Resiina-keskustelu

Eräs luokkakaverini on harvinaisen ärsyttävä, kyselee mitä järkeä on rautatie harrastuksessa ja kun vastaan, hän esittää lisäkysymyksiä ja lisäkysymykset johtavat siihen, että en enää osaa vastata, jolloin hän kysyy: miks kuvaat junia ku et tiä miks kuvaat. Kertokaa mulle miks harrastatte rautateitä ni laitan kaverin hiljaseksi

* koska Walt Disneykin harrasti
* etsä ymmärrä tekniikkaa ?
* erotatko auton junasta ?
* miten sun Barbi kokoelma jaksaa ?

Ja tarkennuksena: mua ei kiusata se vaan ihmettelee

Siinä se on, tänäänkin koulussa kuultu naljailu. Positiivisesti kiusoitellen kuitenkin. :)

Kannattaa moiset tyypit jättää omaan arvoonsa. Sitä saa itsekin joskus selittää miksi rautatiet ovat ja mitä olisi tapahtunut jos niitä ei olisi jne. Suhtautuminen harrastukseen vaihtelee paljon.

Mikähän muuten siinä on syynä, että rautatieharrastukseen suhtaudutaan toisinaan väheksyvästi tai ihmetellen?

Ehkä yksi syy voi olla yleinen VR:n vastustaminen, ja luulo, että kaikki rautatieharrastajat fanittavat VR:ää. Varmasti on muitakin syitä.

Kai sitä pidetään lapsellisena ja vajaa-älyisten hommana, jos varsinkin aikuinen kuvaa junia. Asemien, ratojen ym. ratainfran kuvaaminen tuntuu olevan ymmärrettävämpää.

Rautatieharrastus on epätavallista. Konformisit ei tykkää mistään, mitä enemmistö ei tee.
Koska rautatieharrastus nyt vaan ei tule monille ihmisille mieleen, se on epätavallinen harrastus. Ei mitenkään epähyvä, mutta tyypillisestä poikkeava.
Konfromisteja ei kannata yrittää miellyttää. Itsepähän ovat elämänsä pilanneet, eikä sun kannata ottaa niskoillesi tehtävää heidän elämänsä avartamisesta – on meinaan vähän mahdoton työsarka, jos ikää on kertynyt yli 10 vuotta. Tai no, ehkä 15. ikävuoteen asti jotain on vielä tehtävissä, mutta siihen mennessä ihmiset on jo muovautuneet sellaisiksi kuin ovat.

Maailmassa on hyviäkin tyyppejä, joten turhasta mämättäjät voi vaan jättää huomiotta.
Mä jättäisin varmaan ihan yksinkertaisesti vastaamatta tollasiin kysymyksiin. Jossain vaiheessa se kyselijä kyllä kyllästyy.

Mutta sitten... Jos tahdot oikeasti infota kyseistä ihmistä, eikä tarkoitus ole niinkään päästä hänestä eroon tässä nyt jotain ajatusta:
Sä oletettavasti kuvaat junia, koska ne ovat mielestäsi mielenkiintoisia?
Tai ehkä sä tykkäät valokuvauksesta ja junat ovat kivan haastavia kohteita? En tiedä. Mutta tuossahan tuo vastaus silti on:
"Kuvaan junia, koska junat kiinnostavat. Ja ne kiinnostavat, koska tällaisia me ihmiset nyt vaan ollaan. Meitä kiinnostaa mikä ketäkin.
En vielä tiedä junista ihan hirveästi, mutta sen tiedän, että ne ovat kiinnostavia ja siksi haluan kerätä niistä niin paljon tietoa kuin irtoaa. Se on luonnollinen tapa toimia ihmiselle, joka on jostain asiasta kiinnostunut.
Sulla ei liene tarkoituksenasi yrittää kieltää mua olemasta kiinnostunut junista?"

Sitten vielä tällainen pieni huomio:
Aika moni mies on kiinnostunut naisista. Baarissa näkemistäni suorituksista päätellen miehistä pääosa ei tiedä naisista yhtään mitään tai jos jotain tietävätkin, todella vähän. Mutta niinpä vaan ovat silti naisista kiinnostuneita. Kummaa.

Toi nyt on vähän kaukaa haettu Jani :) Ite oon kuullu syitä mm. että ei ole normaalia, vähä-älyisten hommaa jne. Se ei oo niin tunnettu harrastus, jonka vuoksi ihmiset ajattelee oudoksuen.

Joillakin harrastus on vaan enimmäkseen junien kuvaamista niin kuin mulla aika pitkälti, sehän on rinnastettavissa valokuvaukseen, jotkut kuvaa autoja, jotkut lentokoneita, mä junia.

Kaikkea vähänkin erikosta aina alkuun arvostellaan ennen kuin siitä tulee yleistä.

Ehkä vähän kaukaa haettu, mutta vastustusta on myös jonkin verran junia kohtaan, ja siten saattaa tuntua oudolta, että joku on kiinnostunut niistä ja vielä kuvailee. Mutta on varmasti isompiakin syitä ihmetellä.

Niin, useat matkustajat pitävät junia vain kulkuvälineinään paikasta toiseen. Joillekin juna saattaakin olla enemmän kuin pelkkä kiskoilla kulkeva kapistus, mikä nähtävästi ihmetyttää muita ihmisiä.

Kyllä minulta tullaan tiedustelemaan miksi "VR on niin surkea aika myöhässä eikä junia osaa ajaa"...

Tosta Topin kommentin kohdasta "eikä junia osaa ajaa" niin jos mulle tultas sanoon et vr ei osaa ajaa junia ni mä kysyisin: ja säkö sitten osaat

Harmaat massat eivät ymmärrä kotisohvasta ja massojen kurissapitolaatikosta poikkeavia harrastuksia  ;)  Ja jos satut vaikkapa harrastamaan valokuvausta, niin kysymys tai asenne voi olla harmailla massoilla jo sitä luokkaa, että kuvanhan saa otettua kännykällä ja netistä niitä saa. Kertoo mielestäni jotain yleisestä asenteesta ja kiinnostuksesta ympäristöä ja muita ihmisiä kohtaan.

Tuo rautatiekaluston ja kameroiden yhdistelmä ainakin on ymmärtääkseni aika yleinen. Kysyn vain: Mitä lapsellista on haastavan ja liikkuvan kohteen kuvauksessa monesti hankalissakin olosuhteissa. Kuka tahansa osaa ottaa kuvan (digi)pokkarilla tai kännykän "kuvantallentimella", mutta vaihtelevat olosuhteet ja hyvä kuva ovat jo sitten ihan muuta. Ja sen hyvän kuvan saaminen on monelle jo riittävä syy kuvaamiseen. Ja nyt tuli käytettyä hymiötä - hävettää... Monesti ainakin nuoremmalla harrastajalla on haasteena lisäksi se, että sattuu olemaan joillain osa-alueilla monia ikäisiään kypsempi ja sekös niitä "harmaita massoja" vasta heikkoine itsetuntoineen ottaa hiekkakupuun.  ::) Kaksi hymiötä, hyhhyh.

Itse kasvoin tähän harrastukseen pienoismallien kautta. Rikottuani isäni rakentamat H0-mallit (kyllä, harmittaa vieläkin) sain ensimmäisen oman ratani 4-vuotiaana. Siitä se sitten lähti.

Tarvitseeko omaa harrastustaan perustella jotenkin? Eihän urheilun seuraamistakaan tarvitse  ;)

Maailmalla rautatie-/pienoisrautatieharrastusta ei mitenkään vähätellä, päinvastoin. Voimme kehua kuuluvamme hyvään seuraan:

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_railfans

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_rail_transport_modellers

Kas, hauskaa että Tanskassa on ollut suorastaan kuninkaanakin ferroseksuaali.

Kunkku oli tilannut höyryveturin myös viimeiselle matkalleen. Kuva ruumisjunasta neljäntenä ylhäältä linkin takana
http://www.jernbanen.dk/damp_solo.php?LokID=333

Mikähän mahtaisi olla Suomen rautateiden (ja kansantaloudenkin) tila, jos pääministerinä olisi ferroseksuaali?

Ehkä oikeampi termi olisi kuitenkin ferrofiili (vrt. bibliofiili).

Ferrophile tuottaa kieltämättä huomattavasti enemmän hakutuloksia kuin ferrosexual: 13200 vs. 385.
Kuvahaussa molemmissa on suunnilleen vastaava pitoisuus junakuvia, eli toisen ilmauksen laajempi käyttöalakaan tuskin on kyseessä.

Pari teoriaa tähän:
1) Statusteoria ja omistamisella kehuminen
Junaharrastusta verrataan muihin kulkuneuvoharrastuksiin ja siksi junaharrastus on esim auto- tai moottoripyöräharrastukseen verrattuna vähemmän arvostettu koska autoja tai moottoripyöriä harrastavat omistavat itse menopelinsä, junia harrastavat harvemmin, ja muista vain ammattilaiset pääsevät itse veturin puikkoihin. Jos haluaa olla mitenkään katu-uskottava junaharrastaja kannattaa liittyä museorautatieharrastajaporukkaan. Itse näkisin junaharrastuksen muistuttavan hyvin paljon lentokoneharrastusta.
2) Kulturellinen aspekti
Suomessa junaharrastusta arvostetaan vähemmän kuin Britanniassa tai saksankielisissä maissa koska rautateitä on Suomessa suhteessa pinta-alaan huomattavasti vähemmän ja harrastus on verrattain nuori. Ennen vanhaan junia harrastivat vain ne joilla oli suvussa rautatieläisiä. Suomessa arvostus on skandinavisten ja slaavilaisten maiden välmaastossa. Myös naispuolisten harrastajien osuus toimii hyvänä indikaattorina miten arvostettu tällainen tekninen harrastus on, nykyään kun vierailee jossain pienoisrautatienäyttelyssä on lähes puolet naisia ja epäilen että kaikki ovat miesten aveceja?

"Hyvään seuraan"? Vyacheslav Molotov oli myös mukana listassa...;)

Vakavammin puhuen: kyllähän rautatieharrastusta on Suomessa tosiaan pidetty hieman outona harrastuksena. Mutta eipä kannata välittää muiden mielipiteistä. Onhan tässä harrastuksessa kosolti hyviäkin puolia: pääsee matkustamaan, saa raitista ulkoilmaa, kehittyy valokuvaajana... Valokuvaamisessa oppii muuten myös kärsivällisyyttä, kun odottelee joskus hieman epämukavassa säässä sitä junaa saapuvaksi kameran linssin eteen.

Bongailukohtaan olen verrannut junien bongaamista lintujen bongailuun, ja saanut heti laajempaa ymmärtämystä, kun olen vielä selittänyt, että kummassakin on harvinaisuuksia.

Titteleihin: omassa käyntikortissani luki aiemmin "ferroviaristi", mutta tuoreimpaan versioon sain sen suomennettua muotoon "raiteilija"  :)

Tätä voi havainnollistaa helposti, koska Suomen ja Saksan pinta-alat ovat lähes tämälleen samat. Ja silti, vaikka kyse on fyysisesti samankokoisista maista, rautatiekartat näyttävät tältä (http://www.bueker.net/trainspotting/map.php?file=maps/germany/germany.gif) ja tältä (http://www.bueker.net/trainspotting/map.php?file=maps/finland/finland.gif). Ero on valtava.

Tästä myös seuraa se, että Saksassa ei perinteisesti ole varsinaisesti ollut käsitettä "kaukoliikenteen linja-auto".

Tuossa bueker.netin Saksan-kartassa näkyvät lisäksi vain henkilöliikenteen radat.

Ei, kyllä siinä näkyvät kaikki. Hampurin keskustan itälaidalta löysin tummanpunaista, samaten Hampurin eteläpuolelta, Buchholzista itäkoilliseen päin. Tummanvihreää en löytänyt mistään, mikä oli aika yllättävää. Mutta, kun Saksan rautateitä mietin, on oikeastaan ihan uskottavaa, että siellä missä on rautatie, siellä on myös matkustajajunia. Ja toisaalta taas, jos n rata vain tavaraliikenteelle, se on rakennettu siksi, että kaupungin läpi ei tavaraliikenne mahdu. Ja silloin siellä on niin paljon liikennettä, että sähköistys tarvitaan.

Et ole tainnut vielä kokeilla muuatta karttasovellusta, joka auttaa melkoisesti turhan odottelun välttämisessä. Tosin riittävän syrjäisissä paikoissa ei ole kunnollista kännykkäverkkoa eli toimitaan kuten ennenkin. :) Rymysin kesällä Pyhäsalmen ja Kiuruveden välillä sijaitsevan Lavapuron mäen korkeimmalle kohdalle soisen metsän läpi, odottelin tavarajunaa tunnin ja lähdin nöyränä pois läpi soisen metsän. Olin odotellut tietämättäni Kiuruveden puunhakijaa. :-[ Alkuperäiseen kysymykseen liittyen minäkin rohkaisen pysymään lujana. Jos Roope suunnistat lukioon, siellä saa jo olla rauhassa oma itsensä. Ammattikouluista en osaa sanoa.

Ei minua ainakaan ole kiusattu harrastuksen puolesta viimeisen kahden vuoden aikana.

Otin asiasta selvää, ja se on niin, että tuosta kartasta puuttuvat sähköistämättömät tavaraliikenteen radat, kun taas kaikki sähköradat ja kaikki matkustajaliikenteen radat ovat mukana. Asia selviää esim. niin, että vertaa Openstreetmapin liikennekarttaa (http://www.openstreetmap.org/#map=9/51.4026/12.5368&layers=T) bueker.netin karttaan.

Tiettävästi ainoa Saksan kaikki radat kattava erillinen rautatiekartta löytyy vain painetussa muodossa: http://www.schweers-wall.de/atlas_deutschland.html

Epäilemättä yksi ihmetystä herättävä asia rautatieharrastuksessa on myös se, että se ei ole minkään tietyn ikäryhmän oma harrastus vaan mukana on kaikenikäisiä. Sehän nykymaailmassa vasta outoa onkin ja saattaa jonkun (sekä nuoremman että vanhemman) mielestä olla suorastaan arveluttavaa. Aiemmin tällainen harrastus oli myös esimerkiksi postimerkkeily, jonka parissa ei taas nykyään enää juuri alle 40-vuotiaita näy.

Miksiköhän merkkien selityksessä on sitten vaihtoehto "freight only"?  Suomen osalta ainakin näkyvät kaikki radat ja Saksassakin on noita "freight only" -värisiä rataosia (esim. Münchenissä ja Ruhrin alueella).  Siellä vain näyttää valtaosalla radoista olevan myös henkilöliikennettä.

Bueker.netin koko Saksan kartasta on ilmeisesti selkeyssyistä jätetty pois sähköistämättömät tavaraliikenteen radat. Saman sivuston vain osaa maasta (esim. Berliinin seutu) kuvaavista kartoista niitä kuitenkin löytyy, kuten tietysti myös muualta saatavista yleiskäyttöisistä Saksan kartoista.

Merkkien selityksessä "freight only" taitaa olla vain siksi, että useimmissa sivuston kartoissa niitä ratoja on mukana, ja selite on kierrätetty kaikkiin karttoihin.

Tosta kiusaamisesta sen verran vielä,

Että olen nyt abiturientti lukiossa ja joudun edelleen sietämään naljailua, selän takana puhumista, jopa huutelua eräiden henkilöiden osalta. Asiaan ei auta edes se että mulla on kavereita täällä ja toimin jopa kouluni oppilaskunnassa.

Toisaalta, lukiomme on aika iso ja siellä on porukkaa aivan laidasta laitaan. Jotkut ovat kiinnostuneita rautatieharrastuksesta, jotkut eivät pysty sitä tajuamaan sitten millään.

Ei se kiusaaminen riipu siitä meneekö lukioon vai amikseen.

Mä kyllä lukiossa huomasin, että ne pahimmat idiootit hävisivät sieltä ensimmäisen vuoden loppupuolella ;)

Vaihtoivat amikseen kun huomasivat etteivät sovi lukioon?

Minäpä sitten tunnustan, että olen reippaasti alle 40-vuotias ja harrastan postimerkkien keräilyä.

Suurin osa tekee juurikin näin, mutta kyllä sinne amikseenkin mahtuu porukkaa laidasta laitaan.


Amiksessa ja lukiossa on suuri käytännön ero: ammattikoulusta voi saada potkut jos on mm. liikaa poissaoloja tai myöhästymisiä, lukiolaisen pitäisi tajuta erota omatoimisesti jos opiskelut eivät suju.

Yksi keino nostaa omaa suosiotaan koulu- tai opiskelupiireissä jos on junaharrastaja, on kertoa matkailukokemuksista. Jos olet matkustanut junalla vähän eksoottisemmissa paikoissa joihin seuramatkoja ei tehdä, niin naispuoliset toverisi saattavat kiinnostua, ja usein myös kysyvät ihan käytännön vinkkejä.

t. Rainer