Musta kirja on rautatieharrastajien
keksimä ilmaisu ja sillä tarkoitetaan
”Valtionrautatiet — Liikkuva kalusto” –julkaisua, joka oli vuosittain päivittyvä irtolehtisistä koostuva julkaisu. Mustan kirjan tiedot perustuvat vaunukorttitietoihin. Joissain yhteyksissä julkaisu esiintyy myös nimellä
”Valtionrautateiden vaunut” (Ko.759/1927). ”Valtionrautatiet — Liikkuva kalusto” –julkaisu sisältää kuitenkin myös taulukkomuotoiset perustiedot vetureista.
Vaunukorttijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1922 (Ko.765/1922).
”Tarkkojen tietojen saamiseksi vaunustosta on otettu käyttöön korttijärjestelmä, jossa kustakin vaunusta on laadittu tilastokortti”.
Vaunukortti laadittiin jokaisesta vaunusta. Aina kun vaunuille tehtiin suurempia justeerauksia
”lähetetään uudet kortit passituksen kera konetoimistoon jokaisen kuukauden 1 p:nä niistä vaunuista, jotka edellisen kuukauden kuluessa on muutettu joko niitten rakenteeseen, kantavuuteen, taaraan, sarjamerkintään tahi numeroon nähden”.
Konepajojen ja vaunukorjaamoiden lähettämistä vaunukorteista koottiin koneosastolla (?) vuosittain
”julkaisu [=Musta kirja], jossa olevat tiedot on pääasiallisesti laadittu saapuneiden vaunukorttien perusteella”. Tämä tarkoittaa sitä, että Mustaan kirjaan on luetteloitu jokainen vaunuyksilö, mutta tiedot ovat selvästi karsitumpia kuin varsinaisissa vaunukorteissa. Tällä tavalla jokaiselle konepajalle ja vaunukorjaamolle voitiin antaa kokonaiskuva valtakunnan rataverkolla liikkuvista vaunuista.
Jos vaunusarjan osalta tapahtui suuria muutoksia, painettiin vaunusarjaa koskeva sivu kokonaan uudestaan ja uudet sivut lähettiin Mustan kirjan haltijoille. Ideana oli, että vanha sivu poistetaan kirjasta ja päivitetyllä sivulla korvataan vanha. Kirja oli helppo purkaa, koska se pysyi kasassa ruuveilla. Yleensä vanha sivu heitettin pois. Hyvin harvoissa kirjoissa samasta vaunusta esiintyy useammalta eri vuodelta oleva sivu/luettelo.
Mikäli vanhoja sivuja ei ole poistettu kirjasta päivityslehtien tieltä, paisuu julkaisun sivumäärä melkoisesti. Yleensä päivitetty laitos on noin neljännes tästä kasasta. Vanhojen päivityslehtien keräilyssä riittää puuhaa.
Aina ei julkaisun päivitystä tehty painamalla uusia sivuja. Pienimmät muutokset hoidettiin korjauslehtisillä, joista kirjan haltija teki käsin korjaukset kirjaansa.
Kolmella värillä ja kolmena eri aikakautena tehtyjä korjauksia. Värikoodien selitykset ovat yleensä kirjan alkulehdillä.Yleensä korjauslehtiset heitettiin pois (valitettavasti), mutta joissakin laitoksissa nekin on säilytetty. Tunnollisimmat korjausten tekijät ovat koodanneet tekemänsä korjaukset värien avulla, esim. punaisella kynällä tehdyt korjaukset ovat vuoden 1934 korjauksia, siniset vuoden 1935 korjauksia jne. Päivityksiä on tehty myös alkuperäisten sivujen päälle liimatuilla lapuilla.
Osa päivityksistä tehtiin vanhan sivun päälle liimattavalla päivityslehdellä.Vaunukortteihin perustuvan tiedon lisäksi vuosittain julkaistiin kaksi koostetta:
”Erikoisyhdistelmä” ja
”Yhdistelmä”. Niiden tieto on karkeampaa, mutta antaa kokonaiskuvan edellisenä vuonna kirjoilla olleista vaunuista. Koosteet on liitetty Mustan kirjan osaksi.
Vaikka vaunukorttijärjestelmä luotiin nykytiedon valossa vuoden 1922 jälkeen (Ko.765/1922), ryhdyttiin ”Mustaa kirjaa” julkaisemaan ilmeisesti vasta vuonna 1927, jolloin kirjan ensimmäiset tiedot kattavat vuoden 1926 tiedot. Ko 759/1927 antaa näin ymmärtää — tosin aika viitteellisesti. Joka tapauksessa vanhimmat näkemäni Mustan kirjan sivut ja koosteet ovat vuodelta 1927/26. Tämä tosin ei tarkoita sitä, etteikö Mustan kirjan julkaiseminen olisi voinut alkaa jo aikaisemminkin.
Mustan kirjan ilmestymisen alkuvuosina päivitettäviin sivuihin ei painettu vuosilukuja. Vuosiluvut ilmestyivät sivujen oikeaan alalaitaan viimeistään 1930-luvun alussa. Tuorein näkemäni ladottu ja painettu Mustan kirjan sivu on vuodelta 1941.
Vetureiden osalta kirjassa ei ole yksilökohtaisia tietoja — vain karkeat taulukot. Todennäköisesti ne eivät alkujaan kuuluneet julkaisuun, mihin myös Ko.759/1927-määräykseen kirjattu julkaisun alkuperäinen nimi
”Valtionrautateiden vaunut” viittaa.
Musta kirja sisältää myös piirustuksen vaunusta. Se on karkea kuvalaattapiirustus, josta puuttuu paljon yksityiskohtia. Piirustus sisältää kuitenkin vaunun päämitat. Jos vaununsarjan joissakin numeroryhmissä oli piirustuksesta poikkeavia mittoja, on poikkeamat ilmoitettu erikseen. Tekstimuotoisista tiedoista selviää myös numerokohtaisesti vaunujen jarrujärjestelmä, lämmitys, valaistus, kuorma, taara ja päämitat.
Musta kirja sisältää jokaisen kirjoilla olleen vaunuyksilön numeron, joten yksittäisen vaunun elinkaaren voi jäljittää suhteellisen luotettavasti. Jos vuoden 1934 luettelossa esiintyy M-vaunu 80803, mutta sitä ei ole vuoden 1935 luettelossa, niin todennäköisesti se on romutettu — tai siitä on rakennettu johonkin toiseen sarjaan kuuluva vaunu.
Milloin Mustasta kirjasta sitten luovuttiin? Todennäköisesti 1930-luvun lopussa tai 1940-luvun alussa. Viimeisimmät tunnetut
”Erikoisyhdistelmä"- tai
”Yhdistelmä" -koosteet ovat 1930-luvun lopulta. Tuoreimmat näkemäni yksittäiset Mustan kirjan sivut taas ovat vuodelta 1941. Toistaiseksi en ole törmännyt dokumentteihin, joissa kerrottaisiin julkaisun lopettamisesta. Sotavuodet todennäköisesti katkaisivat järjestelmän. Vaunukorttijärjestelmän ylläpito sen sijaan jatkui, koska monista vaunusarjoista on olemassa melko tuoreitakin vaunukorttitietoja.
Mitä dataa vuonna 1922 luotu vaunukorttijärjestelmä sitten sisälsi?Perustietoja ovat vaunun valmistumisajankohta tai uudelleen rakentaminen, eli tieto siitä, milloin vaunu otettiin liikenteeseen, missä ja milloin vaunu on uudelleenrakennettu ja jos vaunu on saanut uuden numeron, myös vaunun aikaisempi numero.
Vaunun mitat ilmoitettiin
”metriluvuin kahta kymmennystä käyttäen”. ”Se henkilö, joka on mitannut vaunun ja tehnyt merkinnät korttiin, on vastuunalainen tietojen oikeaperäisyydestä, ollen hän merkitsevä korttiin nimensä ynnä aikamäärä näitä varten tarkoitettuun paikkaan”, toteaa Ko.765/1922.
Korttiin merkittiin myös vaunun
”aineslaji”: puu (P) tai rauta (R). Tämä tarkoittaa vaunun aluskehyksen rakennusmateriaalia. Taara ja kuormitus merkittiin tonniluvuin kahden kymmenyksen tarkkuudella. Itse vaunuissa taara ja kuorma tosin merkittiin kiloina vielä pitkään.
Jarrulaitteet merkittiin seuraavalla tavalla: Vipujarru (Vip.), Kierrejarru (Kr.), Ketjujarru (Ketj.), Westinghouse-ilmajarru (W.), Newyork-jarru (N.), Kuntze-Knorr-jarru (KK.) ja jarruton (+). Jos vaunussa ei ole ilmajohtoa, merkitään se pitkällä viivalla.
Lämmityslaitteet merkittiin seuraavasti: Moringin kamiina (M.k.), peltisuojuksinen sotilaskamiina (Sot.k.), Konduktöörivaununkamiina (Kond.k.), tavallinen peltisuojukseton kamiina (T.k.), altapäin lämmitettävä kamiina (A.k.), höyrylämmitys (Höyr.), Laycock-höyrylämmitys (Höyr.L.), Pintsch-höyrylämmitys (Höyr.P.), Vapor-höyrylämmitys (Höyr.V.), höyryjohto (Höyrj.). Vesilämmitys, höyryvastavirtajärjestelmällinen merkittiin tunnuksella (Ves.h.); vesilämmitys, höyry- ja kattilaläjärjestelmällinen merkittiin tunnuksella (Ves.hk.); vesilämmitys moottorinjäähdystysveri- ja kattilajärjestelmällinen taas merkittiin tunnuksella (Ves.jk.)
Myös
valaistusjärjestelmä merkittiin vaunukortteihin seuraavasti: Kynttilävalo (Kyntt.), Paloöljyvalo (Palo.), Kaasuvalo, avoliekkinen (P), Kaasuvalo, matalapaineinen Pintsch-järjestelmä (M.P.), ), Kaasuvalo, korkeapaineinen Pintsch-järjestelmä (Paink.P.), Kaasuvalo, korkeapaineinen Erich & Graetz -järjestelmä (Paink.E.G), Kaasuvalo, Dalen-järjestelmä (D.), Sähkövalo, yksittäisjärjestelmä (Sähk.y.), Sähkövalo, keskusjärjestelmä (Sähk.k.), Sähkövalo, paristojärjestelmä (Sähk.p.).
Kortin muistutussarakkeisiin merkitään vaunujen erityislaitteita, esim. WC.
[Pelkästään vaunuissa käytetyistä lämmitys- ja valaistusjärjestelmistä voisi saada jutun aiheita.]Paksut, kangaspäällysteiset kartonkikannet on hapertuneet vuosien varrella. Monesti kansia ei enää ole. Julkaisun yksittäisiä sivuja voi tavata myös arkistoissa, divareissa tai kirppareilla yksittäisinä dokumentteina tai mapitettuina.
