Kansallisarkiston kuvauspöytä

[Petri Sallinen]

Suurin osa Kansallisarkistoon sijoitetusta rautatiehallituksen historiallisesta materiaalista on sellaista, että se ei todennäköisesti koskaan päädy digitiaaliseen muotoon netin kautta selattavaksi — varsinkaan vaunukalustoon liittyvä data. Digitalisointi etenee pitkälti kysynnän mukaan ja vaunuluettelot eivät ole sellaisia.

Vaunuluettelojen kaltaisen materiaalin kopiointia helpottaa Kansallisarkiston kirjastoon sijoitettu valokuvauspöytä. Kun ottaa oman järkkärin mukaan, niin kuvauspöydän tolpassa on vakiokiinnitys, johon kamera sopii. Muutaman kokeiluruudun avulla säädöt kohdalleen ja tämän jälkeen paksunkin vaunuluetton siirtäminen kameran muistikortille on nopeaa hommaa. Suosittelen käyttämään itselaukaisijaa. Riittävästi tarkkuutta tallenteisiin, niin hieroglyfit ovat kotonakin luettavissa ja skaalattavissa riittävän suureen kokoon. Tämä vinkiksi kaikille Kansallisarkiston palveluja käyttäville.

[Pekka Siiskonen]

Kiitos tiedosta!

Kynnys lähteä arkistoja penkomaan on melkoinen, kun ei oikein ole tietoa mitä missäkin on ja kuinka se kaikki on käsille saatavissa.

Olisipa kansallisarkistolla ollut varoja tutkijoiden käyttöön sopivaan kirjojen skannauslaitteeseen. Suoraksi avatun kirjan selkä joutuu koville ja vanhuuttaan hapertuneet arkit saattavat irrota, vaikka kuinka hienosti olisi kirja sidottu.

http://www.diybookscanner.org/
https://forum.diybookscanner.org/

https://www.google.com/search?q=book+scanner+diy
https://www.youtube.com/results?search_query=book+scanner+diy

pekka

[Erno Palonheimo]

Olen yhden tuommoisen DIY-skannerin rakentanut. Aikaa meni protoiluineen noin viikonlopun verran. En usko, että arkistolla olisi mitään sitä vastaan jos tämmöisen toisi mukanaan. Ratkaisu on tosiaan huomattavan hellävarainen kirjan levätessä 90 asteen kulmassa sen sijaan, että sidos taitetaan täysin auki asti.

[Petri Sallinen]

Tutkija saa varautua siihen, että huteja tulee paljon. Aineiston sisällön kuvauksesta tarjolla ei ole muuta kuin Kansallisarkiston arkistotietokanta. Mappi on voitu nimetä tyyliin "Rautatiehallituksen koneosaston kirjeenvaihtoa vuosilta 1925-1930". Tällainen mappi sisältää satoja asiakirjoja, joista ehkä vain yksi on sellainen, joka kiinnostaa sinua.

Sain aikanaan käyttökelpoisen ohjeen ammattitutkijalta. Tee rajaus esim. yhdelle vuosikymmenelle ja aloita aineiston läpikäyminen kronologisessa järjestyksessä mappi kerrallaan. Näin olen tehnyt ja se toimii. Voit tietenkin yrittää tehdä aihekohtaisen rajauksen, mutta rautatiehallituksen materiaalin osalta se ei ole aina mahdollista.

"Helposta vaikeaan" on yksi tapa. Esim. käydään läpi ensi sellainen aineisto, joka on tallenettu tyyliin "vaunuluetteloita vuosilta xxxx-xxxx" — sillä olettamuksella, että olet kiinnostunut vaunuista. Kun tämä on käyty läpi, niin sitten epätoivoisemmat aineistot tyylin "koneosaston kirjeenvaihtoa". Tässä taas on olettamuksena se, että koneosasto vastasi liikkuvaan kalustoon liittyvistä kysymyksistä — dataa voi tosin löytyä myös muiden osastojen aineistosta Koneosaston kirjeenvaidossa on esim. vaunuja koskevaa dataa, mutta myös kaikkea muuta jalkarättien jakamisen periaatteista lähtien.

Rautatiehallintoon pitäisi myös perehtyä hitusen, jotta ymmärtäisi, mistä kaikesta mikäkin osasto vastasi — tämä on sitä paitsi vaihdellut eri aikoina. Keskushallinto eli rautatiehallitus ei loppujen lopuksi käsitellyt kovinkaan suurta määrää liikkuvaan kalustoon liittyvistä asioista. Vastuun jakaminen näyttää myös muuttuneen sitä mukaa, kun rautatielaitos laajeni.

Konepajojen ja vaunukorjaamoiden arkistot ovat tietty avainasemassa, kun etsitään liikkuvaa kalustoa koskevaa dataa. Hierakisesti data on kuitenkin monasti sijoitettu "rautatiehallitus"-pääluokan alle arkistotietokannassa.

Suurin osa rautatiehallituksen aineistosta on yksittäisten paperiarkkien muodossa — kirjoiksi sidottua aineistoa on tosi vähän. Arkistossa on toki tarjolla myös kopiointipalveluita. Suurimmat lakanat skannataan arkiston ulkopuolisina alihankintapalveluina, jolloin niistä myös joutuu maksamaan.