Mikähän nykyajan lapsia/nuoria oikeesti tänä päivänä vaivaa? Meidän Martsarin poikien ja miksei mimmienkin kesken aikoinaan pelattiin harmittomilla piloilla, mutta ei nyt sentään koskaan hengellä; ei ollut tupakka-, ei huume-, ei juovuspäissäajo-, eikä mitään muitakaan älyvapaita leikkejä.
Vaikka Pyhää Martinlaaksoa on ehkä joskus 70-luvulla saatettukin pitää kovana mestana, olin sen verran fiksu, että otin tuosta opikseni ja muutin Martsariin vasta vuonna 1984. Joskin olin tuolloin vasta 7,4-vuotias. Mainittakoon, että olin syyskuun alussa (asuttuani Martsarissa jo viikon päivät) sen verran ovela, että sairastuin aivan järjettömään 38 asteen kuumeeseen. Mutsi joutui hankkimaan meille kodinhoitajan, joten sain olla veks koulusta kokonaiset kolme päivää ja se jos mikä oli nastaa kaverille, joka oli niin kova heppu, että osasi lukea jo Aku Ankkaa ekalle tullessaan, ei ekalta lähtiessään...
