Rautatievalokuvauskoulu, Osa 1 1/2

[Leo Männistö]

Resiina- lehdessä julkaistiin 1990-luvun loppupuolella, olisiko äkkiä muistellen numerossa 1/1997, mainio artikkeli Rautatievalokuvauskoulu - Osa 1, keinot epäonnistua. Ajattelin tässä sunnuntaiaamuisessa tylsyydessä kirjoittaa pienen jatko-osan tapaisen digiversion aiheesta. Alkuperäisen artikkelin aikoihin digikamerat olivat kovin harvojen herkkua, mutta reilussa kymmenessä vuodessa tilanne onkin kääntynyt radikaalisti toisinpäin.

-Akku tyhjä.

Toiset kamerat vievät virtaa enemmän kuin toiset ja kylmässä ilmassa kahta kauheammin. Aiheuttaa voimakkaahkoa harmitusta huomata sen kolme tuntia odotetun tavarajunan saapuvan vihdoin kaarteen takaa ja vetovoimaksi on akuutista kalustopulasta johtuen värvätty HMVY:n Dr12+Dr13 kaksinveto. Tarvikeakut ovat verrattain edullisia, joten sellaisen hankkiminen ei ole lainkaan huono idea. Kylmällä ilmalla vara-akkua kannattaa säilyttää esimerkiksi povitaskussa tai muussa kehoa lähellä olevassa tilassa, sillä akkujen teho laskee kylmässä.

-Kennolla roskaa

Digitaalinen järjestelmäkamera imee sisäänsä uskomattoman määrän pölyä, joka näkyy kuvissa ikävästi täplinä, varsinkin pienellä aukolla kuvattaessa. Kennon puhdistaminen on työlästä ja väärin tehtynä saattaa hajottaa paikkoja ja jopa lisätä pölyn määrää kuvakennolla. Uudemmissa malleissa alkaa jo olemaan pölynpoistotoimintoja ja paremman tason välineissä sääsuojausta, mutta nekään eivät auta, jos objektiivi ei ole paikallaan. Eli malttia ja pientä etukäteissuunnittelua noudattamalla voi objektiivinvaihdot ajoittaa vähemmän pölyisiin olosuhteisiin.

-Muistikortti hajoaa

Näinkin voi käydä. Varamuistikortti tai useampi on halvimmillaan muutaman euron investointi, mutta voi pelastaa moninkertaisesti arvokkaamman tilanteen. Korttien käsittelyssä voi noudattaa myös malttia.

-ERR99

Selittämätön Error. Vikaa tutkitaan kamerahuollossa 60 tuntia a 80e ja lopputulema on "Se on vaan rikki". Digikamerat ovat tietokoneita, joten mitä tahansa tällaista voi tapahtua. Mekaanisen filmikameran etuja onkin riippumattomuus sähköstä ja elektroniikasta yleensä, ainoastaan valotusmittari kuolee pariston loppuessa. Jos kuvaat digitaalisella järjestelmäkameralla, voit harkita hankkivasi saman valmistajan edullisen filmirungon. Esimerkiksi Canonin EOS300- filmirunkoja saa kirpputoreilta n. 20-30 euron sijoituksella. Filmi on halpaa, kerran elämässä- kuvaustilanteen menettäminen ei ole.

-Tiedonsiirto-ongelmat

Kuville voi tapahtua aivan mitä vain matkalla sieltä kameran muistikortista vaunut.orgin kautta maineeseen ja kunniaan. Tiedosto voi hajota tai kadota bittiavaruuteen, kovalevy voi hajota, tietokone voi hajota, you name it. Varmuuskopiointi ja kuvien indeksointi ja hakusanojen lisääminen siirtovaiheessa auttaa kuvamassan hallintaa vaikkapa 10 vuoden päästä, jollei magneettimyrsky ole pyyhkinyt kaikkea dataa tallennusmedioilta. Ei ole mitenkään liioiteltua kopioida kuvia kahdelle eri kovalevylle + DVD- levylle. Älä avaa kuvia missään ohjelmassa, ennenkuin varmuuskopiointi on tehty äläkä ikinä tallenna muokattuja kuvia originaalien päälle! Käsittelemätön kuva on vähän kuin negatiivi/dia, josta lähdetään vedostamaan sitä lopullista kuvaa.

Kun tähän lisätään vielä em. Resiinan artikkelissa mainitut keinot epäonnistua, ollaankin jo melko mukavassa määrässä meitä kuvaajia vaanivissa ongelmatilanteissa. Huolellisella etukäteissuunnittelulla, vehkeiden asianmukaisella käytöllä ja käyttöohjekirjan lukemisella moni tilanne on ennakoitavissa tai jopa kokonaan vältettävissä. Varautumalla yllättäviin ongelmatilanteisiin jo ennakolta saattaa säästyä suurelta mielipahalta ja harmitukselta.

[Eljas Pölhö]

.... Älä avaa kuvia missään ohjelmassa, ennenkuin varmuuskopiointi on tehty äläkä ikinä tallenna muokattuja kuvia originaalien päälle! Käsittelemätön kuva on vähän kuin negatiivi/dia, josta lähdetään vedostamaan sitä lopullista kuvaa.
......

Hyviä ohjeita. Etenkin lainattu kohta, mihin törmään töissä suht' säännöllisesti. Kannattaa muistaa, että kuvien käsittelyssä alkuperäiskuvista otetaan tietoa pois, ei lisätä, ja sen vuoksi alkuperäiskuvan informaatiomäärään ei ole paluuta. Myös se, että kuva näyttää hyvältä omalla kuvaruudulla, ei ole mikään tae siitä, että se olisi sopivassa asussa esim. kirjapainoa varten. Alkuperäiskuvaa on aina kivempi muokata julkaisukuntoon kuin sellaista, joista koko säätövara on jo pelattu pois.

[Leo Männistö]

Myös se, että kuva näyttää hyvältä omalla kuvaruudulla, ei ole mikään tae siitä, että se olisi sopivassa asussa esim. kirjapainoa varten.

Värinhallinta onkin sitten aivan oma maailmansa. Esimerkkinä kameran väriavaruuksista:  "Adobe RGB should never be used unless you really know what you're doing and do all your printing yourself. If you really know what you're doing and working in publishing, go right ahead and use it. If you have to ask, don't even try it. "

Puolesta: www.aim-dtp.net
Vastaan: http://www.kenrockwell.com/tech/color-management/is-for-wimps.htm

[[Tunnus poistettu]]

Milloinaks tulee tuo toinen osa tästä aiheesta?

[[Tunnus poistettu]]

Ei ole mitenkään liioiteltua kopioida kuvia kahdelle eri kovalevylle + DVD- levylle. Älä avaa kuvia missään ohjelmassa, ennenkuin varmuuskopiointi on tehty äläkä ikinä tallenna muokattuja kuvia originaalien päälle!

Lisään tähän vielä yhden pykälän: Älä koskaan tyhjennä kameran muistikorttia ennen kuin olet varma, että kuvat ovat tallessa vähintään kahdessa eri paikassa (HD+HD tai HD+CD/DVD).

[Harri Haavisto]

Lisätään vielä yksi pykälä (perinteisen mokan digiversio):

Varmista ennen kuvausreissulle lähtöä että kamerassa todella on muistikortti (filmi) sisällä.

Kun siirrät kuvia vajaalta kortilta koneelle, kortti on helppo unohtaa kortinlukijaan/pöydän kulmalle tms., jollei sitä palauta välittömästi siirron jälkeen kameraan takaisin.

[Juha Kutvonen]

Varmista ennen kuvausreissulle lähtöä että kamerassa todella on muistikortti (filmi) sisällä.

Tai sitten näin: Varmista ennen kuvauspaikalta lähtöä, että kamera on mukana.

Tänä kesänä onnistuin ylittämään itseni hajamielisyydessä. Lähdin niin hätäisesti jatkamaan matkaa eräältä kuvauspaikalta, että huomasin vasta n. viiden kilometrin päässä jättäneeni kameralaukun matkasta. Onneksi oli sen verran syrjäinen tasoristeys, että laukku löytyi koskemattomana kuusen juurelta. Ja onneksi ei satanut...

[Tuomas Pätäri]

Osa Fii: Myöskään tulostetuista aikatauluista ja kartoista ei ole paljoa hyötyä, jos ne jäävät keittiön pöydälle. Kyllähän tarvikeakut ovat alkuperäisiin verrattuna jopa puolet halvempia, mutta niin on kokemukseni mukaan niiden käyttöikäkin. Jos ei ole pidempää kuvausmatkaa tiedossa, kannattaa pelata mieluummin kahdella akulla kuin kolmella: Kolmesta menee jo aina sekaisin, mitkä niistä nyt olivatkaan ladattuja ja mitkä tyhjiä.

Kameraa en ole koskaan onnistunut unohtamaan kuvauspaikalle, mutta välillä tulee vaihdeltua kuvauspaikkaa ahkerastikin kamera jalustassa. Jalustan pussia olenkin saanut metsästää useita kertoja, parhaimmillaan puolen kilometrin päästä. Eli: Tunge se pussi vaikka kameralaukkuun.

[[Tunnus poistettu]]

Tuomaksen ja Mikan asiallisista opetuksista johdettuna (omillakin kokemuksilla höystettynä): Pidä ne präntätyt aikataulut (tai niiden kopio) autossa, jos olet autoileva kuvaaja. Kai niitä voi pitää myös mopon/polkupyörän satulalaukussakin. Akkujen ja muistikorttien kanssa ei mene sekaisin kun panostaa kunnon kameralaukkuun/reppuun, jossa on niitä varten ajateltu säilytyssysteemi. Kaksi akkua on pidemmällä reissulla aika vähän - ja hei, minulla on autolaturikin kameran akuille!

Se laukku/reppu on muuten pieni osa koko kaluston hinnasta. (Okei, tämä ei koske pokkarihemmoja, joilla laukun toinen nimi on "tasku") ja se ihan oikeasti pitää kamerakaluston kunnossa ja ehjänä. Jos raatsit maksaa kamerakalustostasi viisi tonnia ja pihtaat vajaata paria sataa laukusta, olet - sic! - yksinkertaisesti tyhmä!

Ja sitten yksi nimenomaan autoilevan junakuvaajan ehdoton sääntö: pidä kamera valmiina etuistuimella, mutta niin sijoitettuna, ettei se äkkipysäyksessä lennä ulos tuulilasista. Se täysin poikkeava ja ainutkertainen tilanne tai juna kun menee menojaan sillä aikaa kun pysäköit ja vipellät peräkontille kaivamaan kameraa laukusta, jonka vetskari tietenkin jumittaa juuri silloin.

Tämä viimeinen ohje on muuten lintu- ja luontokuvaajien raamatun käsky numero yksi. Sen noudattamattomuudesta johtuu mm. se, ettei minulla ole edelleenkään kuvaa villistä sudesta...

[Jimi Lappalainen]

Täällä on hyviä ohjeita, jaelkaas lisää! 

[Osmo Tietäväinen]

Tämän päivän opetus: Jos olet pysäköinyt autosi tielle/kääntöpaikalle, jossa et ole koskaan nähnyt edes kuorma-autoa, siten että puoliperävaunu siinä vielä menisi ympäri, niin juuri junan valojen näkyessä paikalle saapuu 25 metrinen maantiejuna. Ja paikalta poistuessasi huomaat tämän moduliyhdistelmän perän tukkineen myös muun liikenteen. 
Eilisen opetus: Luulet laittaneesi mekaaniseen filmirunkoon 36:n kuvan filmin, kuvalaskurin ollessa 27:n kohdalla siirtäessäsi filmiä se irtoaa kasetista.  Käytä siis ainoastaan 36 kuvan filmiä, jos et muiden lukujen kohdalla älyä lopettaa kuvaamista.