. Keskivertoasiakkaalle vanhanaikaiselta näyttävä kalusto on lähinnä luotaantyöntävää. Tästä syystä muutamat eurooppalaiset ja varsinkin amerikkalaiset rautatieyhtiöt huvittelevat estottomasti erilaisilla teippaus- ja maalausteemoilla. Kuljetusyhtiön halvin ja samalla tehokkain mainostila kulkee nimittäin kaluston seinissä!
08.06.2016 23:48 Jyrki Talvi: On toi Viirukukko komea vihertyessään.
09.06.2016 01:49 Jouni Ijäs: Mielenkiintoinen oli Aapeen kuvaus seepran aktiivivuosista Raumalla. Joskus 2000-luvun alkupuolella seepra oli usein arki-iltaisin seitsemän maissa jo odottamassa Metsä Fibrelle menevän radan alkupäässä, kun Sr1 jätti puutavara- ja hakevaunuista koostuvan letkan juuri vaihteen eteen http://vaunut.org/kuva/85741?u=290&paik=​Rauma. Siitä seepran oli helppo ottaa vaunut mukaansa ilman turhia vekslailuja.
Fillarilla kerkesi hyvinkin tänne seuraamaan http://vaunut.org/kuva/27295?paik=Rauma, kun seepra nousi mäkeä vaunujensa kanssa kävelyvauhtia ylös. Aina ei noussut ja letka laitettiin kahteen osaan.
09.06.2016 16:36 Tapio Juomukkaharju: Odotinkin milloin kuva tästä veturista tulee tänne esille, itse olin tuosta paikasta hieman vasemmalle, lähellä rappuja tutustumiskierroksella.
18.06.2016 20:21 Tommi K Hakala: On mielenkiintoista nähdä ko. veturi ihan koossa ja liikenteessä. Tuo "enemmän vihreä" voi olla toimiva väritys näille uupumattomille sotaratsuille.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!