Resiina-keskustelu

Pro Haapamäen FB:ssä ja KSML:n maksumuurin takaisilla sivuilla:

Höyryveturipuisto lopettaa kaiken toimintansa Haapamäellä ja on suljettu pysyvästi. Tk2 Nro 419 veturi, puistojuna ja EFit-vaunu löytyvät jatkossa Kontiolahdelta Jakokosken Asemanpuistosta. Yhteistyössä VR:n kanssa tulemme siirtämään kaiken kaluston pois Haapamäeltä. Emme pysty takaamaan huonokuntoisten veturien turvallista näytteilleasettelua Tukesin edellyttämällä tavalla. Me yrittäjät jatkamme yhdessä toimintaamme muualla. Kiitos kaikille menneistä vuosista!

Odotinkin jo tätä uutista. Tuli vain siltikin yllättäen.

1988 - 2025 tekee noin 37 vuotta, että se siitä sitten.

Keuruun kaupunki voi huokaista helpotuksesta; rahaa jää enemmän jäljelle pelkkään poliittiseen patsastelemiseen. Vielä kun joku tuikkaa maksusta tulen vanhankirkon nurkan alle, niin säästöt senkun suurenee!!!

Jokohan pikkusieluiset syöttiläät poksauttelevat shamppanjapullojen korkit kattoon kaupungintalolla?

Onkohan mitään materaalia / irtaimistoa tulossa myyntiin?

Pillimiesten rahapäivät saattaa olla tulossa, jos rähjäisimmät yksilöt kelpaavat vain silputtavaksi. Hr1 1003 oli kai suunnitteilla siirrettäväksi Hyvinkäälle?

Surullista mutta totta se puisto elää kuitenkin muistoissamme! Harvinaisimmat veturityypit täytyy kuitenkin pelastaa ja täten osoittaa arvostuksemme nostalgisille kulttuuriarvoille uskoisin tämän uutisen myös ylittävän maamme rajat rautatieharrastajien maailmassa!

En ole taikauskoinen mutta tänä samana päivänä meillä paloi rantavarasto epäonnistuneen kaislanpolton seurauksena jossa itse en ollut läsnä. Jutun clue on se että siellä säilytin jonkin verran vanhoja junalehtiä joiden joukossa olivat myös ikivanhat Resiina julkaisut mm 1. Siellä oli vielä muutama saksalainen alu-veturikyltti /replika ja jotain muuta kirjallisuutta.Paikalle tuli ainakin neljä paloautoa ja sammutukseen kului yli 3 tuntia .Vajasta ei jäänyt mitään jälkeen ehkä muutama kyltti vielä löytyy?Samassa rytäkässä paloi myös soutuvene! Tää on laiffii! Hauskaa Vappua kaikille!

No olipa huono tuuri, toivottavasti varasto saadaan rakennettua uudelleen ja tärkeät esineet korvattua!

Romutusjupakan keskelle joutunut Haapamäen höyryveturipuisto on suljettu lopullisesti

Yrittäjät ilmoittivat puiston sulkemisesta sosiaalisessa mediassa vappuaattona.

Keuruun Haapamäellä pitkään toiminut höyryveturipuisto on lopettanut toimintansa. Puiston yrittäjät ilmoittivat sulkemisesta sosiaalisen median kanavallaan vappuaattona 30.4.2025.

Haapamäen höyryveturipuisto oli matkailukohde, jossa on voinut tutustua rautatiehistoriaan ja vanhaan kalustoon.

Yrittäjien somejulkaisun mukaan yritys ei pysty takaamaan huonokuntoisten veturien turvallista näytteilleasettelua Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) vaatimalla tavalla.

Puiston koko kalusto siirretään pois Haapamäeltä yhteistyössä VR:n kanssa. Esimerkiksi Tk2 Nro 419 -veturi, puistojuna ja EFit-vaunu siirtyvät Jakokosken Asemanpuistoon Kontiolahdelle.

Haapamäen höyryveturipuisto on viime kuukausina paininut rikosepäilyjen keskellä jupakassa, jossa epäillään, että historiallista rautatiekalustoa on romutettu ilman omistajien lupaa.

https://yle.fi/a/74-20159182

Eli Niin kuin tuolla edellä mainitsin palossa tuhotui mm veturin 1407 kyltti ainakin ja kaikki sinne varastoitu rautatie kirjallisuus.
Tämä on  katastrofi ,mutta sen yli mennään kohti valoisampaa tulevaisuutta,Tahtuma pääsi  Uusimaa lehdebn etusivulle!

Sir John, osanottoni. Semminkin kun sitä kaislanpolttoa harrastetaan vain ja ainoastaan siksi, että mökin ikkunasta taas näkisi järvelle. Eikä kaisla siitä mene miksikään, senkun villiintyy vaan!

Joten: laiskuus ja nahjusmaisuus tuhosivat kokoelmasi. Nyt saisi Nasse-setä olla sitten hyvin vihainen, jos se nyt enää mitään auttaa...

Onkohan Hv2 vielä pelastettavassa kunnossa? Ilmeisesti ainoa joka museoitiin joten toivottavasti säästyy.

Onhan niitä yksilökappaleita muitakin siellä. Omskissa käynyt suuressa viljajunassa ollut Tv1 609, Tv2 618, Tk2 419, Hk5 497, Pr2 1800...Pekkoja, Ristoja, Pikku-Jumboja ja Kanojahan on useampia jäljellä, mutta jokaisella on toki oma historiansa.

Esa Kiitos osanotosta siellä oli pääasiassa vanhoja lehttiä ei kirjoja ja jonkin verran sitä muut kamaa ei pienoismalleja!

Ei kaislikkoa poisteta pelkästään ulkonäkösyistä vaan siksi että rantaa voisi käyttää uimiseen ja että pääsee veneellä ulos vesille.

Se on jokavuotinen riesa mökkeilijöille, minä tosin en ole uskaltanut polttaa vaan kuskaan ne metsän puolelle siinä toivossa että kasat maatuisivat.

Totta, edellisen kerran olen käynyt puistossa 2011 ja olen aivan unohtanut viljajunien vetäjät.

Lehtihaastattelussa Martti Vainio toteaa, että puiston puolella käyvä väki on vähentynyt vuosi vuodelta ja että viimeiset viisi vuotta on ollut hirveää menoa, kun puistoa on ajettu alas. Hän myös kertoo, että puisto myytiin vuonna 2019 osamaksulla, mutta osa kauppahinnasta on edelleen maksamatta. En tiedä mitä kauppasopimukseen on kirjoitettu, mutta käsittääkseni omistusoikeus siirtyy vasta sitten, kun koko kauppahinta on maksettu. Vainion kommentti herättää kysymyksiä oliko puiston ostajilla aikomustakaan ylläpitää puistoa ja oliko tarkoitus vain rahastaa myymällä näyttelykalustoa. Romutuksen kohteiksi joutuneesta kalustosta yrittäjät väittivät niiden olleen huonokuntoisia. Heidän toimintansa osoittaa, ettei heillä ole ollut minkäänlaista käsitystäkään millainen veturi on oikeasti huonokuntoinen, tai millainen näyttelyarvo jollain veturilla/vast. on. Esimerkkinä venäläinen veturi, joka oli ainoa laatuaan Suomessa. Kaikille vetureille on VR:n mukaan löytynyt ottaja ja ne tullaan siirtämään Haapamäeltä pois tulevan kesän aikana. Kaikesta päätellen puiston omistajien tavoite on ollut Haapamäen höyryveturipuiston tuhoaminen ja siinä he näyttävät onnistuneen paremmin kuin hyvin.

Olisikohan kyse myös siitä, että Höyryeturipuiston mainostus jäi vain lähiseudun nautittavaksi? Herra Vainiolla näyttää olleen aivan maan perusteellisen monta rautaa kouheroisessa tulessa, joten ei ihme...? Herra sai kovasti touhuta ikäänkuin  yksijalkainen mies potkupallokilpailuissa...

Aivan alkuunhan 1988 kesällä (kauan ennen Vainion aikaa!) Höyryveturipuistoa mainostettiin TV:ssä koko Suomen laajuudelta. Ilmeisesti tällainen mainostaminen oli hirmuisen kallista, kun se niin lyhyeen jäi.

Siten ja sitten koko puiston rautatiehistoriallisuus jäi ikäänkuin "sisäpiirisalaisuudeksi". Eikä Keuruun kaupunkiakaan paljoa kiinnostanut, kun 1990-luvun lamakin kaatui päälle. Ja vielä kaupungin (tai mieluumminkin kylän) hallinnon sekoileminen Wilsonin varakattilan ja muissakin varaosien romutustapauksissa. Ja sekin vaan typerän arvovaltaspeden hiekkalaatikkoleikkinä!!!

Puiston ideahan oli hyvä, mutta olisiko maakuntaa pitänyt laajemminkin houkutella mukaan puiston vetämiseen, vaikka nyt vähintääb pitämällä brosyyreja esillä? Vaikuttiko puiston syntymiseen rautatiemuseon krooninen rahapula ja tilanahtaus?

Koko touhun sälyttäminen YHDEN vaivaisen pystyyn lahoavan maalaispitäjän harteille, tämän tempun järkevyydestä saatiin nyt todelliset näytöt! Sama koski Ähtärin eläinpuiston panda-keissiä taannoin.

Rahaa vaan paloi, kun ketään ruuhkasuomalaista ei kiinnostanut matkustaa paikan päälle ihmettelemään ruostuvia vetureita tai pissalta haisevia unenpöpperöisiä pandoja.

Ja toinen huomionarvoinen seikka: - tulen ikäni muistamaan Haapamäen tallipäivystäjän tympääntyneen ilmeen kovin kovin kovin hiljaisessa toimistossaan puiston ekana kesänä, kun poikkesin siellä utelemassa Pr1 776:n ajeluista. Eli "valtava innostus" ihan paistoi kyseisestä veturimiehestä.

Se mitä tällä kommentillani tavoittelin, on se että ALKUINNOSTUKSEN SIJAAN TEHTÄISIIN EDES JONKINMOISTA MARKKINATUTKIMUSTA!!! Johtopäätöksiä voitaneen tehdä sitten sen mukaan.

Eikä puiston myyminen kahdelle ahneelle pazkiaiselle auttanut enää mitään, oliko kyseessä hätätilanne!?

Muuten, vuosia ennen Hpk puistoa Aamulehdessä aprikoitiin, että mitä tehdä Haapamäelle? Jotain pikku debattia oli rakentaa vaikka iso vankila sinne (työllistämispohjalta). Valtion väkeä oli kortistossa niin paljon, että tällaistakin asiaa vatvottiin...

Jaa niin siellä siis oli vielä tallipäivystäjä kesällä 1988 puiston avajaisten aikaan? Olin paikalla, mutta talkoissa kävin ensimmäisen kerran vasta marraskuussa 1988 ja silloin ei mielestäni enää ollut. Kesällähän lättähattuliikenne oli vasta loppunut eli ei ollut tarjolla enää edes lättärunkojen paloittelua. Ainoa yöpyvä veturi tallilla oli H 513/514:n veturi, päivystäjätkään eivät päivällä käyneet kuin ehkä tankilla.

Kävin puiston parhaina päivinä lapsilaumani kanssa useasti siellä. Syy ei ollut kuitenkaan se, että lapset tai perheeni olisi sinne hingunnut :) Haapamäki on pääkaupunkilaisen näkökulmasta todellisessa hevonkuusessa. Julkisilla matkustaminen kesti pitkään, mutta niin kesti myös omalla autolla. Perillä pitäisi olla yötä ja tehdä jotain muutakin, jos Haapamäen kaltaisessa tuppukylässä ylipäätään voi tehdä mitään.

Itse puiston sisältö oli yksinkertaisesti tylsä: vetureiden raatoja, puistojuna, LGB-juna ja taisi olla myös resiina. Kersat kypsyi alta aikayksikön. Puiston sisältöön ei yksinkertaisesti panostettu riittävästi. Englannnista löytyisi kymmenittäin rautatiehistorian ympärille rakennettuja turistikohteista — esim Didcot Railway Centre puhumattakaan Englannin kansallisesta automuseosta, jonka ympäristo on rakennettu koko perheen tarpeiden pohjalta.

Kävimme myös Ähtärin eläinpuistossa ja sen kylkeen rakennetussa Mini-Suomessa. Oli taannoin ihan hyvä kohde — selkeästi parempi kuin Haapamäen puisto. Yövyimme perheen kansa mökissä.

Tallipäivystäjä oli siellä ryytymässä, kun 776:n piti olla tulet pesässä tallissa seistessään. Meinaten kesäsunnuntain kuluttaminen tuossa työssä ei kovin motivoivaa ollut, tietääkseni?

Olikohan puistossa vielä pikkujumbo 1150 yleisön veturinajovehkeenä, A 91:tä raahaamassa perässään. Itsellänikin mainittu "ajotodistus" tallella.

Herra Petri, omalla autolla Haapamäelle kesällä 1988: [mukana Avokki plus 45-kiloinen berninpaimenkoira]. Autona puolitoista kuukautta aiemmin Lauttasaaren Konelasta ostettu uudenuutukainen aatteenvärinen Lada 2104-farmari, jonka sisäänajo vielä meneillään.

Helteinen perjantaiaamu! - Pikkalasta Jorvaksentietä (KT 51) -> Kehä III -> Valtatie 3:lle (ei silloin vielä ollut motarina) eli Hämeenlinnanväylälle.

Hämeenlinnassa koiran jaloittelu ja pissattaminen (Milla-berni oli silloin 2-vuotias hutkula), niin ja tankkaus Hattelmalan Shellillä. Sitten: Hämeenlinnasta kohti Laitikkalaa ja Pälkänettä (silloista maantietä nro 305 pitkin).

Laitikkalasta valtatie 12 johti Kangasalle, josta kirkon ohi maantietä 340 Ruutanaan. Sieltä oikealle, - > valtatielle 9. Orivedellä pysähdys Essolla, koira inisi takatilassa (juomakuppiin kylmää vettä) Mänttään vievän tien (KT 58) alkupäässä. Mäntässä Sairaalantietä , -> keskustan läpi Länsi-koskelaan, Valajankadulle.

Seuraavana päivänä yksinajona Mäntästä -> Vilppulaan. Oikealle, tietä 348 pitkin Kolhon ohi Keuruun suuntaan. Heinäskylässä kääntyminen vasemmalle kohti Haapamäkeä (en muista että oliko Heinäskylän tietä jo silloin oiottu ja päällystelty).

Edelleen loppupätkä valtatietä 23, ja lievää rattityöskentelyä ennenkuin BJV-678:n moottorin saattoi sammuttaa Höyryveturipuiston parkkipaikalla.

Eli ei pelkästään puiston takia ollut juurikaan mieltä lähteä Jumalan selän taakse puiston vetureita töllistelemään...

Iso pienoisrautatie olikin sitten sairaan mielenkiintoinen juttu katseltavaksi, miltei pääasia käydä siellä.!

"Yrittäjien somejulkaisun mukaan yritys ei pysty takaamaan huonokuntoisten veturien turvallista näytteilleasettelua Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) vaatimalla tavalla."

Osaisiko joku ystävällisesti, nykykielellä sanottuna kirjoittaa auki, mitä tämän tekstin viittaamat määräykset mahtanevat sisältää? Siksikin kiinnostaa, että veturit ovat olleet siellä nyt noin 36 vuotta ja mikä niistä on nyt yhtäkkiä tehnyt turvattomia?

Ja ellei tietoa ole, olisi kiva tietää, mistä tietoa saa, puhumattakaan siitä, että joku ystävällinen sielu kaivaisi tämän tiedon esiin.

Sillä ellei tällaista tietoa olekaan missään, herää kysymys siitä, onko puiston lopettaminen Tukesista johtuvaa vai onko taustalla sittenkin jotain ihan muuta.

Jotenkin huvittaa tämän kaltainen itkeminen miten kaikki on niin kaukana pääkaupunkiseudulta. Utsjoen kauttako kiersit, kun Haapamäelle ajoit? Olen vuosien saatossa käynyt päiväseltään Haapamäeltä Helsingissä työ- ja muissa asioissa kymmeniä kertoja sekä junalla matkustaen, että autoillen. Autolla matka-aika on ollut alle kolmesta tunnista 3,5 tuntiin riippuen siitä käyttääkö yhden pysähdyksen taktiikkaa vaiko ei ja kauanko pysähdys on kestänyt. Junalla matka näyttää nykyisellään kestävän pari minuuttia yli 3 tunnin ja käynti päiväseltään onnistuu Hesan suunnastakin. Eri tasoista majoitustakin on löydettävissä, jos yöpyä haluaa. Esim. Hotelli Keurusselkä tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet.

Haapamäen museoveturiyhdistys on ilmoittanut hankkineensa omistukseensa ainakin osan VR:n omistamasta kalustosta, joten kaikki ei ilmeisesti lähdekään Haapamäeltä pois.

Mitä reittiä, herra Pekka? Kaikki tiet EIVÄT vie Roomaan.

Tosiaan, hotelli Keurusselkä ja Nyyssänniemen leirintäalue, puistossa näistä sitten "tiedotettiinkin" "kiitettävässä" laajuudessa, hoh herpes sentään!

Lieneekö jollakulta onnettomalta jalka lipsahtanut Riston vantringilta?

Uusien "rehellisten" omistajien mariseminen Tukesista tarkoittaa ilmiselvästi sitä, ettei heillä ole varaa maksaa vahingonkorvauksia...!!! Tai edes vakuutusmaksuja! Ihme spedeilyä.

Itkua tai ei — noin seitsemän tuntia päivässä ipanalauman kanssa missä tahansa kulkuvälineessä on paljon. Jos tällaiseen urotekoon ryhtyy, on palkinnon oltava muhkea. Kohteen sisällöstä on saatava kunnollinen kate.

Reissasimme aikoinaan lähes kaikki kotimaiset perhekohteet. Jos kohde oli kaukana, kannatti sinne matkustaa jo edellisenä iltana. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli helppo lähteä itse kohteeseen pirteällä mielellä. Tosin yöpyminen nostaa reissun kustannuksia, mikä asettaa lisää odotuksia itse kohteelta.

Realismia on se, että pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä asuu yli miljoona ihmistä. Miten tästä joukosta edes pieni osa saataisiin houkuteltua johonkin turistikohteeseen?

BTW. Pääkaupunkiseudulla asuvana pääsen lentokoneella noin kolmessa tunnissa Lontooseen ja sieltä reilussa tunnissa junalla johonkin lukuisista rautatiekohteista, mutta nythän ei ollutkaan kyse aikuisen rautatieharrastajan reissaamisesta, vaan perhematkailusta.

Vuonna 1988 olimme Haapamäen höyryveturipuiston silloisen toimitusjohtaja Jarmo Koivunportaan vieraina. Aikaisemmin hän muistaakseni työskenteli Keuruun kaupungin elinkeinoasiamiehenä. Koivunporras valotti puiston liiketoimintaideaa — puistonhan oli tarkoitus tuottaa matkailumarkkoja Keuruun kaupungille.

Liikeidea perustui havaintoon siitä, että Keuruun läpi ja sen läheltä kulkee liikennevirtoja jonnekin muualle. Ajatuksena oli saada edes osa liikennevirroista poikkeamaan Haapamäellä. Melko lähellä oli myös Ähtärin Eläinpuisto, joka tukisi alueella vierailua. Veturipuiston täytyisi siis sisältää katsomista ja tekemistä lapsiperheelle koko päiväksi. Palveluiden olisi oltava sen mukaisia.

Tavallisen perheen kannalta staattiset veturit ovat vain patsaita, joissa voi korkeintaan kiipeillä. Se havaittiin aika pian, että puisto on liian nopeasti käyty läpi. Suurimman suosion saavutti puistojuna, jossa kävijöistä matkusti kolmannes. Resiinalla polkeminen kiinnosti myös. Höyryveturia kävi ajamassa kävijöistä viisi prosenttia. Keuruun ja Haapamäen väliä liikennöivä Paikku-juna ei sen sijaan kiinnostanut. Juuri muutahan puisto ei tarjonnutkaan.

Kävijöistä suurin osa oli lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Teinejä ei ollut juuri lainkaan. Tämä näkyi myös puistomyymälän myynnissä.

Jo vuonna 1988 Koivunporras totesi, että puiston veturiaihe ei ole riittävän kiinnostava. Sen tueksi tarvitaan jotain muuta tekemistä. Ilmeisesti Keuruun kaupungin resurssit eivät riittäneet lisäpanostuksiin tai kärsivällisyys loppui — olettamuksenahan oli, että puisto tuottaisi nappulaa kaupungille. Todennäköisesti tämä oli myös syy siihen, että lopulta puiston liiketoiminnat luovutettiin yksityisille yrittäjille. En tunne tarkemmin alueen kunnallispoliittisia kiemuroita.

Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että veturipuiston liikeidea ei kantanut tai siihen ei panostettu riittävästi. Se on riski kaikessa yritystoiminnassa.

HMVY:n tekemiset sen sijaan eivät minua kiinnosta. Boikotoin sen yhteisön kaikkea toimintaa.

Nonnii! Jotta näin kävi. Tärkeitä on nyt "pelastaa" kaikki pelastamisen arvoinen rautatiekalusto ex. puiston alueelta. Viimeisin puistoyrittäjä kun oli ilmeisen halukas ratkaisemaan kaikki ongelmat polttoleikkaajien suosiollisella myötävaikutuksella, kunnes jäi kiinni laittomista romutuksistaan.

Kyllähän Suomessa edelleenkin on raidetilaa museokalustoa varten. Josko tällä kertaa pidettäisiin huoli siitä, ettei kaiken maailman opportunisti-bulvaanit pääse yrittämään kerman kuorimista kakun päältä.

Kuinka hyvin kalusto säilyy HMVY:n romujonossa taivasalla?

Eikös osa veturipuistossa esillä olleesta kalustosta ole rautatiemuseon deponoimaa? Mikäli muistan oikein, oli joku rautatiemuseolla osannut neuvotella perin hyvät sopimukset (ellei niitä ole vuosien varrella muutettu) koskien deponoidun kaluston roudaamista sen jälkeen, kun toiminta puistossa lakkaa.

https://m.youtube.com/watch?v=OVtJVpNCqqQ

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Onkos tällaista koskaan ennen nähty suomalaisella Kalustokalustokalusto^TM-toimialalla? Rastia ruutuun.

[  ] Epäsosiaalista käytöstä
[  ] Mielivaltaa
[  ] Kielteistä mediajulkisuutta
[  ] Kritiikin paheksuntaa
[  ] Kalustokalustokaluston^TM kärsimistä
[  ] Vaikeuksia viranomaisten kanssa
[  ] Poliisi
[  ] Rikosepäily

Vaikka maamme kantaa päällään muutamia ihan esimerkillisiä toimijoita, kokoonsa nähden suhteettoman paljon on alalla tätä häröilyä, jota kaiken lisäksi suuri hiljainen joukko katsoo pois, koska kuitenkin hieno Kalusto^TM ym. argumentit. Parhaillaankin on operaattoreita sivuraiteella ei-täysin viattomista syistä.

Menestyäkseen nimenomaan tarvittaisiin lisää ruuveja päähän sinne sosiaaliselle lohkolle, tekniikkakoppaan vähempikin riittäisi.

Tonniysin porukalla saa ainakin pari rastia tauluun ;D

Ihan kiva nostalginen dokumentti höyryineen ja yleisöineen!

Tosi hieno taltiointi, hyvät muistot tuolta ajalta. Usein tuli vierailtua ja joskus talkoissakin.

Tuo sana "pysyvästi" tuo mieleen aina jotain jotakin joka on ollut ja mennyt se tietenkin on erittäin surullista ja muistuttaa ajasta jota ei enää ole!Täytyy myös muistaa että"Puistolla" on kansainvälistäkin merkittävyyttäja tunnettavuutta ainakin Euroopan maiden harrastajapiireissä joissa tämä lopputulos tullee herättämään kysymyksiä!Tuolla edellä on jo paljon kommentoitu seikkoja jotka tähän ovat olleet osaltaan johtaneilta.Täytyy myös muistaa että olemme syrjäinen maa jolla ei ole samanlaisia ehtymättömiä turistivirtoja kuin monissa keskeisen Euroopan maissa tällaisen ylläpitoon ei pelkästään asian harrastajien vierailut riitä vaan tarvitaan monipuolinen kokonaisuus ja voimavarat sen luomiseen.Myös sijainti etäisyyksineen ja liikenneyhteyksineen on huomioitava.Nyt kun tilanne on tämä toivotaan saatavan mahdollisimman moni arvokas veturi pelastettua ja että saataisiin niukat voimavaramme yhdistettyä hyvässä hengessä rakastetun harrastuksemme eteenpäin viemiseksi läheisessä tulevaisuudessa!

Tuohon edellämainittuun sopii enemmän kuin oikein hyvin(1970 Together We can Make Such Sweet Music " Detroit Spinners /Motown Records) säv. Drapkin/Coleman. Löydämmekö me koskaan yhteisen sävelen?

Etenkin, kun muistaa kuuluttaja Jorma Pulkkisen sekoilun paikkakunnan nimessä!!! Jannu ei ollut tehnyt läksyjään.

Muistaakseni se avajaisten sekoilija oli ähtäriläinen Topi Sorsakoski, joka toivotti tervetulleeksi Ähtärin Höyryveturipuistoon.
(Oli hieman pierussa)

- Bingo, bingo! Mistä saan lunastaa voittoni, HPK-bingoemäntä Pentikäinen?

Haluaisin tiedustaa, minkä vuoksi tätä kalustomäärää halutaan pelastaa? Odottamaan korjausta 12000-luvulla, niinkö? Jokin suunnitelma olisi hyvä. Mitä kovemmin yritetään säilyttää kaikki, sitä varmemmin kaikki menetetään.

Jos suunnitelmaa ei ole, omistajaporukan tullessa lopulta liian harvalukuiseksi, ote kalustosta kirpoaa ja kunnan vastuulle jää siivota kaikki pois. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa, muutaman kilometrin päässä tästä kunta romuttaa sadan klassikkoauton kokoelmaa. Kalustokalustoyhdistykset eivät ole tästä mikään poikkeus, laki on sama kaikille.

Vastuullista kokoelmanhoitoa olisi päättää mikä määrä riittää kutakin sorttia ja romuttaa loput. Silloin saa päättää itse, mitkä varaosat säästyvät.

Hoidetulla purkuosavarastolla voi lisäksi rahoittaa toimintaa, myymällä osia muille tarvitseville.

Pulkkinen ei tiennyt, että ollaanko Haapavedellä vaiko - mäellä.

Topi Sorsakoskesta: niin että "hieman"...?

Hyvä kun pystyssä pysyi, vaikkakin otti tukea mikrofonin varresta (aikalaisen "todistajanlausunto"!). Avokin kanssa kun katsoimme avajaisia telkkarista, niin avokki ihmetteli kun Pekka "Topi Sorsakoski" Tammilehto EI ESITTÄNYT ainoatakaan rautatielaulua!

Olikohan herra Tammilehdolle tullut kiire Haapamäelle ja päässyt määräämään itse keikkapalkkionsa suuruuden? Tiedä sitten. Rohkaisuryyppyjä näkyi kumonneen kurkustaan alas.

Tässä on vain se ongelma, että HMVY:n omistamalla tontilla ei kertakaikkiaan ole tilaa edes nykyiselle yhdistyksen omistamalle kalustolle. Pakostakin osa joudutaan jo nyt säilyttämään Väyläviraston hallinnoimalla alueella. Ne valtion raiteet, mitkä ovat vähemmällä käytöllä, ovat käytännössä jo täytetty kalustolla. Näin ollen Haapamäki ei voi olla kovin hyvä turvapaikka kalustolle. Ehkä, jos rakentaisi HMVY:n ratapihan kahteen kerrokseen, niin silloin mahtuisi melkein kaikki samalle tontille. Mutta se, että tavaraa on kaksinkertainen määrä omiin rajoihin nähden, kertoo mielestäni jotakin tilanteen ongelmallisuudesta. He eivät vain välitä rajoista. Ei varmaan ole aivan poliittisesti korrektia ajatella asioista näin, mutta mielestäni tästä puuttuu realismi ja ollaan jo aavistuksen verran sairauden puolella.

Asiassa tuleekin kysymykseen rautaromun yletön säilöminen tontilla. Se ei ole ihmisten ja kaupunkien näkökulmasta mitenkään hyvä asia. Uutisia aiheesta esimerkiksi:
• https://yle.fi/a/3-5395308 Törkypihaa ei tarvitse sietää.
• https://yle.fi/a/3-9521932 Vanhoilla asuinalueilla naapurin romut vyöryvät pihoille – "Valitettavasti niistä tulee sellaisia intiaanikyliä".
• https://rakennusmaailma.fi/tontilla-lojuvat-romut-ovat-uhka-terveydelle-ja-ymparistolle/ Tontilla lojuvat romut ovat uhka terveydelle ja ympäristölle.
• https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001937723.html Karut kuvat paljastavat: mies varastoi tontilleen 800000 kiloa romua

Pakonomainen hamstraaminen on myös luokiteltavissa sairaudeksi.
• https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01100 Keräilypakko.
• https://www.duodecimlehti.fi/duo12368 Keräilypakko.
• https://yle.fi/a/20-155419 Hamstraatko tavaraa pakonomaisesti? – Tavallisesti, jos ihminen hankkii paljon jotain, hänellä on suunnitelma. Okei, tämä on harrastukseni, kerään äänilevyjä, postimerkkejä, rahoja tai muuta. Se on organisoitua. Patologinen ei ole millään tavalla organisoitua. Tietysti tällaisessa ei ole mitään tarkkaa rajaa, josta voi sanoa: tuosta se lähti. Mutta mitä vähemmän organisoitua, sen patologisempaa se on, summaa Korkeila.
• https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/acnf7a/kompulsiivisten_hamstraajienhorderien_auttaminen/ Kompulsiivisten hamstraajien/horderien auttaminen. Redditin r/hoarding https://www.reddit.com/r/hoarding/ on myös mielenkiintoista luettavaa. Geniuses can be very manipulative.

Sitä puhutaan, että tavaran yletön hamstraaminen johtuisi lapsuusaikana koetusta turvattomuudesta ja se voi hyvin pitää paikkansa. Kovin yleistä se ei ole, sillä siitä Wikipedian mukaan kärsii vain noin 2–5 prosenttia aikuisista. Siihen liittyviä liitännäissairauksia ovat masennus, ahdistus, pakko-oireinen häiriö ja autismin kirjo tai ADHD. Muita hamstraamiseen liittyviä tekijöitä ovat alkoholiriippuvuus ja vainoharhaiset, skitsotyyppiset ja estyneet piirteet.

Apua itselleen voi lähteä hakemaan esimerkiksi pakko-oirekyselyn avulla, mikä löytyy osoitteesta https://www.mielenterveystalo.fi/fi/oirekyselyt/pakko-oirekysely-oci-r

Näin kävi, mutta miten jatkossa puistossa sijaitsevan kaluston suhteen?

Se mitä minä muistan Haapamäen Höyryveturipuiston toiminnasta, alkaen 1990, on jälkiviisaasti todettuna karun itsetuhoista. Puisto perustettiin (1987) MTV:n suosiollisella myötävaikutuksella, eli lobbaamisella Puolustusvoimien hallussa olevien entisten VR:n höyryvetureiden kriisivarastoinnin päättyessä. Tarkoitus oli sangen jalo, eli estää aivan kaikkien (70 kpl) kriisivarastoidun höyryveturin päätymisessä sulattoon.

Puiston suunnitteluun palkattiin jokin konsulttiyhtiö, joka ennusteli suorastaan luomumansikoita taivaasta, eli muistaakseni ensimmäisen vuoden kävijä ennuste ei ollut vähempää, kuin vähintään 100 000 maksanutta asiakasta!!! (Joskin silloinen toimitusjohtaja lehtihaastattelun mukaan, odotti n. 50 000 kävijää ko vuonna) No eipä toteutunut. Ja samaa ylitsevuotavaista
hunajapolkua olisi tuon konsulttiennusteen mukaan jatkunut seuraavinakin vuosina. Ja taas: - Ei toteutunut.

Muistan istuneeni 1990-luvun alkuvuosina Keuruun kaupungintalolla, eräässä Kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa puiston silloiselta toimitusjohtajalta kysyttiin puiston taloudellista tilannetta. "Lähes selvitystilassa" - kuului tuolloin vastaus. Hetken kuluttua alkoivat ensimmäiset romutukset. Toisin sanoen, joidenkin (tappiollisten) vuosien jälkeen, alettiin nähdä "pelastusrengasmaista" rahoituspotentiaalia romuraudan myymisellä. VR ei rajoittanut tuolloin yhä omistuksessaan olevien, ei puiston listalla olevien vetureiden romutusta, ja toisaalta Keuruun Kaupunki pyrki romuttamaan oman tuloksensa paikkaamiseksi, lähes kaiken, minkä irti sai.

Juttelin leppoisasti erään Keuruun Kaupungin "ruskettuneen spesialistin" kanssa 1990-luvun puolivälin tienoilla, kun hän oli lähettänyt lähes kaikki VR:n Kuopion konepajan luovuttamat höyryveturien varaosat romuttajalle, sekä myös muita osia, kuten Tv2 - Wilsonin konepajassa kunnostettu käyttämätön varakattila. Arvostelin häntä face to face, tuosta tyhmästä toiminnasta. Tämä "spesialisti" oli kuulemma juuri kuullut eräältä VR:n pääkonttorin "korkealta" virkamieheltä, kuinka Suomessa ei enää koskaan korjattaisi yhtään höyryveturia ajokuntoon.

Oikeammin se meni kuitenkin niin, ettei VR yhtiönä rakentaisi enää yhtään höyryveturiaan ajokuntoiseksi. Huomautin tuolloin tuota entistä VR:n täysin pihalla olevaa, eläköitynyttä rautateidemme lipun-lapunkääntäjää, ettei VR ole koko Suomi. Eihän tuo pösilö edes tajunnut, kuinka kettuilin hänelle.

Olisiko mitenkään mahdollista pysytellä ketjun aiheessa?

Kiitos. Upea filmi, upeat veturit ja vaunut. Ah niin ihanaa 80/90 -luvun muotia.
Vieläpä vetureiden kiihdytyskisa!

Vanhoja kun muistellaan, niin se kaikkein törkein realisointiehdotus "Keuruun Kaupungintalolta, tai ainakin sen lähimaastosta" taisi olla se, kuinka harrastajien entisöimä höyryveturi (joko kyseessä oli 789, tai 1136) voitaisiin myydä ulos hyvällä hinnalla, kun se on valmistunut. Ilmeisesti tuossa skenaariossa kaikki markat olisi tuloutettu Keuruun Kaupungin Matkailutoimelle? Melkoisen törkeä heitto kokonaisuudessaan, mutta ei suinkaan ollut mikään harkitsematon vitsi esittäjän taholta. Tämä taisi olla aikaa ennen yhdistyksen perustamista?

Juuri näissä asiayhteyksissä HMVY:n perustaminen oli varsin asiallinen toimenpide. Kuntapoliitikot ja kaikki noiden tuolloiset paikalliset hännystelijät, pyrkivät pätemään omilla kokonaisnokkelilla puiston pelastussuunnitelmillaan.

No niin, yritänpä uudelleen: - viime kuntavaaleissa Keuruulla SDP kohosi suurimmaksi puolueeksi 9 valtuustoedustajalla. Kepu (sama vanha maalaisliiton perinneyhdistys): 8 edustajaa. Kolmantena kokoomus 5 edustajalla.

Eli periaatteessa vanhat dinosaurukset pärjäsivät. Kokemustahan näillä puolueilla paikallistason politiikasta oli,  ja kaikilla vähintään vuosisadan ajan... Samat vanhat aktiivit, samat vanhat päällepäsmärit, samat vanhat motivaatiot, sama vanha puoluekurikin...

Sikäli kun yhtään osaan arvioida ihmisten mentaliteetteja, äänestystulos riippuu varsin paljon:
a) puolueuskollisuudesta. (Kun mä aina oon äänestänyt näin, niin...)
b) onnistuneesta propagoinnista, sillä nykyisinkin vaalituloksiin vaikutetaan mielikuvia luomalla.
c) edellisestä johtuen "Keskisuomalainen"-lehti ei vissiinkään ole erityisen puolueeton.

Edeltäneissä vaaleissa on edellä mainittu puoluetrendi ollut pääasiassa saman tapainen (Keuruulla SDP ja kepu suurimpina) ja historiassa jo kauemminkin. Muut ovat lähinnä pikkuperunoita. Perussuomalaiset - niin mitä? Humalaisten suunsoittajien yhteenliittymä (keksineet uusiotermejä: - matuhyysäri, saunan taakse vieminen, rajat kiinni, suvakkihuora ym).

Eli: - aatteethan voivat aina olla vaikka kuinka suurenmoisia ja yleviä, mutta ihmisten pikkusieluisuus on ja pysyy. Jos tällä ei olisi ollut vaikutusta Höyryveturipuiston asioihin, niin millä [pohjavirralla] sitten?

Rautalangasta väännettynä: - valtakunnallisesti mielenkiintoisesta puistoideasta tulikin paikallisten "harrastamalla" pikkukinasteluilla paikallinen pieni hiekkalaatikkoleikki.

Toisekseen, konsulttien käyttämisestä oppii ainakin sen, että näihin turvautuminen  on joltinenkin avuttomuuden merkki. Yhdessä vaiheessa (jokseenkin tuoreessa) konsulttien käyttö oli jotensakin muodikasta ja konsulttifirmat senkun kukoistivat.

Oikeastaan Höyryveturipuiston kohtalo oli sinetöity silloin kun koko roskaan pettyneenä kaupunki lemppasi sen Martti Vainiolle. Hänkään ei oikeastaan mahtanut tilanteelle lopulta mitään, vaikka yritystä häneltä ei suinkaan puuttunut.

Sääli.

Esa! Surullista mutta totta/Onnistuihan meiltä Nokiankin menetys!Asia joka pistää ajattelemaann syvällisemmin !Traumaattinen tapahtuma joka jätti syvän jäljen! Ja pelon tulevasta tuleeko samanlaisella johtamisella asian toisinto tulevaisuudessa?
En ole huomannut asian ympärillä juurikaan keskustelua!

Edellämainittuun liittyen mieleen tulee ominaisuus suomalainen "Sisu"?Kanavoituuko energiamme aivan vääriin asioihin kuten esimerkiksi kateus/Ahneus/Vihanpito?Ja kokonaisuuden kruunaa umpisurkea harhaan  johtaminen! Meiltä puuttuu myös kuunteleminen herkällä korvalla joka ei tarkoita pelkän kuuloaistin olemassaoloa!

Tommy Tabermann sanoi aikoinaan, että Suomi on varmaan ainoa maa jossa kateus voittaa kiimankin.

Millä tavalla Keuruun kaupunginvaltuuston 2025-2029 kokoonpano liittyy yritysmuotoisena toimineeseen Haapamäen Höyryveturipuistoon?

Siten, että valtuustojen voimasuhderakenne on kunnallistasolla jotenkin jämähtänyt pysymään samanlaisena pitkien vuosikymmenien ajan. Tottumus kun on se toinen luonto. Eikä muuta.

Keuruu itse käynnisti tapahtumaketjun, kun suuret unelmat matkailurahojen keräämisestä kahmalokaupalla ei mennytkään "suunnitellusti" tai "toivotusti", konsulttien satuilemisista huolimatta. Tämä riittänee minun kohdaltani.

Kilo-Victor-Golf, jos vaan onnistuu 1980-luvun lopulta alkaen.

Jälkiviisaasti voi kai todeta, kuinka puisto olisi jo heti alun alkaenkin tarvinnut aivan toisenlaisen PTS pohjan ja myöskin huomattavasti realistisemman liiketoimintasuunnitelman. Myös puisto-projektin rahoitussuunnitelma olisi pitänyt rakentaa vähintään seuraavan 10 vuoden aikajaksolle. Nythän näin ei tapahtunut, ja ensimmäiset vakavat kriisit syöksyivät niskaan, jo heti 1990-luvun alussa.

"1990-luvun alussa" tarkoittanee 1990-luvun lamaa. Senkin hoitaminen oli avutonta räpeltämistä! Esko "työreformi" Aho oli ihan liiaksi pihalla.

Saapa nähdä, josko seuraava veturipuistoyritelmä ottaisi oppia koko Haapamäki-keissistä? Epäilen vahvasti. "Neuenmarkt - Wirsbergiä" ei Suomessa tulla saamaan aikaiseksi, ei millään. Suomalais-ugrilaiset ominaisuutemme estävät tämän varsin tehokkaasti.

Esa on oikeassa,ensinnäkin puuttuu pääomat ,osaaminen ja projektiin vaadittava sitoutuminen ja tahto!

Keuruun päättäjät päättivät jo vuonna 2004 myydä Höyryveturipuiston yksityiselle yrittäjälle. Jo sitä ennen oli matkailukohdetta pitkään pyöritetty vuokrattuna yksityisille toimijoille, ensimmäisen kerran vuonna 1993.

Joten Keuruun kaupunginvaltuustolla ei ole vuosikymmeniin ollut mitään päätettävää asiassa, olivat voimasuhteet mitkä tahansa.

Viime käynnistäni Haapamäellä taitaa tulla kuluneeksi lähes 30 vuotta. Ihan silkkaa uteliaisuuttani kysyisin, onko Haapamäellä enää mitään matkailuun liittyvää, tai sitä välillisesti palvelevaa yritystoimintaa, Salea lukuun ottamatta? Mikä noin muuten lienee kyseisen kylän tilanne? Aiemminhan siellä oli Asemaravintola, K-Kauppa, pikkuliikkeitä, ja taisipa olla vielä pari pankkiakin, sekä joitakin muita pienyrityksiä.

Mahdollisesti Haapamäellä enemmän asukkaita löytyy hautausmaalta, koivet oikoisina. Ei kylällä taida haahuilla enää montaakaan alkuasukasta..?

SKS kirjoitti: Taisi Juha tuossa kysellä ihan tosimielellä Haapamäen palvelutilannetta, joten ansaitsee kai ihan kunnollisen vastauksen. Vaikka Höyryveturipuisto lopettikin, kyllä puiston alueella oleva Juhlatalo Ukko-Pekka Oy toimii mm. lounasravintolana edelleen. Yrityksen koko tarjonta löytyy sen kotisivulta https://www.ukko-pekka.fi/

 

Haapamäki on lupaava paikka uudelle teolliselle toiminnalle: hyvin halvat tontit, joilla valmis infra, tarvittaessa rata- tai valtatieyhteys (esimerkiksi valtatieristeyksen tienoilla), työvoimaa tarjolla, valtakunnallisesti hyvin tiedostettu sijainti jne.
Kunhan oman maamme rahamiehilla/naisilla olisi jotain kunnioitusta ansaitsevaa sijoituksissaan.
Sijoitetaan paljolta ulkomaisiin yrityksiin tai keinotteluun (jossa siirtymää tappiollisista liikekeskuksista propellipylväiden kautta datakeskuksiin). Mitä seuraavaksi?

Nykyisellään Haapamäki on vielä paljolti muistelupiiri: https://keuruunveraja.fi/collections/show/40
Valtatien risteyksen luona oli vielä 90-luvulla Sisun huomattava toimintakeskus, jonka korjaamolla tehtiin mm. lisäakseliasennuksia ja purettiin kuorma-autoja vaihto-osina käytettäviksi. Veho jatkoi toimintaa, mutta sekin loppui.

Toivottavasti Haapamäen kylä ympäristöineen saadaan uuteen nousuun. Hieman huolestuttaa Pohjois-Pirkanmaan ja Keuruun seudun muuttotappio tilanne. Kihniö-Virrat-Ruovesi-Keuruu. Olivat ihan elinvoimaisia seutuja vielä 1980/90 luvuilla.

Ahdinko on totta valtaosassa maaseutupitäjiä, mutta mitä Haapamäellä olisi sellaista mitä on lukemattomissa muissa paikoissa ole?

Miinuksena sijainti jossakin jumalan selän takana ja vaikea saavutettavuus.

Tehtaan voi sijoittaa vaikka Toijalaan tai Valkeakoskelle ja on tieyhteydetkin erittäin hyvät. Puolet lähempänä Hesaa ja Tampereella riittää työvoimaa.

Niinpä niin. Minä kai sijoittaisin tehtaani Hollantiin, esimerkiksi Eindhoveniin.
Sieltä myisin lähellä oleville noin 400 miljoonalle asukkaalle ja toki Ruotsiin ja Suomeenkin sinne jumalan selän taakse.
Mutta kun täälläkään ei saa luovuttaa ja Keuruu/Haapamäelläkin on puolensa.
Kannustaa siis pitää eikä voivotella!!!

Jonkin verran pienteollisuutta paikkakunnalle on saatukin jo, Keuruun ponnisteluja elinkeinoelämän vetovoimatekijöiden kohentamiseksi ei pidä vähätellä.

Olisi myös Haapamäen elinkeinoelämän vetovoimatekijöitä kohentava teko, että kunta siivoaisi luotaantyöntävän, junamatkustajien maisemaa raidekilometrikaupalla pilaavan romuttamon pois aseman eteläpuolelta.

HMVY:n varastoitu- (romukalusto) ei kuitenkaan liene todellisena esteenä Haapamäen alueen taloudelliselle kehitykselle, jos sellaista olisi edes näköpiirissä?

Eikö siinä naapurissa (melkein) toimi hyvin menestyvä kauppakeskus?

Vaikeaa kuvitella, että ainakaan ympäristöteknologiaa valmistava yritys sijoittaisi tuotantoaan paikkakunnalle, jonka kuntapäättäjät suhtautuvat ympäristöasioihin näin leväperäisesti. Toki tällaisen saamatta jäävän liiketoiminnan arvoa on vaikeampaa laskea rahassa.

Se on kuitenkin helposti laskettu, miten paljon Hmvy tuottaa työpaikkoja ja verotuloja Keuruulle.

Se mikä tässä keississä myös lienee tärkeää on,että puistolla ei enää pitkään aikaan ole ollut esittää elävää höyryliikennettä niin kuin silloin joskus oli! Pidän tuota seikkaa varteenotettavana mikäli joskus suunnitellaan edes jotain vastaavaa!

Vaikka HMVY:tä on kritisoitu varsin ankarastikin, niin pidän sen perustamista ja olemassaoloa erinomaisena asiana. Miksikö? Ajatellaanpa tilanne, jossa kaikki rautatiekalusto olisi yhä edelleen Keuruun Kaupungin, tai uuden puistoyrittäjän/-omistajan taskuissa. Viimeksi mainittu on jo kiistatta todistanut kykynsä tuhota/realisoida härskisti kilohintaan toisten omaisuutta. Ja nyt kun "ase yhä savuaa", niin pakenee typerien selitysten turvin....

Juuri katsoin Ylen uutislähetystä, jossa yrittäjää haastateltiin. Hän uhriutuu oikein kunnolla antamalla ymmärtää, ettei ole tehnyt mitään laitonta, koska syyttäjä ei vienyt asiaa eteenpäin. Se mikä jäi häneltä kertomatta oli syy, miksi syyttäjä näin teki: asia sovittiin yrittäjän ja VR:n kesken rahalla. Hän myös väittää saaneensa tappouhkauksia sähköpostiin, paikallisessa kaupassa on kohdeltu huonosti ja mitähän muuta vielä. Voi voi, kyllä on Haapamäki kamala paikka. Itse olen täällä asunut lähes koko ikäni enkä tuollaista kohtelua tunnista. Ja mikä lienee tärkeintä puiston alue on hänellä ikäänkuin panttina, niin ettei siellä mitään muutakaan voida tehdä. Mielenkiintoista näin paikkakuntalaisena nähdä kuinka pitkään yrittäjän perse kestää pitää tällaista tuottamatonta sijoitusta, josta käsittääkseni aiheutuu kustannuksia koko ajan.

Siinä on vaan se, että jos oltaisiin edes vähän rehellisiä ja hoidetaan homma kunnolla, niin silloin ei tappouhkauksia tule, saati sitten nyrkki- tai keskisormi-showta lähikaupassa.

Tällä pariskunnalla on takuuvarmasti omien asenteidensa fiksaamista tiedossa. Taloustaitojaankin saisivat päivittää vinkumisen sijaan.

Odotellaanpa max pari vuotta, niin tämä pariskunta häipyy Haapamäeltä lopullisesti - kohti uusia seikkailuja.

Tappouhkaukset eivät ole missään tilanteessa OK toisin kuin täällä ajatellaan. Jotain rajaa sentään on oltava kiusanteollakin.

Väkivallalle tai sillä uhkailulle on oltava absoluuttinen O-Toleranssi!

Haluan tarkentaa, etten ole kyseenalaistanut Hmvy:n tarpeellisuutta, vaan yhdistyksen kokoelmanhoitopolitiikkaa. Yhdistys vaarantaa i t s e olemassaolonsa holtittomalla kalustonkeräilyllään. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on lopulta pakotettu toimimaan, jos yhdistys ei itse supista kokoelmaansa.

Jos tappouhkaus on tapahtunut, toivon todella että asianomistaja vie sen poliisille. Poliisilla on omat keinonsa selvittää tappouhkauksen tekijä. Laiton uhkaus on vakava rikos.

Nuo tappouhkaukset ovat nykyajan kurittomien teinien jonkinmoinen trendi, joka pitää kitkeä raakasti pois heti kättelyssä. ja jos joku oikeasti aikuinen syyllistyy vastaavaan, niin Poliisilla lienee em. lisäksi kyky saada moiset edesvastuuseen.

Sinänsä se on ihan tarpeellista säilyttää ns. aihioita jossain. Eli huonokuntoista kalustoa jonka joukosta voidaan aina välillä ottaa jokin vaunu tai veturi kunnostettavaksi jos kiinnostusta ja resursseja ilmenee. Haapamäki lienee säilytyspaikkana parhaita mitä on olemassa, eli sijainti on melko syrjäinen mutta kuitenkin suhteellisen keskellä rataverkkoa, raidekilometrejä ratapihalla riittää ja ratoja kulkee moneen suuntaan, eli kalusto on kätevä viedä kunnostuspaikkaansa. Jos kalusto vietäisiin vielä syrjemmäs johonkin "aitonevalle" niin riski kasvaisi sille että se jäisi täysin vandaalien armoille.

Jos taas kalustoa laajamittaisesti hävitettäisiin, niin siinä menetetään mahdollisuus tulevaisuudessa ottaa sitä kunnostettavaksi. Esimerkiksi siihen aikaan, kun kalustoa ei vielä Haapamäellä juuri seisotettu tuhottiin melkein kaikki jäljellä ollut tsaarinaikainen vaunukalusto Suomesta, kun vanhat (virkatarve)vaunut laitettiin yksi kerrallaan romuksi niissä paikoissa missä niitä vielä oli.

Normaalisti luotettavana tunnettu Tietolähde antoi äsken ymmärtää lähettäneensä Ylelle tästä journalistisesta suorituksesta palautetta.

Muistan kyllä kuulleeni tätä tarinaa noin 20 vuotta sitten eräästä keskisuomalaisesta Bremshey-istuimesta käsin. Yllättävää, että tarina elää yhä näin vahvana, vaikka odotuksista huolimatta resurssit eivät ole olennaisesti lisääntyneet.

Uskallan sanoa Porkkana-projektista monta vuotta kokemusta keränneenä tuntevani tästä maasta löytyvät rahoituskanavat ja halukkaat, ammattitaitoiset vapaaehtoistyöntekijät varsin kattavasti. Jpl lähetti avustushakemuksia lukuisille tahoille ja yhdessä yritimme miettiä, mitä voisi vielä kokeilla. Saadun rahoituksen puolesta Porkkana olisi voitu saada 5-10 vuoden kunnostusohjelmalla valmiiksi.

Koko Suomessa saadaan kunnostettua nykytahdilla erilaisia museovetureita hylystä ajoon noin yksi viidessä vuodessa. Moottorivaunuja ja matkustajavaunuja voi valmistua vuodessa muutama, 2-5 kappaletta. Suhteutettuna kaikkeen nyt talteen otettuun kalustomassaan, korjattavaa on siis varattu arviolta tuhanneksi (1000) vuodeksi.

Valtaosa kaikesta taltioidusta kalustosta seisoo taivasalla, pieni osa peitettynä. Tämä tarkoittaa, että puukoriset kalustoyksiköt ovat maatuneet loppuun 50-70 vuoden kuluessa. Veturit voivat kestää pidempään, jonkinlainen muistomerkki voi vielä syntyä 200 vuotta sitten hylätystä aihiosta.

Eli: Onko tällaisen tavaramäärän keräämisessä siis mitään realismia?

Siellä letkoissa on monenlaista kalustoa. Ensinnäkin HMVY:lle kuuluvaa ja toisaalta muille tahoille kuuluvaa. Liikennöintikelpoista tai muuten hyväkuntoista kalustoa on aika huomattava määrä (enemmän kuin missään muualla), on paljon sellaista kalustoa (erityisesti umpivaunuja) joiden päärooli on toimia varaosien, koneiden ja työkalujen varastointipaikkoina ja sitten on sitä enemmän tai vähemmän huonokuntoista kalustoa joka on käyttöä vailla (eli niitä aihioita).

Aihioihin kuuluu erinäinen määrä sellaista kalustoa joka on historiallisesti merkittävää (vaikkapa varhaisimpia sinisiä vaunuja, KCik, Vr5 tai vuoden 1871 postivaunu) ja/tai sen tyyppistä kalustoa, että jonkinlaisella todennäköisyydellä voi olettaa jonkun siitä kiinnostuvan (esimerkiksi niiden eri puolilla Suomea vuosittain kunnostettavien muutamien vaunujen muodossa). Ja sitten toki aihioissa on myös sellaista joka ei ole merkittävää ja jonka kunnostukseen päätyminen myös on hyvin epätodennäköistä.

Aihioihin pätee mielestäni osin sama periaate kuin arkistotoimintaan, eli säilötään paljon materiaalia josta suurta osaa ei ikinä tarvita, mutta koska ennalta ei voida tietää, että mitä tarvitaan niin säilöminen on tiettyyn rajaan asti silti järkevää. Jopa pelkkä vaunun alusta tai telit voivat olla hyödyllisiä säilyttää, joko varaosina tai jos rataverkon ulkopuolelta löytyy hyväkuntoinen vaunun kori joka halutaan palauttaa liikenteeseen (kuten on tapahtunut).

Uhkausviestejä ja huutelua – Haapamäen höyryveturipuiston kaluston romuttaminen vei yrittäjien elinkeinon ja maineen
https://yle.fi/a/74-20163736

Herra Panu, komenttisi on silkkaa asiaa mutta jotenkin kokeneena "keittiöpsykologina" pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka viimeisen Psl knp:ssä uutena valmistuneen puukorisen henkilövaunun (Po 9843) kävi.

Katsokaapa Dm2 nro 13:n kuntoa, siihen melkein pitäisi "malmit louhia uudelleen" vaunun ehjäämistä varten.

P 9935 näyttää nyt jo siltä, että se tarvitsisi enää "Eesti Vabariigide Tuletikutööstuksen" tuotteen raapaisun nurkkansa alle...?

KCik: - en usko kenenkään supisuomalaisen vaimosta syntyneen jäppisen kykenevän tekemään sille mitään voivottelua kummempaa. Hr11:n asia on myös hyvin pahasti jumissa, eikä vorgissa olleet parranpärisemiset hyvine ideoineen ole auttaneet sen suhteen yhtään mitään.

Ek 1004, hmm, aika hyvää kuuluu sille, mutta? Entä Not-vaunu? Mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä?

Höyryveturipuiston nykyiset päässilmääset omistajat: - heillähän se osaaminen oli niin kovin tyypillistä metsäsuomalaisten touhua. Onhan se noloa, että ei ymmärrä tai tiedä asioista yhtään mitään, mutta vielä nolompaa on se, ettei osata tai uskalleta ottaa selvää.

Miksi tällainen kommentti? Asiasanoja: Bucyruksen kohtalo, BE 0608 [vaunu (Ringhoffer 1870!!!) mentiin myymään kesämökiksi ilman pyöriä!], Hyvinkään konepajalla seisoi takapihalla pari Mulatti-CEi:n raatoa (aihiota?) kauan sitten ja ennen muuta myös se, että Dm9 Porkkanan kunnostus sabotoitiin pikkusieluisuudella.

Toisekseen yksi syy on siinäkin, että kuka jaksaa enää taistella? Tunnetuimmat rautatieharrastajat: - heillä alkaa pikkuhiljaa maa painaa parrelleen.

Itsekin täytän noin kuukauden päästä 68 vee. Kävin viime viikonloppuna Hietaniemen hautausmaalla etsimässä rautateiden alkuaikojen kolmen arkkitehdin hautoja ja vietin hiljaisen hetken Kauko Kuosman haudalla...

Myös sekin tosiasia on todettava, että minulla henkilökohtaisesti on edessä elettävänä vuosikymmeniä huomattavasti VÄHEMMÄN, kuin mitä on takanani. Tästä kiittelen Yläkerran Isäntää päivittäin.

Maailma on nyrjähtänyt. Ja me sen mukana, valitettavasti.

Herra Panu, tässä päättelyssä on vain se virhe, että niin ei voi toimia. Pienesineitä voi kerätä varalta suuren määrän ja poimia museoitavaksi tarpeellisen, mutta junakalustoon se ei sovellu. Tilanne on jo nyt ympäristölainsäädännön vastainen, eikä Haapamäki ole lain ulottumattomissa.

Kysymys ei ole tiettyjen litteroiden säilymisestä, vaan kaikkien litteroiden yleensä. Jos rautatieharrastajat eivät kykene itse tekemään päätöksiä kaluston vähentämisestä, kunnan ympäristöviranomainen ei valikoi, joutuessaan tekemään lopulta siivouspäätöksen harrastajien puolesta.

Jos ympäristöviranomainen haluaisi siistiä paikkoja Haapamäellä, niin se olisi tehnyt sen jo aikoja sitten. Sieltä on siis turha odottaa mitään apua.

Kynnys sille, että koska junakaluston säilytys aiheuttaa liikaa viihtyvyyshaittaa tuntuu olevan aika korkealla. Ihan jos miettii VR:nkin hallussa olevien huonokuntoisten vaunujen säilytystä eri puolilla maata.

Toisaalta jos viranomainen päätyisi asiasta huomauttamaan, niin sitten epäilemättä neuvotellaan, että mitä siihen vaaditaan, että riittävä siisteys alueella saavutetaan. Ei se ihan niin toimi, että viranomainen vaan ihan muitta mutkitta tilaa Haapamäen ratapihan tyhjennyksen kaikesta siellä seisovasta junakalustosta.

Liekö tuon suhteen jotain tekeillä, kun ainakin 3 vuotta sitten se oli siirrettynä letkojen keskeltä tallikaareen? https://vaunut.org/kuva/158613

Vaunun vanhan rikkinäisen katon tilalle tehty huopakatto lienee hidastanut sisätilojen tuhoutumista.

Vaunun katto on tuettu ja vaunu pressutettu loppuvuodesta 2022 https://www.facebook.com/share/p/1F4vXMFHEd/