29.05.2024 / Dej, Romania
29.05.2024 Tokihan myös pakollinen BR52, tai vastaava tuli bongattua.
Kommentit
| 01.06.2024 11:34 | Esa J. Rintamäki: | Ottaen huomioon sen, kuinka paljon BR 52:ta rakennettiin ja kuinka ketjutettuna, niin pitäisin tätä veturia nimenomaan "pakollisena", vaikka se sodanjälkeisen ajan "vastaavakin" kyllä mahtuu kuvioon. Katsotaanpa: Lok-Archiv: DRG:lle valmistui 6151 viiskakkosta (A.Gottwaldin mukaan). 93 veturia meni "talousapuna" Bulgarialle, Romanialle, Unkarille ja Turkkiin. Tässä EI OLE mukana sodan jälkeen valmistettuja vetureita. Mitä Saksaan tulee, niin itäpuolella oli sodan jälkeen arviolta 1500 konetta ja länsi-DB:llä about/etwa puolet siitä. Mitäpä sanoo Locomotives in Profile vol. 2, luvussa "German Austerities": [kirja on vuodelta 1972, joten sen mukaisesti sitten!] Luettelo tehtaista, joissa BR 52:aa valmistettiin vv. 1942 - 1945: (nämä pääasiassa kokoonpanotehtaina) Henschel, Krauss - Maffei, Borsig, Schwartzkopff, Krupp, Maschinenfabr. Esslingen, Jung, Schichau, Orensten-Koppel, Oberschlesische Lokomotiv-Werke Saksassa. Deutsche Waffen und Munition Werke (Cegielski) Floridsdorf (Wiener Lok-Fabrik) Anschluss-"Saksassa" eiku - ööö - Itävallassa Skoda, miehitetyssä Tsekkoslovakiassa Mavag (Budapest, Unkari) Chrzanow (Puola) Cockerill, Haine St. Pierre, Tubize ja Franco-Belge (nämä Belgiassa). Graffenstaden (SACM). Saksalaisen sota-aikaisen (vv. 1939 - 1946) veturituotannon kokonaismääräksi arvioitu: yht. 12 962 kpl, tyyppeinä 50, 50ÜK, 52 ja 152, 52Kon ja 42. Ei-sotaveturityyppejä: (41, 44, 86) ja loput 250 kpl muita tyyppejä sen tarkemmin erittelemättä. 1946 heitettiin kokoon 21 veturia, osa tietysti liittoutuneiden sotilashallinnon valvonnassa. Sodan aikana toimitettiin Puolalle neljä BR50 - veturia ja sodan jälkeen noin 150 saksalaisvalmisteista ja myös Puolassa tehtyjä vetureita liitettiin PKP:n omistukseen (Ty-5). CCCP besorkkasi 50:ää itselleen useita. 50-sarjaa meni sodan aikana Romaniaan, missä niitä muutettiin öljypolttoisiksi. CFR antoi niille sarjamerkiksi 150. Lisää rakennettiin vuoteen 1958 mennessä Resitan ja Malaxan tehtailla. Kokonaismäärä oli siinä hiukan alle 300. Ranskassa otti SNCF saksalaisperäisiä 50 ja 50ÜK:ta (29 kpl) käyttöönsä sarjamerkillä 150-Z. BR52:sta: (Helmut Grieblin mukaan valmistettu kaikkiaan 6303 kpl, Saksan valvonnassa). Sarjaa oli valmistettu kaikkiaan vuosina 1942 - 1950. Romaniaan meni sodan aikana 120 viiskakkosta. Silloin ne nimellisesti olivat Reichsbahnin omistuksessa. Sodan jälkeen niistä tuli CFR:n koneita, sarjatunnuksella 150.1, eli nrot 150.1001 - 1120. Nekin muutettiin öljypoltolle. Romanialaiset tehtaat EIVÄT rakentaneet 52:ta CFR:lle käytettäväksi, toisin kuin em. BR 50:tä. Kuvan veturi on numeroltaan 150.1123, joten ilmiselvästi itäblokinmaiden välisiä veturikauppoja oli tehty. 52:ää oli Bulgariassa (sarja 15), olisiko kaikkiaan ollut noin 250 - 280 konetta. Puola on tunnettu tapaus: Ty-2 -sarjana, lisää rakennettiin siellä yli 140 kpl, sarjana Ty-42. Turkin ja Jugoslavian rautatielaitoksilla ei ollut BR 50:ää, mutta 52:ta oli (JDZ: sarja 33, yli 300 kpl) ja TCDD: sarja 56.5, 53 kpl. Unkarin MAV: sarjaa 520, 165 kpl. 1957 Unkari osti 20 kpl kankikehys-152:ta Itävallalta ja hankki lisää neukuilta noin sata kpl. Näistä 94 konetta oli muutettiin takaisin normaalille raideleveydelle. Loput kuusi pidettiin leveäraiteisena CCCP:hen kulkevan rajaliikenteen takia (sarjana 520.5). Itävaltalaiset levykehys-52:t olivat edelleen sarjamerkiltään 52. Ranskaan oli jäänyt vetäytyviltä sakuilta 24 kpl sarjaa 52 ja yksi 52KON. SNCF antoi niille sarjamerkiksi 150Y, mutta ne säilyttivät saksalaisperäiset yksilönumeronsa. Graffenstaden väsäsi niitä lisää: 150Y nrot 1 - 17. BR 42: Romanian CFR:llä tiedetään olleen näitä vain kaksi - sarjaksi tuli 150.12. Unkarissa 42 :aa oli vain kourallinen. CCCP besorkkasi 42:aakin (n. 150 kpl), levensi ne ja antoi sarjamerkiksi TL. Itse asiassa BR 42:ta oli valmistettu 837 kpl. Niitä valmistivat vv. 1943 - 1946: Schwartzkopff, Schichau, Esslingen ja Floridsdorf. (Käyttäjä muokannut 01.06.24 11:40) |
|
| 03.06.2024 18:05 | Eljas Pölhö: | Vähän tuoreempaa tutkimustietoa on kirjassa Peter Slaughter, Alexander Vassiliev, Roland Beier: The German Class 52 "Kriegslok" (Frank Stenvalls Förlag, 1996, ISBN 91-7266-140-2). Sen mukaan sarjan valmistusmäärä oli sota-aikana 6356 kpl ja sodan jälkeen 363 kpl eli yhteensä 6719 kpl. Määrä ei sisällä pommituksissa Skodalla rakennusaikana tuhoutuneita (7 kpl) ja sodassa romuttuneista Ukrainassa Ivano-Frankovskin pajalla koottua 35 veturia (Neukkujen sarja TL-8001-8034 ja 8036) ja kahta suoraan Franco-Crosti kattilalla valmistettua. Eri maiden numerolistoissa on jonkin verran epäselvyyksiä osittain siksi, että joissain maissa on seurattu kattilanumeroita ja toisissa kehysten numeroita. Lukumäärissä ei juuri ole epäselvyyksiä, vaan joidenkin yksilöiden identiteetissä. |
|
| 03.06.2024 18:15 | Eljas Pölhö: | Kuvan veturin alkuperäinen tunnus on 52 7468 (Serban Lacriteanu on varmistanut kehyksen numerosta). Sen mukaan valmistaja on Škoda (n:o 1566) vuonna 1944. | |
| 04.06.2024 10:24 | Esa J. Rintamäki: | Erinomaista, herra Eljas, ja kiitokseni. Sota-ajan sekoilemiset kyllä tiedetään olleen olemassa, kun kerran "prioriteetit" tuntuivat kouriintuntuvina rintamatapahtumien vauhdittamina. Aavistinkin, että aiheesta olisi olemassa tuoreempaakin tietoa kuin "vanhan iloisen Walter Ulbrichtin DaaDaaRään" aikaiset Archive - kirjasarjat ja myös muinaiset "Loco-profilet" ajalta yks ja kaks. Ne Franco-Crosti - veturit, tarkoititko niillä nimenomaan 1951 kahta Henschelin muutostyönä rakentamaa 42.90-konetta? Olivat entisiä perusmallin viiskakkosia kumpikin. Bundesbahn rakensi muutostöinä joitakin Franco-Crosti-vetureita 1954 alkaen (31 kpl, sarjaa 50.40) tavallisista BR 50:istä. |