Suomessa on sellainen suorastaan naurettava tapa, että oli rike tai isompi rikos itsestään selvä, tekijä todistettavasti selvillä ja tunnustanut, puhutaan aina epäilystä kunnes viimeinen oikeusaste on tuomionsa julistanut.
Tuo ei ole naurettava tapa, vaan hyvinkin järkevää, koska niin kauan kuin tuomio ei ole valmis, syllisyyttä ei ole todistettu. "Syytön kunnes toisin todistetaan" on tärkeä periaate, jonka varaan oikeusvaltio perustuu.
Tietysti joissain tilanteissa, kuten vaikka tässä, tuo näyttää vähän hölmöltä, mutta esimerkiksi henkirikosasioissa asian laita on usein erilainen: aluksi selvästi syylliseltä vaikuttava ei sitä aina lopulta olekaan. Viranomaisia ei ole haluttu pakottaa rajanvetoon tilanteissa, joissa syyllisyyden "itsestäänselvyys" on "melkein, muttei ehkä kuitenkaan... vai olisiko sittenkin selvää", joten on otettu käytännöksi puhua aina epäilemisestä niin kauan, että tuomio on saanut lainvoiman.
Suomi ei myöskään tosiaankaan ole ainoa valtio, jossa tällainen naurettava tapa, eli ajatus syyttömyydestä kunnes toisin todistetaan, on käytössä.