16.06.1977 / Lippo
16.06.1977 Lipon viestihuoneen yhteydenpitovälineenä oli seinäpuhelin. Langalla ilmeisesti saatiin kytkettyä yhteyksiä.
Kommentit
| 02.09.2021 12:10 | Esa J. Rintamäki: | Vielä 1977 tällainen käytössä? Uskomatonta! Eipä silti, Haapamäellä ja Vainikkalassa oli virallisesti vielä vapunaattona 1977 Morse-lennätin käytössä. Kumpikin ilmoitettiin lakkautetun 1.5.1977 alkaen. |
|
| 02.09.2021 12:50 | Reijo Salminen: | Taitaa koje olla 1800-luvulta eli todella vahvaa tekoa jos vielä 1977 aktiivikäytössä. | |
| 02.09.2021 14:34 | Teppo Niemi: | Minusta tuo on kyllä paikallisparistopuhelin. Vastaava oli käytössä 1970-luvulla Lahnuksen rautatiellä. Itsekin siellä moista käyttänyt. | |
| 03.09.2021 00:00 | Heikki Jalonen: | Tuon paristo-seinäkojeen tilallahan voisi teknisesti hyvin olla armeijan kenttäpuhelin, sekin paristolla ja soittomerkkiä varten kampidynamolla. Voisipa olettaa, että tuo LME-puhelinkoje on hyvinkin huolella VR-henkeen kierrätetty, uuden sijoituspaikan ollessa aina syrjäisempi ja vähäliikenteisempi. Uutena se on varmaankin ollut hyvinkin suuren aseman tarpeisiin sopiva. Välissä tietysti perushuolto Riihimäellä - laadukas ruotsalainen koje ja hoidettu huolto, niissä on pitkän käyttöiän salaisuus. Saattaa olla, että johto on irti siksi, että "asema" on miehittämättä, puhelin ei silloin tarpeettomasti hälytä ja kuluta soittovirtaa. Koje kun lienee rinnakkaispuhelimena kahden (miehitetyn, ehkä Leino (pohjoiseen) ja Vääkiö (etelään)) liikennepaikan välisessä johdossa. Liikennepaikoilla on kullakin omat tunnussoittonsa, lunttilaput kertonevat. Lippo vastaa kutsuunsa, jos miehitys on paikalla (ja johto kiinni), muuten on hiljaista. Lippo taas saa yhteyden seuraavaan lupapaikkaan veivaamalla kyseisen paikan tunnarin. (Käyttäjä muokannut 03.09.21 00:24) |
|
| 03.09.2021 13:27 | Panu Breilin: | Esa: Olisikohan tuon vuoteen 1977 jatkuneen yleisölle tarjotun lennätinpalvelun kanssa ollut kuitenkin niin, että käytännön viestinvälitys tapahtui jotenkin muuten kuin lennätinteitse? Oudolta tuntuisi, jos lennätinverkkoa olisi ylläpidetty pelkkää yleisöä varten tarkoitettua melko vähäistä viestinvälitystä varten. Myös VR:n historiikkien mukaan morselennättimistä luovuttiin kotimaan käytössä 1950-luvun alkupuolelle mennessä ja rajaliikenteessä Imatrankosken ja Enson välillä 1972. Reijo: Ainakin tämän sivuston mukaan näitä puukoteloisia paikallisparistopuhelimia olisi LME valmistanut vielä 1920- ja 1930-luvuilla: https://samlaren.org/telefoner/ |
|
| 03.09.2021 16:27 | Esa J. Rintamäki: | Aivan, Panu. Lennätin kuitenkin oli korkeasta iästään huolimatta nopea. Lennättimellä saatiin eaimerkiksi surunvalittelut addresseineen piankin perille. Tavanomainen kirjeposti kyllä sujui, viikonloput vain hiukan "jarruttivat". Jo varhain liike-elämä huomasi myös rautateiden lennätinliikenteen nopeuden ja sehän oli noissa piireissä tarpeellista. Minun mielestäni rautateiden lennätinjärjestelmän hyvä puoli oli siinä, että keskusteluista jäi ti-taa-merkinnät nauhalle todisteiksi. Tämä oli ennen vanhaan tärkeää vaikkapa nyt onnettomuuksien selvittämisessä. Nauhoittavia puhelimia kyllä oli, mutta niiden esiintyvyys Suomessa, kuinka runsasta sekin oli? VR silti alkoi jo lakkautella yleistä sähkösanomanvaihtoa asemilla jo noista mainitsemistasi ajoista alkaen. Syystäkin. |
|
| 03.09.2021 18:15 | Tauno Hermola: | Onkohan nyt mennyt telex eli kaukokirjoitin ja morse-lennätin sekaisin? Vielä 70-luvulla telexin sanottiin olevan kattavin tietoliikenneverkko maailmassa; Wikin mukaan telex-liittymien määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 1985 ja verkko lopetettiin 2005. Tuntuu hyvin oudolta, jos morse-lennätintä olisi käytetty telexin rinnalla vielä 1977. | |
| 03.09.2021 18:28 | Timo Salo: | Oikein Tauno! Tuolloin sähkötystä (morselennätin) eivät käyttäneet muut, kuin radioamatöörit...!!! | |
| 03.09.2021 18:48 | Panu Breilin: | VR:n Virallisten tiedotusten maininnat yleisölle tarjotun viestipalvelun lakkaamisesta ovat kieltämättä väärinymmärryksille altistavia. Esimerkiksi vuoden 1977 VT 12:sta löytyy otsikon "Lennätinliikenne" alta maininta, että "Ukkolan liikennepaikalla lakkautetaan yleinen sähkösanomainvaihto 1.5.1977 lukien." | |
| 03.09.2021 19:49 | Tauno Hermola: | Minä ymmärsin Panun viestin niin, että "yleisölle tarjottu lennätinpalvelu" olisi tarkoittanut Posti- ja Lennätinlaitoksen palveluja; minulle onkin aivan uusi tieto, että VR on tällaista tarjonnut. Vastauksena Timon kommenttiin, kyllähän sähkötystä radioyhteydellä 1977 käyttivät muutkin, kuin radioamatöörit, mm. kauppamerenkulku (rannikkoradioasemat) ja puolustusvoimat (nimim. II-luokan radiosähköttäjä 70-luvun lopulta). Missä määrin VR käytti telexiä liikenteenhoidossa, vai siirryttiinkö sähkötyksestä kokonaan puhelimeen ja puheeseen? (Käyttäjä muokannut 03.09.21 19:57) |
|
| 03.09.2021 20:06 | Rainer Silfverberg: | Telexillä on välitetty 1980-luvun loppuun asti junaluetteloita ym kalustotietoa kunnes saatiin keskitetty kuljetusohjausjärjestelmä. Myös rajan ylittävän liikenteen osalta vielä jonnekin 2000-luvun alkuun asti. Telexeillä on varattu paikkoja myös ulkomaisiin matkustajajuniin. |
|
| 03.09.2021 20:10 | Timo Salo: | Ajattelin asiaa lähinnä kaupallisessa mielessä... CW:tä käyttää edelleen vain rakas naapurimme ja syytä olisi myös meidän "hallita" tuo taito! | |
| 03.09.2021 20:28 | Erkki Nuutio: | PLH tarjosi edullisin ehdoin telexyhteyksiä pienyrityksillekin 80-luvun loppupuolella. Minullakin oli silloin uusi ammattilaistason rivimuistillinen AEG kotikonttorissa ruksuttamassa. Vuokra oli pieni ja 80-luvun lopun vaiheilla koneen sai lunastaa. Hinta oli muistaaksen 7000 mk, eli pilkkahalpa koneen järeään toteutukseen verrattuna. Telexyhteydet yrityksiin maailmalla toimivat ongelmitta, ja Daimler-Benz, Valkoinen talo (havainnollistavia esimerkkejä) tai mikä tahansa muu mahtavakin taho keskusteli sulavasti kotikonttorini kanssa. Telexliikenteen kutisti ensin telefax surkeuksineen, mutta myös etuineen. Sähköposti ym. vihdoin tappoi telexit. |
|
| 03.09.2021 20:36 | Teppo Niemi: | Ja myös.ns..sähkeaikataulut kulkivat keskusasemien ja myös muiden isompien liikennepainkojen ja varikkojen välillä telex sanomina. En tiedä , millä 2000- luvun alussa levisi.ympäri rataverkkoa aikataulu jonka avain oli Haapamäkeen unohtunee vaunun haku. Tuota unohtunutta vaunua ihmeteltiin ainakin Viinijärvellä (liittyi elokuvan Koirankynnen leikkaaja kuvauksiin) |
|
| 03.09.2021 20:39 | Heikki Jalonen: | Ehkä kannattaa mainita tässä, että Suomen Lennätilaitos ja Valtionrautatiet pääsivät sopimukseen yhteistyöstä (Venäjän vastaavan esimerkin "kannustamana") jo niinkin varhain kuin 1874. S.V.R.-F.S.J. viivyttelystä ja vastustuksesta (yllätyittekö?) huolimatta. Tällöin Lennätinlaitoksen ja Rautateiden lennätinverkkojen välille saatiin tarvittavat yhteydet. Merkittävämmät rautatieasemat (Helsinki, Hämeenlinna, Viipuri ym.) alkoivat tarjota yleisölle myös sähkösanomapalveluita, rautatieliikenteen hoidon ollessa tietysti kapasiteetissa etusijalla. Alussa liikenne perustui luonnollisesti sähkötykseen (siis morsetukseen) ja VR:n puolella siitä vastasivat laitoksen telegrafistit, monet heistä muuten naisia jo hyvin varhaisissa vaiheissa. Kaukokirjoittimet (telex) laitteet alkoivat yleistyä vasta 1950-luvulla. Niitä voi kuitenkin pitää sähkötyksen suorana jatkumona siinä suhteessa, että asiakas ei itse suorittanut viestin välittämistä, vaan sen hoiti ammattihenkilökunta. Asiakas luovutti viestinsä kirjallisesti välitettäväksi viestilomakkeella, saapuva viesti kirjoitettiin ylös (tai kaukokirjoittimen tulosteliuska liimattiin viestilomakkeelle) ja jaeltiin lähettäjälle lähetin välityksellä tai muulla paikallisesti sopivalla tavalla. Molemmilla tavoilla liikkui siis viesti, joka oli myös juridisesti sitova, siis kelpaava vaikkapa oikeudellisen haasteen esittämiseen, tavaran hinnasta sopimiseen tai tavaratilauksen antamiseen. Asiasta löytyy lisätietoja vaikkapa kirjasta Risberg, Einar "Suomen Lennätinlaitoksen historia 1855‒1955". Posti-ja lennätinhallitus, 1959, Helsinki. Rautatiemuseon näyttely (2004) Olgat, Millyt ja Matildat sivusi myös tätä aihetta monelta kulmalta. Leila Herranen ja Elina Mankki laativat näyttelyä koskeneen monisteen, löytynee edelleen museolta. |
|
| 03.09.2021 22:13 | Reijo Salminen: | Tästähän tuli vilkas keskustelu, no se on hyvä juttu se. Minun viisi senttiäni (my 5 cents) on sen puolesta että tuossa kuvan kojeessa on joskus maailman aikaa ollut puheluuri tuossa kellojen ja ruuvien välissä, siksi ruuvit ovat kaarevassa linjassa, joku tarkkasilmäinen voinee noista ikivanhoista kolmen nakin kuvista löytää esikuvan. Vanha tämä on kuitenkin kuin taivas, ja oli sitä jo 1977. | |
| 03.09.2021 22:37 | Heikki Jalonen: | Puheluuri on kojeen vasemmalla puolella johdon päässä, roikkuva johtokin näkyy. Alunperin se oli noissa puhelinkojemalleissa niklattua messinkiä ja "eebenpuuta" (jotain tummaa puuta), melkoisen Oskarinaikainen (Oskar II) esine hienoine puhetorvineen kaikkineen. Pitäisi tutkia vanhoja patentteja, ettei vain olisi peräti LME-keksintö yhdistää kuuloke+mikrofoni samaan kätevään kapulaan.... Tuossa puhelinkojeessa luuri on paljon modernimpi, aitoa mustaa bakeliittia, kahvan kaari näkyy kuvassa. Paljon uudempi malli siis. Juuri siksi arvelin, että Riihimäen Lennätinkonepaja on jo muutaman kerran raskashuoltanut tuon kojeen. Niklattujen LME-metalliluurien saatavuus lienee ollut heikko jo 1960-luvulla... |
|
| 03.09.2021 23:08 | Heikki Jalonen: | Täydennetään kun tietoa löytyi: LME eli Lars Magnus Ericsson kehitti kuuloke-mikrofoni-luurin vuonna 1892. | |
| 03.09.2021 23:33 | Reijo Salminen: | Eikös muuten LME saanut alkunsa kun muuan Bell jätti patentoimasta puhelimen eräässä pohjoismaassa... Tämä on ruotsalaisille edelleenkin kova paikka. |