??.??.???? / Höyryveturin polttoainekuitteja
??.??.???? Tapion kommentista muistin , että onhan näitä jossain. Oli aikanaan tapanani pyytää tälläinen, kun pääsi "koneen päälle". Hiiliyksikkönä on tosiaan dt. Koko A7b, 100 kpl:n revintävihkona. Yleensä vihko oli pienessä lokerossa katon reunassa. Panin joukkoon yhden "virhepainaman". Luokittelen nämä "matkalipuksi",mitä ne minulle tavallaan ovatkin.
Kommentit
| 17.08.2014 22:21 | Tapio Muurinen: | Hiililaput näyttäisi olevan painettu -64, eli ainakin tuolloin oli jo dt:t käytössä. Mukava, että näitäkin olet tallettanut. | |
| 17.08.2014 23:49 | Jorma Toivonen: | Ei nyt aivan metsään menneet muisteluni kuvan http://vaunut.org/kuva/95235 kommentissani, ehkä pusikkoon kuitenkin... Tuo oikea yläkulma hieman mietityttää - Dm7 4141:een kivihiiliä (?), Riihimäki ilmeisesti kuului jo Helsingin piiriin? Olikohan lätissä aikoinaan moisia polttoaineen ottokuitteja? | |
| 18.08.2014 10:24 | Jimi Lappalainen: | Vai onko kyseessä pitänyt olla 1414? | |
| 18.08.2014 11:01 | Reino Kalliomäki: | Kyllä tuo 4141 ihmeesti Mullikalta vaikutti. Ja hyvinhän Jorma näiden käytön muisti. Leimasintyylit vaihtelevat kovasti , ja vaikka 657:n lipussa näkyy "2", niin kyllä sen Kotkassa tapasin. Taisivat nämä laput olla vain tilastoa varten. | |
| 19.08.2014 12:47 | Heikki Jalonen: | Tilastoinnin ohella nämä laput ovat varmasti olleet vielä tärkeämpiä kirjanpidon kannalta: jos jostain polttoaineen antopaikasta on annettu ulos yksi desitonni hiiliä, niin kyllä tilalle on pitänyt jäädä tosite siitä mihin tavara on poistunut. Ja tottakai edelleen vastaanottaneelta konejaksolta tai -piiriltä tietenkin sisäisesti laskutettavaksi. | |
| 22.08.2014 23:05 | Martin Hillebard: | Yksi muistelus. Koko tarina on julkaistu vuosia sitten Resiinassa "Saunakallion Poika". Vuosi oli 1967 ja Riihimäen veturijonoissa seisoi sekä varmuusvarastoon meneviä, että ikävä kyllä romutettavia uskollisia palvelijoita. Yksi viimeksimainituista oli Schwartzkoppfin Hv 2 numero 585. Jonka sinä päivänä "Mulli" Vr 5 (numero ilmenee jutusta) veti kahden niinikään Hv 2 sisarensa kanssa romutettavaksi Riihimäen ratapihan pohjoispäähän. Istuin veturin hytissä tämän sen viimeisen matkan. Jossa kaikki oli ihan hyvässä kunnossa viimeiseen hetkeen saakka. Löysin sieltä myös polttoainehiili- kuittivihkosen jonka luonnollisesti "evakuoin". Jostakin syystä annoin sen sittemmin 1960 -luvun parhaimmalle kaverilleni Järvenpäässä = Halosen Kimmolle. Itse pidin vain yhden lehden. Sekin on jossakin muutossa kadonnut. Ovat muistojemme lehdet kuolleet ... kivihiilentuoksuisen savun jo kauan sitten, Vei mennessään tuulonen. |