02.07.2012 / Vaasa
02.07.2012 Vaasan rautatieasema ei hiljene edes yöllä, liikennettä piisaa. Turku-Oulu-Turku yöbussit kohtaavat asemalla silloin. Oulun suuntaan oli menossa Satakunnan Liikenteen bussi n:o 23.
Kommentit
| 10.04.2014 19:19 | Jouni Ijäs: | Kuinka moni mahtaa käyttää bussia Turku-Oulu välillä? Kampista Raumalle pisin vuoro on jotain neljän tunnin luokkaa ja siinäkin alkaa takapuoli olla loppumatkasta aika puutunut. | |
| 10.04.2014 22:25 | Robert Sand: | Harva kai matkustaa Turku-Oulu mutta palveleehan nuo bussit asiakkaita koko matkalla. On noilla busseilla tullut matkustettua Pirttikylä-Turku-Pirttikylä. | |
| 10.04.2014 23:03 | Ari-Pekka Lanne: | Kuvan perusteella ainakin "Turistiauton" Ari vaikuttaisi saaneen yön selässä taittaneensa taipaleen loppupuoliskolle matkaseuraa. Voe mahoton paekka – ettenkö sanoosi – noota kesäöötä. Sydänöisen Pohjanmaan sähköisen ja hiostavan kostean uneliaisuuden hetkeksi rikkoneen kulkijan mentyä lämpöinen ilma teki vilvoittavia pyörteitään ja jäi hetkeksi pölisemään kuivan ja aution valtatien maantienharmaan pinnan ylle. Rattailla, kyydissä istui ukkoa ja akkaa. Tarkeni hihasillaan. Jo vain mentiin vauhdilla yli siltojenkin: Temmesjoki, Siikajoki, Pyhäjoki, Kalajoki, Perhonjoki, Lapuanjoki, Vöyrinjoki, Kyrönjoki, Laihianjoki, Tiukanjoki, Tuorijoki, Pohjajoki, Noormarkunjoki, Kokemäenjoki, Eurajoki, Lapinjoki, Sirppujoki, Laajoki, Mynäjoki, Raisionjoki. Voi sitä kuunsillalla kimaltelevien paljojen vetten määrää ja virtaamaa. |
|
| 11.04.2014 14:48 | Jarmo Pyytövaara: | Jouni, päästä päähän matkustajia ei ole ollut kovin paljoa, en edes minä. Kerran on ollut niin runsaasti matkustajia, että jokaiselle ei ” aivan omaa penkkiä” löytynyt, vaan sai matkaseuraa vierelle. Viime syksynä oli heikoin esitys, suurin osa matkustajista jäi pois Raahessa ja matkaa jatkoi kolme tai neljä matkustajaa kuskin lisäksi. Kokkolasta ja Uudestakaarlepyystä tuli yksi lisää kummastakin ja Pietarsaari antoi ja otti yhden. Seuraava havaintoni olikin Tuorilasta jolloin heräsin tähän maailmaan, sieltä oli yksi nousija, välipysäkeiltä muutama matkustajia oli noussut kyytiin, koska matkustaja määrä oli kasvanut runsaaseen kymmeneen. Pitkään minunkin piti elää, ennen kuin oivalsin tämän reitin erinomaisuuden. Lähtöajat ovat sopivat ja varsinkin, saapumisaika Ouluun ja mikä parasta, kuskit eivät ”lehtikelejä” tai muita ongelmia taida tuntea, koska perille tullaan ajallaan, eivät selittele ja ole pahoillaan vaan kiittävät omasta ja yhtiönsä puolesta. Ei ainakaan, näiden kolmen vuoden aikana ole myöhästytty kertaakaan, jolloin olen Ouluun tai Raaheen mennyt ja takaisin Poriin palannut. (kesäaikana, yhteensä 14 yksisuuntaista matkaa) Matkan aikana on myös mahdollista jaloitella jos sellaista kaipaa, lakisääteiset tauot ovat: Närpiö, Kalajoki / Kokkola, Närpiö ja Vaasassa on aikaa myös ulkoilulle. Ja mikä mukavinta, yhtiöt eivät tunne ”palvelumaksua” vaikka kuski rahastaa matkan. Sellainen lämmittää suuresti, erityisesti nuukaa matkamiestä. ;D Aiempina vuosina käytin vuoroa Turun ja Porin välillä useasti, pääsääntöisesti niille sattui Haldinin bussi ja niissä kuuli välillä hyvin hauskoja kuulutuksia. Mielestä paras, meni suunnilleen näin: Meillä ei ole yhtään aika pysähtyä Laitila mut jos teill on kova tupakka nälkä niin sit te voitte mennä ja polta nopeast, mä ajan sit kovempa. Vuoroa kannattaisi kokeilla, ainakin kerran elämässään. Mutta, jos on aito VR-uskovainen, silloin ei parane riskiä ottaa, sitä kun ei etukäteen tiedä, mitä tauteja bussista voi saada. Paitsi jos, vuoro on junaliikennettä korvaava vuoro, silloin niihin voi mennä huoletta – tartuntavaaraa ei silloin ole. Tämä vuoro ei ole korvaava vuoro mutta sellainen ”epävirallinen” kuitenkin, joten vähäriskinen vuoro on. ::) |
|
| 11.04.2014 17:37 | Kari Haapakangas: | Eikä tuo Turku-Oulu väli ole edes pisin onnikkalinja. Oulu-Helsinki välin vuorot, varsinkin ne, jotka kiertävät Itä-Suomen kautta, no, siinä on jo kunnon vuorot. Bussi on kyllä mukava lyhyillä ja vielä keskipitkilläkin väleillä, mutta pitkillä linjoilla juna on mukavampi. On enempi tilaa. Eikös Oulun ja Turun välilläkin ole vaihdoton junayhteys? Ne yön autopikajunat? |
|
| 11.04.2014 20:10 | Juha Mäkinen: | Sivuunkirjoittanut on vetässyt menopaluut kymmenen vuotta sitten Turku-Oulu-Turku välillä peräkkäisinä öinä. Voitte uskoa, että takamus ei tykännyt hirveesti enää paluumatkan loppuosista. Pitkään siinä ainakin sai ihailla bussia. Yöpikuriyhteyden lisäksi Turusta Ouluun on myös yhteys päivälläkin nykyään(Savon kautta), oliko se nyt sitten Suomen pisin IC-linja? (Käyttäjä muokannut 11.04.14 20:11) |
|
| 11.04.2014 21:23 | Tuukka Ryyppö: | Mnäh. Virosta menee bussiyhteys yhtä soittoa ajaen Sveitsin Berniin asti. Ja Riiasta ihan bussikin, eikä vain bussiyhteyttä. Itsellä pisin bussimatka on ollut Tallinna-Hannover, aikataulun mukaan 30 tuntia ja todellisuudessa noin 28. | |
| 12.04.2014 03:20 | Niila Heikkilä: | Tilausajopuolelta löytyy tietysti vielä paljon pidempiä bussimatkoja, joissa rajana on enää maapallon tieverkko. Itsellä taitaa kilometreissä pisin bussireissu olla Etelä-Suomesta Murmanskiin ja takaisin. | |
| 12.04.2014 13:02 | Ari-Pekka Lanne: | Meillä oli keväällä 2006 ammattikorkeakoulun puolesta maratooni-tilausajoreissu, "ekskursio". Lähdettiin matkaan sunnuntai-iltapäivällä 19/3 ja Raumalle palattiin lauantaiaamulla 25/3. Poikettiin Ruotsin ja Tanskan puolella, kierreskellen vähän logistiikka-aiheisia mestoja – Coopin jalkapallokenttien laajuista kuivamuinavarastoa, Göteborgin satamaa, Kombifraktin rekkaterminaalia ja sen sellaisia. Kyllähän kuljettajamme neuvoi jo ensimmäisessä kuulutuksessaan Rauman ja Ihoden välillä säännöstelemään täyteen buukatun, 50-paikkaisen linkkarin paskahuussin käyttöä, kun kemiallisen veskin tyhjennyspaikkoja ei maailman varrelta ihan joka kadunkulmasta löydä. Jossain Tukholman paikkeilla kuulimmekin jo onnittelukuulutuksen, sen johdosta kun vessan säiliö oli kojetaulussa palavan merkkilampun perusteella piripinnassa ja näinmuodoin poissa käytöstä. Silmiin pistää hieman Juhan edellä kirjoittama lause "Pitkään siinä ainakin sai ihailla bussia". En tiedä, välttämättä siinä ei ollut kyse siitä "kävystä" mitä epäilen, mutta valotanpa siltikin hieman "onnistuneen yöpikavuoron reseptiikkaa" – jos vaikka joku vaununkäyttäjä, olkoon pikitie- tai kiskopuolelta, saisi siitä tärpin omaan työskentelyynsä. Ja onhan laivoissakin vastaavia matkustamosaleja hytittömiä, nuukia matkamiehiä varten – lentokoneessa en olekaan ollut koskaan, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään. Linja-autonkuljettajan, siinä missä konduktöörinkin, työhön liittyy valtavasti isompia ja pienempiä niksejä, joista kaikista ei mainita sanaakaan koulutuksessa tai oppikirjoissa. Maailman varrella niitä tulee vastaan, ja erityisen hyvin niitä oppii erottamaan, jos ammattilainen itse paitsi tekee työtään päivittäin, myös kokeilee silloin tällöin matkustajan ominaisuudessa palvelua ja reissailee. Vastakkaisessa ääripäässä paikallisvuoroautot ovat pimeän aikaan kirkkaasti valaistuja, aivan kuin leikkaussaleja. No, ehkä niissä onkin pidemmän matkan vaunuja oleellisempaa lyhyen, muutaman pysäkin- tai seisakkeenvälin mittaisen hyppäyksen näppärä ja sujuva hulahtaminen kuin matkustusmukavuus. Matkustajat vaihtuvat tiheään ja ripeästi, joten heidän on hyvä nähdä askeleensa kulkuneuvon sisällä, ja nähdä etteivät unohda tavaroitaan penkkien väliin. Mutta yöpikavuorossa ja yöpikajunan päivävaunussa matkustajien parasta ajatteleva kuljettaja tai konduktööri säätää valaistuksen mahdollisimman kelmeäksi, jolloin matkustajat voivat halutessaan nukkua leikkaussalivalaistuksen häiritsemättä, tai ihailla ikkunoiden läpi hienoa kuutamomaisemaa, erityisesti mentäessä vauhdilla Pohjanmaan suuria jokia, kuten Lestijokea, joka jäi edellä mainitsematta, ylittävien siltojen yli – näkemättä ikkunasta pelkkää oman kuvajaisensa heijastumaa. Eihän kukaan omalla autolla ajellessakaan käytä kabiinivaloja päällä – ainakin harvemmin sellaista tienpäällä näkee. Linja-autonkuljettajalla on laaja valinnanmahdollisuus käytössään matkaa valmistellessaan ja myös matkan eri vaiheiden aikana kojetaulustaan käsin, mitä tulee matkustamon valaistukseen. Pitkämatkaisen yöpikavuoron lähtiessä lähtölaiturista, olisi istumapaikkakohtaisten lukulamppujen – joita matkustajatkin voivat sytytellä ja sammutella mielensä mukaan – syytä olla pimeinä, mutta matkustajien vapaasti sytytettävissä. Jotkut niitä sitten sytyttelevät, jos vaikka haluavat lueskella. Jos lukulamput sen sijaan kaikki palaisivat lähtiessä, ja matkustajia tulisi kyytiin runsaasti, olisivat ne lähes kaikki jo alkumatkasta sammutettuina. Se on selkeä osoitus siitä, että matkustajat pääsääntöisesti viihtyvät hieman himmeämmin valaistussa matkustamossa pimeään aikaan. Jos taas matkustajia olisi vain vähän, palaisivat lähes kaikki lukulamput vielä muutaman tunnin päästä lakisääteiselle 45-minuuttiselle tauolle tultaessa, kun kukaan ei olisi ollut niitä sammuttelemassa, jolloin kuljettajan olisi sammutettava ne kaikki kojetaulussaan olevalla kytkimellä välttääkseen akkujen tyhjentymisen. 45 minuutin joutokäyttöhän ei tule kyseeseen – muuten tulee savustettuja matkustajia… Tässä tilanteessa törmättäisiin myös sellaiseen pieneen käytännön harmiin, että jos tällöin kyydissä olisi yksikin lukutoukka, joka haluaisi pitää omaa lukulamppuaan päällä tauon aikana, se ei olisi mahdollista, koska kuljettaja on sammuttanut kaikki lukulamput kojetaulustaan. Käytävävalaistuksen kirkkautta kuljettajan on mahdollista säätää milloin hyvänsä. Jos lattianrajassa on asennettuina himmeät ledit, niin kuin useimmissa yöpikavuoroautoissa onkin, tulisi kaikki käytäväkattoloisteputket syytä pitää sammutettuina suurimman osan matkasta – ainoastaan suuremmilla väliasemilla, joissa vaihtuu paljon matkustajia ja käytävällä on runsaasti trafiikkia ja vilskettä, käytäväkattolamppujen polttaminen suurella liekillä on perusteltua. Pimeillä, pitkillä, jopa satojen kilometrien valtatietaipaleilla riittää, kun kelmeät käytävälattialedit ja korkeintaan satunnaiset lukulamput palavat – silloin matkustajat näkevät poiketa paskahuussissa tai ostamassa kuljettajalta virvokkeita, kun taas he jotka haluavat katsella kuutamomaisemia tai nukkua, voivat niin tehdä kirkkaan leikkaussalivalaistuksen sitä häiritsemättä. Tokihan parkkiintuneilla tosireissaajilla on matkassa mukana silmälaput, mutta suurimmalla osalla ei ole. |
|
| 12.04.2014 15:29 | Juha Mäkinen: | Jos kommentoitavan mielipide avaudu tekstistä niin silloin on parempi jättää kommentoimatta? | |
| 12.04.2014 16:38 | Kari Haapakangas: | Mennä talvena odotin onnikkaa linja-autoasemalla ja seurasin kuinka bussikuski vaihtoi rullasta määränpään. Ensimmäisenä tuli Leningrad (!), seuraavaksi Moskova (!!) ja sitten lähiliikenne. Olihan onnikka jo hieman iäkäs, mutta ei NIIN iäkäs, joten ko. rulla taisi olla perintökappale. Mietin vain, että millaiseen maailmanaikaan on moista rullaa tarvittu. Onhan Raahe punainen, mutta että niin punainen ;) | |
| 12.04.2014 17:08 | Tuomo Ala-Keturi: | Ainakin ennen ne rullakankaat kierrätettiin monissa eri autoissa, taitavat olla museokamaa nykyään sellaiset kilvet. |