20.10.2010 / Riihimäki tavara
20.10.2010 Kaksi erilaista porrasratkaisua, toinen vain linjakäyttöön suunnitellussa veturissa - ohjaamoonkin noustaan käyntisiltaa käyttämättä. Toinen ratkaisu radio-ohjausveturista, jota käytetään paljon vaihtotyössä - rappusten käyttö jokapäiväistä (myös ohjaamoon kulku), joskus varmaan yritetään seisoskellakin tuossa veturin liikkuessa. Voitteko arvata, kumpiko on parempi ratkaisu? Eivät tosi vedä vertoja ulkolaiselle vastineelle http://vaunut.org/kuva/65702 .
Kommentit
| 26.10.2010 01:41 | Harri Junttila: | Entä mitä yhteistä näissä on? tietenkin molemmissa on kotimaista laatutyötä ja osaamista. | |
| 26.10.2010 01:46 | Tuukka Ryyppö: | Dr16:n käyntisiltaratkaisu näyttää käytettävämmältä, joskin silloin kun on asiaa ohjaamoon tai sieltä ulos, Deeveri vie tietysti voiton. Luulisi kuitenkin, että on kätevää että alin porras on mahdollisimman iso, jotta siinä voi mahdollisimman kätevästi hengailla, | |
| 26.10.2010 07:57 | Jukka Virtanen: | DVeen alkuperäisen alarappusen ja hiekkasäiliön väliin oli jäänyt jollain kenkä puristuksiin. Hiekkasäiliö kääntyy telin mukana ja se ottaa joissain vetureissa portaisiin kiinni. Uudessa porrasmallissa tätä riskiä ei ole mutta se taitaa ollakin ainoa parannus. | |
| 26.10.2010 20:07 | Ari-Pekka Lanne: | Ainakin ennen junamiehet hyppivät päivystysveturiin sen ollessa liikkeellä. Tapa säästi aikaa ja löpöä. Onko se nykyisten työturvallisuusmääräysten mukaan sallittua? Jollei ole, niin tulee mieleen, että tuo Dv:n uudempi kaideratkaisu pyrkisi "rohkaisemaan" säännön noudattamiseen. Ammattilaisilla on ehkäpä tietoa tästä? | |
| 26.10.2010 20:18 | Jimi Lappalainen: | Vaunuihin ainakin saa mennä. http://www.youtube.com/watch?v=W7AZsq-auYE | |
| 26.10.2010 20:39 | Lari Nylund: | Liikkuvasta vaihtotyöyksiköstä poistuminen vauhdissa oli hyvinkin yleistä vielä 1980-luvulla, kun harrastusaikojeni alussa liikuin Helsingin ja Ilmalan ratapihan välisien "saattojen" mukana. Tapa poistui oikeastaan siinä vaiheessa, kun InterCity-kalusto yleistyi ja vain näitä saattoja tehneet saattokonduktöörit poistuivat toisiin työtehtäviin. He tunsivat ko. rataosan erinomaisesti, jopa metrien tarkkuudella... Helsinkiin saapuvasta saatosta poistuttiin jo pohjoisimman laiturikellon luona tuollaisesta 20-30 km/h vauhdista, jolloin oltiin junan pysähtyessä valmiina veturin luona hakemassa saattoradiota pois veturista. Tuolta kellon kohdalta saattokonduktööri sitten kertoi kuljettajalle ohjeet milloin pysähtyä. Kellolta on 10 vaunun mittaa päätepuskimeen ja ammattitaidolla junat tuotiin hyvinkin lähelle päätepuskinta - stadilaiseen tapaan korkeintaan "sunnuntain Hesarin" päähän siitä. Nyt myöhemmin, kun junasta poistumisesta vauhdista on keskustellut näiden jo eläkkeelle siirtyneiden saattokippareiden kanssa, niin mielipiteet nopeuttavasta toiminnasta on tuntunut olevan yksimielinen - ei olisi kannattanut. Jalka- ja polvisairaudet muistuttavat kuulemma useasti näistä vauhdikkaista loikkaamisista... Asioilla on aina puolensa... | |
| 26.10.2010 21:40 | Kimmo T. Lumirae: | Larin mainitsemat kellon alla hyppäämiset loppuivat johonkin (raidepuskimeen kohdistuneeseen?) sattumukseen, jonka jälkeen taisi tulla ohje, joka kielsi ehdottomasti ko. käytännön. Mutta ratapihoilla yleensä: jo noin vuonna 1982 tuli voimaan ohje, jonka mukaan kyytiin tai kyydistä saa hypätä korkeintaan 10 km/h nopeudessa ja silloiset vaihtotyötiimit vastustivat ajatusta, koska sen arveltiin hidastavan työskentelyä liikaa...Nykyisestä ohjeistuksesta ei nyt tähän hätään ole tarkkaa tietoa. | |
| 27.10.2010 21:41 | Ari Palin: | 1980-luvulla Riihimäen ruuhkajunien puuvaunuista matkustajatkin hyppivät vauhdissa laiturille. :) | |
| 27.10.2010 22:05 | Olli Aalto: | Lisäksi Seinäjoen ja Jalasjärven rajalla olevalta Haukinevalta on löytynyt koko Pohjanmaan radan historian aikana suht usein junasta hypänneiden matkustajien ruumiita. Noillamain tuli ennen kuulutus "Hetken kuluttua Parkano" jolloin ihmiset ovat äkänneet olleensa väärässä junassa ja hyppäämällä yrittäneet minimoida junasta erehtymisensä aiheuttamat vahingot. Koska alueella on kirkkaasti valaistut Vapon ja Kekkilän tehtaat, niin syntyy helposti mielikuva että ollaan lähellä asutusta vaikka oikeasti täysin koskemattomalla alueella. Toukokuussa 1991 VR:n korjausporukat löysivät Haukinevalta vaateriekaleiden verhoaman luurangon, joka osoittautui vuotta aiemmin Seinäjoelta kadonneen kokkolalaisen Leila Alangon ruumiiksi. Hänen matkatavaransa olivat löytyneet Vaasan pikajunasta nro 33. Mitä ilmeisimmin hän oli laiturilla ennen lähtöä hengaillessaan hypännyt väärään junaan, ja Haukinevan kohdalla kuulutuksen kuullessaan hypännyt junasta. Syy, miksi ei oltu havaittu junasta, oli kuulemma se, että oli pudonnut jonkin kumpareen tms. taakse. Taisi pian näiden tapausten jälkeen tuo monen ihmisten kuolemaan johtanut kuulutus siirtyä jonnekin toisaalle, mutta eipä enää minkään henkilöjunan ovea ole saanut kohta kymmeneen vuoteen auki ilman suurta vaivaa. | |
| 28.10.2010 13:40 | Niila Heikkilä: | Ollin kommentti on osin totta, joskaan Peräseinäjoella ei voi olla vielä Seinäjoelta lähdön jälkeen kuulutettu "hetken kuluttua Parkano" -Matkaa on sinne vielä 50km. Voisiko olla luultavimmin "Tämä on pikajuna xx, seuraavat pysähdyspaikkamme ovat Parkano ja Tampere" Muistaakseni kuulutus tuli/tulee jo aikaisemmin, joten miettimisaikaa on ollut hypylle 20 kilometriä . (Käyttäjä muokannut 28.10.10 13:45) |
|
| 28.10.2013 19:39 | Petri P. Pentikäinen: | Hätäännys, teollisuuden valot, äkkiratkaisu. Elämän välitön loppuminen - tarujen ratapenkka, matkan päätepiste. Hetkessä tehty valinta, jota jäljelle jääneet eivät osaa käsittää. |