30.03.2023 / Madrid-Delicias, Espanja
30.03.2023 Talgo II, "Virgen de Aránzazu", Patentes Talgo / American Car & Foundry Co., 1950, nro 350-002.
Kommentit
| 30.12.2023 23:55 | Lauri Kivijärvi: | Tämä vekotin herätti mielenkiinnon. Katsoin kuvasta aluksi, että siinähän on Dr12:n esikuva, mutta sitten huomasin, että eihän tämä veturi olekaan kahdella ohjaamolla varustettu: Takapää kytkeytyykin kiitojunarungon kaltaiseen vaunustoon, joka ei mataluutensa vuoksi kuitenkaan istu nätisti moottoriosaansa. Hyvin hämmentävä muotoilu. Kiitojunavaunuston peräpäässä ei näytä myöskään olevan ohjaamoa, joten peruuttamalla ajaminen linjalla ei tainnut tulla kyseeseen. Laitteen maksiminopeus näytti olleen 140 km/h Wikipedian mukaan. Laite ei selvästikään ollut menestys, kun näiden valmistusmäärä jäi Wikipedian mukaan 4 kappaleeseen ja käyttöaika verraten lyhyeksi (1949-1972). Näille moottoriyksiköille siunaantui mainitun lähteen mukaan jokunen vuosi lisää palvelusaikaa, kun junien veturiosat kytkettiin toisiinsa veturipareiksi. (Lähdelinkki: https://en.wikipedia.org/wiki/Renfe_Class_350 ). (Käyttäjä muokannut 31.12.23 00:08) |
|
| 31.12.2023 14:10 | Mikko Herpman: | Kieltämättä pikkukuvasta heti vilkaisen myös että Huruhan siinä. Lieneekö suunnittelua tehty samoihin aikoihin ja on otettu vaikutteita toisista, autoista, ja ajan tyylistä.. ?? | |
| 31.12.2023 15:47 | Jorma Rauhala: | https://www.museodelferrocarril.org/permanente/pdf/ATRIL_Diesel_Talgo_II.pdf | |
| 02.01.2024 11:35 | Jussi Laukkanen: | Klassinen cab unit -veturimuotoilun juuret lienevät USA:ssa 30-luvun lopussa. Olisiko vanhin tämän tyylinen nokallinen veturi EMD:n E-sarja, jota alettiin valmistaa 1937? Joka tapauksessa heti toisen maailmansodan päätyttyä alkoivat muutkin amerikkalaiset veturitehtaat tuottamaan vastaavalla tyylillä muotoiltuja dieselsähköisiä vetureita. Britanniassa ainakin vuonna 1947 tehty D16/1 edusti vastaavaa tyyliä, vaikka siinä etuikkuna oli jaettu kolmeen osaan sikäläisen tavan mukaan. Kuvan veturia ja samalla myös suomalaista Hurua muistuttaa melko läheisesti Baldvinin 1945-48 valmistamat DR-6 -veturit. https://en.wikipedia.org/wiki/Baldwin_DR-6 Jännä juttu myös, että Talgon idea yhdistää matalarakenteiset junat tavallisen korkuiseen veturiin on näinkin vanha. |
|
| 02.01.2024 12:48 | Petri Nummijoki: | Rakennusvaiheen aikaisissa piirroksissa Hr12 on aika Nohab-tyylinen mutta lopullinen toteutunut versio eroaa yksityiskohdissa oikeastaan melko paljon. Hr12-veturissa valonheitin on siirretty ylös sekä viheltimet ja soittokello tuotu nokkaan. Hr12-veturissa ohjaamon lasit eivät ole käyristetyt vaan aika lailla suorat. Samoin etu- ja sivuikkunat sijaitsevat samalla korkeudella. http://vaunut.org/kuva/110432 Ajopöydät eivät ole Hr12-veturissa ollenkaan amerikkalaistyylisiä, joka lienee vaikuttanut ainakin ikkunoiden sijoitukseen ja muotoon. | |
| 02.01.2024 19:24 | Lauri Kivijärvi: | Rauhalan ylle linkkaamassa museon esitteessä on kuva tästä laitteesta kaupallisen liikenteen ajalta. Kuvasta selviää, ettei veturiosassa ole alkujaan ollut puskimia, puskinlyhtyjä eikä myöskään vetolaitetta. Keula on ollut siis hyvin pelkistetty. Puskin- ja vetolaitteita ei ole näemmä laitettu koskaan kiitojunavaunuston päätyvaunuun, mikä selviää mm. Rauhalan toisesta kuvasta (http://vaunut.org/kuva/166347?s=1 ). Onkohan puskimet, vetolaite ja puskinlyhdyt lisätty veturiosaan vasta siinä vaiheessa, kun näistä koottiin veturipareja? Museoinnin yhteydessä lisätyt osat on sitten jätetty paikalleen ja on tyydytty vain maalaamaan veturiosa alkuperäiseen väriinsä? Wikipediassa on kuva myöhemmän veturikäytön ulkoasusta. Kiitojunavaunusto näyttäisi museon valokuvan perusteella olleen myös pidempi kuin mitä museoon on säilötty. Itseäni ihmetyttää, miten näillä laitteilla on aikoinaan pendelöity, kun veturia ei ole voinut kytkeä paluumatkaa varten vaunuston toiseen päähän eikä takimmaisessa vaunussa ollut myöskään ohjauslaitteita. Onko nämä käännetty määränpäässä esim. kolmioraiteella paluumatkaa varten? Oliko museossa enemmän tietoa näiden junien kaupallisesta käytöstä? (Käyttäjä muokannut 02.01.24 19:29) |
|
| 02.01.2024 21:55 | Hannu Peltola: | Kyllä tässä on hyvin vahva amerikkalainen pohjamaku! Ensimmäinen osin tätä muotoilua noudattanut veturi oli EMC:n EA/EB vuodelta 1937. Tämä ja myöhemmät E-sarjan veturit aina E6 -sarjaan olivat kuitenkin loivalla nokalla olevia Shovelnose -vetureita. Vasta EMD:n FT-sarja vuonna 1939 toi markkinoille tuli tutun amerikkalaisen linjadieselveturin muotoilun ns. Bulldog Nose -keulalla. Talgo-junarungot käännettiin melko varmasti paluumatkalle kolmioraiteilla. Tämä oli yleinen käytäntö myös Atlantin takana. (Käyttäjä muokannut 02.01.24 22:04) |
|
| 03.01.2024 10:54 | Eljas Pölhö: | Tätä Talgo II -mallia valmistettiin vetureita 4 kpl (1 USA:n koeajoille 1949, ostettiin Espanjaan 1959 [n:o 4T], ja 3 kpl Espanjaan 1950 [n:ot 1T-3T]. Veturit valmisti ACF, Berwick, Pennsylvania ja vaunut, joita tehtiin 3 runkoa, valmisti ACF (Jackson&Sharp), Wilmington, Delaware. Alkuperäinen moottori oli kaikissa Hercules DNX-V8DS, 1957 1T-3T saivat sen tilalle Maybach MD320. Espanjassa junat saattoi liikennekuntoon Babcock & Wilcox. Koeajoja tehtiin Espanjassa moneen suuntaan ja käytiin myös Portugalissa esittäytymässä. Suurin ilmoitettu nopeus koeajoilla oli 145 km/h. Normaaliliikenteessä nämä olivat ensimmäiset junat, joille sallittiin 120 km/h nopeus. Ensimmäisenä avattiin reitti Madrid-Irun-Hendaya. Sittemmin niillä on ollut vakioreitit Madridista Barcelonaan, Valenciaan ja viimeksi vielä 12.3.1970 lähtien Palenciaan. Junat korvattiin Talgo III ja Talgo RD-junilla. Vaunukalustoa oli 45 vaunua. Kuvien mukaan junia on ajettu ainakin 7-16 vaunuisina junia. Kai muistatte, että myös Suomessa on valmistettu Talgo-vaunustoja Kazakstaniin. Talgon historiikissa 1942-2005 on pari kuvaa näistä vaunustoista, toisessa hauskasti veturina Dv16 2036. |
|
| 03.01.2024 11:06 | Rainer Silfverberg: | Täytyy muistaa että Talgo omisti yhteen aikaan koko Transtechin. Joissakin VR:n 2-kerrosvaunuissa on Talgon valmistajalaatta. Ja tekihän Talgo myös "Tango" -nimisen 2-kerros prototyyppijunan jossa oli yksi akseli vaunua kohti, jota yritti myydä VR:lle | |
| 03.01.2024 11:56 | Jorma Rauhala: | Kotimaiset suositut Variotram-ratikat (v. 1998-2003) olivat myös Talgon rakentamia, sillä Rautaruukin perustaman Otanmäen vaunutehtaan nimi oli: Talgo-Transtech Oy: kesäkuu 1999 -> tammikuu 2002 Talgo Oy: tammikuu 2002 -> maaliskuu 2007 |