Kråkön rata

[Arto Hellman]

Erikoisin lastausmenetelmä lienee ollut
Vessön viereisellä Kråkon saarella sijainnut junalaituri. Kuopalta parin kilometrin matka
hiekka kuljetettiin pienoisrautatiellä, jossa kahden dieselveturin vetämät vaunut toivat hiekan
laiturille, josta se kipattiin ruumaan. Kråkon lastaus tyrehtyi kuitenkin jo 1960-luvun lopulla
ja lastauslaituri purettiin. Nykyään tämä hiekkakuoppa on kesäisin suosittu uimapaikka.
Eli onkohan tästä kuviakin?

[Robert Sand]

Löytyy kuvia vaunut.orgista, http://vaunut.org/kuvat/?paik=kr%C3%A5k%C3%B6

[Reino Kalliomäki]

Minua ovat aina kiehtoneet kapearaiteiset junalautat, mm. Mjösund - Turku sekä Pori, missä lautta ylitti vain Kokemäenjoen.
Laiturilta laivaan lastaus oli käytössä mm. Pitkälahdessa, johon Outokummun junat tulivat alkuvuosina. Varmaankin on ollut muitakin. Kråkön ensimmäinen veturi oli höyryveturi, siitä koetin löytää kuvaa turhaan. Eljaksen P&K - listassa on  tarkka luettelo Kråkön  vetureista. 900 mm:n raideleveys lienee meillä höyryveturille ainutkertainen. Liitteenä olevassa
kartassa rata näkyy hyvin. Raiteisto ja uimalammet vielä lisääntyivät.
Kartassa näkyvän sahan raiteistosta minulla ei ole tietoa.
Tolkkisten sulfiittiselluloosatehtaan (Aug.Eklöf) vetureista on vain satunnainen muistitieto: ensin "oli 2 ryykirautaa, ja ne korvattiin myöhemmin kahdella englantilaisella veturilla, ja lopuksi oli 2 Simplexiä..."  Mielenkiintoinen vihje, lieneekö totta. Kuva:   http://vaunut.org/kuva/63075?t=Ekl%25C3%25B6f
  
Kartta ote v. 1934 pitäjänkartasta, copyright Maanmittauslaitos

[Eljas Pölhö]

Kråkön hiekkajaalaliikenteestä höyryveturikuvineen on ollut hyvä juttu vuosia sitten yhdessä laivalehdessä. Se saattoi olla "Korsteeni" tai sitten "Laiva". Olen työmatkalla, niikuin melkein aina, joten en pysty edes etsimään lehteä. Ehkä Laiva-lehden toimitus osaisi auttaa ja jopa myydä sen numeron, jos painosta on jäljellä.  http://www.slhy-laiva.fi/laiva-lehti/

[Pauli Ruonala]

Ensimmäinen hiekkalasti Vessön niemeltä Helsinkiin kuljetettiin vuonna 1880. Hiekan menekki Helsingissä kasvoi tasaisesti ja 1890-luvulla tehtiin ensimmäiset kenttäradat hiekan kuljetukseen kuopalta laivoihin. Vaunuja työnnettiin miesvoimin. Aivan ensimmäiset radat oli tehty puusta ja ne tehtiin kuopan omistajien toimesta. Yhdessä kuopassa saattoi olla viisi erillistä kenttärataa. Kuljetusmäärien kasvaessa kaivaminen ja ratojen rakentaminen siirtyi kuopan omistajilta alaan erikoistuneille urakoitsijoille. Vessön Sondbyn hiekkakuopalle rakensi Paraisten Kalkki Oy 1920-luvulla kenttäradan, jolla käytettiin höyryveturia. Vessön pohjoispuolella Kråkön saaressa hiekanotto käynnistyi vasta 2. maailmansodan jälkeen. Paraisten Kalkki rakensi sinne radan, joka näkyy oheisessa kuvassa vuodelta 1967. Laiva on kaljaasi m/aux Gunborg, kuvan omistaa Svenska Litteratursällskapet, Folkkultursarkiv. Kuvalähde: Hannu Matikka, Itäuusimaalaiset hiekkajaalat, artikkeli teoksessa Nautica Fennica 1994, Helsinki 1995. Aiheesta myös teoksessa Tor Juslin: Vessö förr II, julk. Wessölandets ungdomsförening rf 1996. Artikkelien pääaiheena on hiekan kuljetuksessa käytetyt purjelaivat.

[Reino Kalliomäki]

Tarkennus vastauksen nro 2 Tolkkisten vetureita koskevaan lauseeseen: Ensin tuli 2 Deutz-ryykirautaa, sitten 2 englantilaista Rustonia, joista toinen meni sitten Kråköseen, ja lopuksi tuli 2 Simplexiä. "Ryykirauta"-nimitys tulee tietysti sanasta "strykjärn", veturit muistuttivat ulkoisesti vanhanaikaista silitysrautaa, kuva   http://vaunut.org/kuva/34017?tag0=19%7C%7C&tag1=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinen   . Simplexitkin ovat tietysti englantilaisia. Kertoja ei halunnut nimeään julki.