12.03.2013 / Bodensdorf, Itävalta
12.03.2013 Lyhyehkö sekatavarajuna matkalla kohti Villachia 1114 048:n vetämänä. 1144 tuntui olevan todellinen yleisveturi, sillä näitä näki niin Regional- junien, S-Bahnien, pikajunien sekä tavarajunien veto- / työntötehtävissä.
Kommentit
| 14.03.2013 21:02 | Johannes Erra: | Sarjan 1044 kaikki veturit, ellei muutamaa jo vuosia sitten romutettua onnettomuusveturia tai protoveturia lasketa, on muutettu sarjaan 1144 samalla, kun ne varustettiin yhteiskäyttökelpoisiksi ohjausvaunujen kanssa. Sarjaa 1044 valmistettiin vuosina 1974-1995 pitkälle yli 200 veturia, kyse on siis Taurusten edeltäjästä ÖBB:n "perusveturina". Tyylikäs kuva tyylikkäästä veturista. | |
| 14.03.2013 21:21 | Leo Männistö: | Mitähän muuten mahtoivat olla 1044:t joiden "silmät olivat muurattu umpeen"? Eli ajovalot olivat peitetty. Näitä seisoi pari yksilöä Villachin hbf:llä. | |
| 14.03.2013 21:46 | Eljas Pölhö: | En tiedä arvasinko oikein, mutta osassa 1144-sarjaa on LED-valonheittimet (LED-Scheinwerfer). Silloin kun niissä ei pala valo, niin sarjan muutetut valonheittimet näyttävät ihan kuin niillä olisi lappu silmillä. | |
| 14.03.2013 22:04 | Leo Männistö: | Minusta ne näytti ihan siltä, kuin olisi yhtenäinen peitelevy ollut koko tuon valonheitinpahkan päällä, vähän samaan tyyliin kuin 2M62- vetureissa. Enkä tietenkään ottanut kuvaa... | |
| 15.03.2013 12:46 | Johannes Erra: | Eljas on oikeassa kaikin puolin. 1044/1144-muutoksen yhteydessä useat vetureista, varsinkin viimeisinä vuosina muutetut, varustettiin LED-valonheittimillä. | |
| 19.03.2013 21:09 | Martin Hillebard: | Tällä veturisarjalla on juurensa Ruotsissa. Siitä saa infoa paksusta kirjasta SVENSKA ELLOK. ISBN 91-85098-84-1. Eljas tuntee nämä asiat hyvin oman taustansa, Rautatiekirjallisessa julkaisutoiminnassa,turvin. Meillä oli aikoinaan hyvin kehittynyt veturiteollisuus = Tampella ja Lokomo, Ukko-Pekat ja Ristot viimeisinä tuotteinaan... nojaa kuolinkorinana viellä joitakin dieseleitä. Kotimaisesta sähköveturista näin kauan sitten piirustukset mutta ne taisivat sittemmin joutua Siperian susien suihin. Nyt romahdan jälleen tunteitten tulvaan. KOSKA nämä Kekkoslovakian yhteisen häpeän s.....nat saadaan vihdoinkin romuksi?? Eestimaalla (Virossa) kaikki tämä kömpelö roju on hyvää vauhtia matkalla, Vanaraudaks. Voisi myös tehdä kansallisesti hyvää perustaa jonkinlainen Totuuskomitea pohtimaan likaisimpien vuosien rikkeitä. Piss on Your grave köykkyselät. Kun kumarsitte itään pyllistitte länteen. POTKU SIIHEN perässähiihtäjät. |
|
| 20.03.2013 02:19 | Kimmo T. Lumirae: | Ethän nyt, Martin, sekoita ÖBB:n 1043:a ja 1044:ää keskenään? 1043:han on ASEA:n valmistama ruotsalainen veturi, jota toimitettiin yhteensä 10 kpl ja joka, kuten olen antanut itselleni kertoa, toimi niin hyvin, että itävaltalaisella veturiteollisuudella oli tulla hätä käteen, ja enemmän tai vähemmän kiireellä, tai enemmän tai vähemmän rankasti päättäjiä lobaten, tilattiin sikäläisittäin kotimaista, 1044:ää, joka ainakaan alkuvaiheessaan ei ollut kovinkaan luotettava peli eikä sen suhteen vaikuttanut kovin onnistuneelta. Mutta tilausmäärä oli suuri (ja ASEA:n koneita ei hankittu enempää) ja 1044:stä kehittyi mitä ilmeisimmin hyvä ja ennen kaikkea erittäin tehokas vetopeli; se lienee tehokkaimpia ja vetokykyisimpiä neliakselisia ei-taajuusmuuttajapelejä. Hieno veturi. Muuten olen sitä mieltä, että Sr1 olisi saanut jäädä tilaamatta, tai, jos tilaus olisi ollut "pakko" tehdä, olisi pitänyt tyytyä ensimmäisiin toimituseriin, 27, tai, 37 veturia, kädestä pitäen kiittää venäläisiä "onnistuneesta yhteistyöstä luottamuksellisessa ja avoimessa hengessä hyvänä esimerkkinä eri yhteiskuntajärjestelmien yhteisistä kehitysmahdollisuuksista" ja painua sitten kiireesti veturiostoksille jonnekin aivan muualle. Mutta minkäs teet. Tässä sitä Sr3:sta odotellessa. |
|
| 20.03.2013 12:08 | Martin Hillebard: | En muista ulkoa kaikkia yksityiskohtia,mutta "Rc" - sähköveturia joka Ruotsin SJ:llä edelleenkin on todellinen jokapaikan höylä, sekä vietiin, että valmistettiin lisenssillä toisissa valtakunnissa. Kuvan esittämä yksilö voisi olla tällainen viimeksimainittua- sarjaa. Veturi voi olla 100% itävaltalaisten omakin tekele, mutta huomiotani kiinnittää sen Rc veturia suuresti muistuttava ulkoasu. Eilinen kommenttini taisi olla tarpeettoman agressiivinen mutta se oli sitä tunteitten tulvaa. Kun Sudet tilattiin, ja toimitukset alkoivat, olin ns nuori aikuinen ja työurani alussa. Luonnollisesti seurasin kiinteästi kuinka valtakunnan asioita hoidettiin ja me sen ajan "Veturien Ystävät" jäsenet ja asianharrastajat eritoten radanvarren näkövinkkelistä. Pehmeämmin asiat ilmaisten, olimme sekä hämmästyneitä, että närkästyneitä. Eihän tässä ollut kysymys mistään valinnasta Märklinin tai Fleischmannin välillä, vaan valtakunnan rautatiekalustoteollisuuden tulevaisuudesta. |
|
| 20.03.2013 13:21 | Kimmo T. Lumirae: | Kuvan veturi on siis ÖBB:n 1044-sarjaa eikä siinä tietääkseni ole mitään suoraa kytköstä ruotsalaisiin eikä Rc:hen. Ulkonäössä on kieltämättä kiintoisaa tuo, että kun rakennettiin tavallaan Rc:lle sikäläisittäin kotimainen "korvike", niin ulkonäköönkin otettiin Rc:stä vaikutteita. Rc:tä toki vietiin, mainittu 10 kpl Itävaltaan ja 17 kpl Norjaan NSB:n sarjaksi El16. Lisenssillä niitä tehtiin lähinnä Jenkkeihin, joka versio oli Rc:tä selvästi järeämpi. Rc:n edeltäjää, Rb:tä sen sijaan tehtiin lisenssillä Jugoslaviaan ja Bulgariaan sekä sen kuusiakselista versiota Norjaan ja Romaniaan (olikohan vielä muita). Rc oli epäilemättä maailman modernein sähköveturi aikanaan ja koska Strömbergillä oli ollut yhteyksiä ja jonkin tason yhteistyötä ASEA:n kanssa jo Sm1:n suunnittelun aikaan, voitaisiin olettaa, että suomalainen sähköveturi olisi ehkä toteutettu aseamaisilla ratkaisuilla ja olisi sitäkin kautta ollut ehdotonta huippulaatua. Valitettavasti meidän vain oli tyytyminen Mosseen ja suomalainen sähköveturi jätettiin hankkimatta, myös myöhemmin. Tai, kuten olen joskus sanonut puhuttaessa suomalaisen työn osuudesta Sr1:ssä: se on niin kuin hankkisi Volgan, johon laitetaan automaattivaihteisto ja nelipistestereot. Se on mukavampi ajaa, mutta se on silti edelleenkin vain Volga. |
|
| 20.03.2013 13:24 | Jorma Toivonen: | Yksi noista Itävaltaan ostetuista Rc2-sarjan vetureista romuttui jossain onnettomuudessa. Loput yhdeksän Tågab osti takaisin Ruotsiin syksyllä 2001. http://www.tagakeriet.se/rc2.html | |
| 20.03.2013 15:54 | Heikki Kannosto: | No mutta kyllähän Märklin-vai-Fleischmann-valinnassa oli kysymys kotivaltakunnan pienoisrautatiekaluston tulevaisuudesta, hyvänen aika sentään! Olennainen vaikuttava tekijä oli monella varmaan se että Märklin oli 1960-luvun loppupuolella halvempi. (Käyttäjä muokannut 19.10.14 18:57) |
|
| 24.03.2013 16:10 | Martin Hillebard: | Minulla oli kouluvuosinani Märklin,asematalon olin koonnut Vollmerin rakennussarjasta, ja laiturilla junaa odottavat matkustajat oli luonut Preiser. Hinnoista muistan vain että tankkiveturi sarjaa 89 maksoi MK 29:50, 1960-luvun alussa, ja Gleisstück = raiteenpätkä 95 penniä sekä kaareva että suora. Jostakin syystä porukoissani oli käsitys, että Märklin oli "parempi" kuin Fleischmann. Mallit tarkempia, tai jotakin. Märklinin joka vuosi ilmestyneestä tuote-luettelosta opin saksankielen alkeet. Alkuvuosina niitä ei taidettu suomenkielisinä versioina painaakaan. |
|
| 24.03.2013 21:07 | Kimmo T. Lumirae: | Näin oli, Martin. Ensimmäiset suomennetut luettelot ovat 1960-luvun ensimmäisiltä vuosilta, tuossa ne arkistossa ovat, täytyy katsoa. Aivan ensimmäiset suomennokset olivat kuitenkin joskus 1957 jaetuissa mainoslehdykäisissä, joissa todettiin pienoisveturissa olevan mm. "metallivaippa", tarkoittaen tällä metallikoria (Gehäuse). 1960-luvun käännökset olivat ihan kelvollisia, oikeastaan ainoana asiavirheenä opastimien kohdalla käytettiin sanontaa "junan ohjaamat opastimet" eli juna ohjasi opastimia. Kyllä se niinkin oli mahdollista rakentaa, mutta kyse oli nimenomaan opastimien vaikutuksesta junaan (Zugbeeinflussung) eli oli mahdollista pysäyttää juna automaattisesti seis-opasteen eteen. Suomennetut luettelot loppuivat noin vuonna 1970, ja Fleischmannilla samaan aikaan. Märklin suomennotti luetteloita jälleen noin vuonna 1980, mutta siinä suomennoksessa oltiin jo rankemmin hakoteillä; kun varikolla täydennettiin (höyry)veturin vesivarastot niin käännöksessä "järjestelyasemalla täydennetään veturin juomavesivarastot". Ja niin edelleen. Minulla on ollut molempia, ensin Märklinejä, ja kun niiden saanti Tampereella vuoden 1970 nurkissa oli liki mahdotonta, niin joitakin Fleischmannin vaunuja, ja sitten myöhemmin molempien kalustoa; kokoelmiini kuuluu suht paljon molempia merkkejä 1960-luvulta, joskin Fleisuja olen myynyt poiskin, ja myyn jatkossakin. Ehkä Märklinissä se koko järjestelmän hienomekaaninen toteutus ja pitkälle mietityt toiminnot, kuten tasoristeyspuomit, siipiopastimet, kääntöpöytä ja nosturi, jotka antoivat sille laadun leimaa. Omat saksankielen alkeeni olen muuten oppinut Märklin-Magazineista, joka on tehtaan asiakaslehti. |