Historiauutinen vuodelta 1964: Bensiini- ja öljyvaunut tulessa Savonradalla

[Hannu Siitari]

Historiauutinen vuodelta 1964:

Bensiini- ja öljyvaunut tulessa Savonradalla
14 säiliövaunua tuhoutui Outisen seisakkeen luona

Kouvolan Sanomat, 6.5.1964

Räjähdyksessä ja valtavassa tulipalossa tuhoutui 14 säiliövaunua eilen aamulla 60 kilometriä Kouvolasta Outisen seisakkeen läheisyydessä. Junassa oli kaikkiaan 33 vaunua, mutta junamiesten ja palokuntalaisten nopean toiminnan ansiosta junan alkupää ja viisi vaunua peräpäästä saatiin turvaan.   
Juna ohitti n. klo 8.30 Outisen seisakkeen melkoisella vauhdilla, koska rata on siltä kohdin alamaata. Kovalla rytinällä ja paukkeella irtosi yhden vaunun teli ja lensi ratapenkkaan. Sen jälkeen juna liikkui vielä lähes puolen kilometrin matkan ja pysähtyi säiliövaunujen ryskyessä ja räjähdellessä. Siinä samassa koko tienoo oli yhtenä tulimerenä ja ainakin kolme säiliövaunua räjähti. Junassa oli kaikkiaan yli 700 tonnia ensimmäisen ja kolmannen luokan tulenarkuudella luokiteltua polttoainetta. Ihmishenkiä ei onnettomuus vaatinut, mutta räjähdysmäisessä tulipalossa tilanne oli moneen otteeseen hyvin kriitillinen

Olimme ratatyömiesten kanssa korjaamassa rataa 150 metrin päässä siitä kohdasta, missä vaunun teli irtosi, kertoi ratavartija Eino Tujula. Koko ajan seurasimme junan kulkua eteenpäin ja noin puolen kilometrin päässä juna pysähtyi ja samassa koko ympäristö oli tulessa. Koska teli irtosi yhdestä vaunusta, putosi säiliövaunu kiskoilta ja valtavalla rytinällä ja kolinalla juna liikkui pitkin ratapölkkyjä. Pölkyt olivat poikki noin puolen kilometrin matkalta melkein kaikki. Radan tällä kohdalla on melkoista laskua ja junan vauhti näytti melko kovalta ainakin radan sivusta seuratessani. Olimme muutamaa minuuttia aikaisemmin olleet miesten kanssa juuri siinä kohdassa työskentelemässä, missä teli lensi radan sivuun, joten onnettomuudessa olisi voinut olla ihmishenkien menetyksiäkin, ellei onni olisi ollut onnettomuudessa.

Välittömästi juoksin kiireesti läheiselle opastinpuhelimelle tekemään hälytystä, mutta linjat olivat poikki enkä päässyt mihinkään. Sen jälkeen ajoin Kinniin, mutta en päässyt sielläkään kuin Kouvolaan, johon tein ilmoituksen vähän ennen klo 9. Samanaikaisesti oli junankuljettaja ajanut junan alkupään Varpasen asemalle, josta hän hälytti palokunnat ja pelastus- ja korjausmiehistöt klo 8.55.
Rautatiekirjuri Esko Vainio Mäntyharjusta oli myös ensimmäisiä, joka saapui katastrofipaikalle. Mäntyharjun kenkätehtaan talonmies Lauri Vainio teki uhkarohkean työn irrottaessaan kolme säiliövaunua ja kaksi tavaravaunua junan jälkipäästä, muiden vaunujen ollessa jo silloin ilmiliekeissä. Valtavaa kuumuutta uhmaten muutkin palomiehet tulivat työntämään miesvoimin vaunuja yksitellen taaemmaksi turvaan.
Ollessani työntämässä vaunuja pois tulimerestä tilanne näytti yhteen aikaan aivan toivottomalta, kertoi ratatyömies Reino Herrala.. Kuumuus kasvoi yhtäkkiä ja ainakin kolme vaunua räjähti tulenlieskojen sinkoillessa pitkälle läheiseen metsään. Jos onnettomuus olisi tapahtunut kuivaan kesäaikaan, olisi metsäpalonvaara ollut suuri, koska nytkin läheinen metsikkö oli vähän väliä tulessa.

Sammutusmiehiä toista sataa

Kouvolan Sanomain edustajien saapuessa paikalle klo 10.30 aikaan kohosi taivaalle valtava musta savupatsas monen sadan metrin korkeuteen ja hiljaiset lieskat melloivat kohti korkeutta. Räjähdysvaara oli silloin jo ohi, sillä bensiini ja polttoöljy oli vuotanut maahan säiliöistä. Vain yhdessä säiliössä oli vielä bensiiniä ja sitä kestikin sammuttaa aina puoleen päivään saakka. Palokuntia oli paikalle hälytetty Mäntyharjusta, Ristiinasta, Mikkelistä ja Käävän kylästä. Näistä oli Mikkelin palokunta ainoa vakinainen. Palomiehiä oli sammutustöissä viitisenkymmentä, mutta lisäksi saapui paikalle korjausryhmät, joten miesten lukumäärä kohosi iltapäivällä pitkästi toiselle sadalle.
13 säiliövaunua oli osa radalla ja osa radan varressa yhdessä rykelmässä. Toiset vaunut olivat suistuneet ja kaatuneet radan varteen ja säiliöt olivat taipuneet muodottomiksi. Räjähdyksen voimasta kiskot olivat vääntyneet pahasti tapahtumapaikalla.
Puhelinjohdot olivat kaikki poikki ja lähimpänä olleet pylväät olivat palaneet poikki. Palokuntien oli pidettävä koko ajan silmällä ympärillä olevaa metsikköä tulen leviämisen estämiseksi. Samalla sammutettiin monen ruiskun avulla polttoainetta sisältäviä vaunuja. Läheisestä ojasta saatiin koko ajan sammutusvettä. Polttoainetta vuoti myös ojiin ja tuli levisi laajalle alueelle radan varteen.
Onnettomuusjunaa kuljettivat veturimiehet Mauri Larimo ja Kauko Kovasiipi Kouvolasta. Tehtyään Varpasen asemalla ilmoituksen onnettomuudesta he jatkoivat junan alkupään kanssa matkaa kohti Pieksämäkeä.

Rata kuntoon tänään

Puolen päivän aikaan paikalle saapui tutkijalautakunta, mutta onnettomuuden syyn selville saaminen vie jonkin aikaa ennen kuin asiasta saadaan lausunto. Mahdollinen akselin katkeaminen ja telin irtoaminen ovat todennäköisesti onnettomuuden syynä, kertoi 7. liikennepiirin päällikkö Toivo Paronen onnettomuuspaikalla.
Vahinkojen suuruutta on vaikea arvioida. Liikenne oli koko eilispäivän keskeytyksissä Savon radalla ja matkustajat siirrettiin autokuljetuksin Mikkelistä suoraan Helsinkiin ja muualle matkustavat Voikosken asemalle, josta kiskobussi kuljetti matkustajat Kouvolaan ja päinvastoin. Rata saadaan todennäköisesti tänään liikennöitävään kuntoon.
Helsingistä lähti kiireesti kolmijäseninen tutkijalautakunta paikalle selvittämään onnettomuuden syltä. Tutkijalautakuntaan kuuluvat varatuomari Erkki Ravamo, dipl.ins. Antti Kallio ja apulaisjohtaja M. Ahonen.
Onnettomuusjunaa veti uusi Hr 13 tyyppinen Alsthom-veturi. Veturin perässä oli kuitenkin kolme tyhjää turvavaunua. Näiden jälkeen oli junassa 33 säiliövaunua, joista 25 sisälsi Esson bensiiniä, 6 Shellin bensiiniä ja kaksi rautateiden polttoöljyä.
Mainittakoon, että samassa paikassa tapahtui vuonna 1949 samanlaatuinen onnettomuus venäläisten säiliövaunujen suistuessa kiskoilta.

Lähde: Kouvolan sanomat 6.5.1964.