Rautatieaiheinen kirja, jonka olet lukenut

[Hannu Siitari]

Tässä ensi alkuun pari esimerkkiä:

Tellervo Laitinen: Talvisota sairasjunassa, Kustannusosakeyhtiö Librum, Painoyhtymä Oy, Loviisa 1980

Paul Theroux: Rautakukon kyydissä - junalla halki Kiinan, WSOY, Juva 1989

Molempia kirjoja voi kysellä kirjastosta ja niitä voi ostaa verkkoantikvariaatista  http://www.antikvaari.fi

[Eljas Pölhö]

Tässä pari kirjaa. The Railway Children-kirjan kannen veturi on kyllä 30-40 vuotta liian uutta mallia. Kirja on julkaistu ensimmäisen kerran 1906. Kuvan versio on vuodelta 1995.

Harry Potter and the Philosopher's Stone ei nyt ole varsinaisesti junakirja, mutta ainakin kansi sopii teemaan. Kirja on vuodelta 1997.

[Hannu Siitari]

Kirjahyllystä löytyi toinenkin Paul Therouxin kirja, Suuri junamatka.

Kun kirjan kansipaperi (kansikuva) puuttuu, niin kopioin tähän sisällysluettelosta alkuosan:

Lontoon-Pariisin pikajuna
Idän pikajuna
Van-järven pikajuna
Teheranin pikajuna
Yöpostijuna Meshediin
Khaiber-solan paikallisjuna
Khaiberin postijunalla Lahoren risteysasemalle
Rajapostijuna
Kalkan postijuna Simlaan
Rajdhani Express Bombayhyn

Lisäksi kirjassa ajetaan junalla Thaimaassa, Malesiassa ja Japanissa. Paluu Lontooseen tapahtuu junalla Vladivostokista.

Paul Theroux: Suuri junamatka, WSOY, Porvoo 1978

Englanninkielinen alkuteos: The Great Railway Bazaar

[[Tunnus poistettu]]

Tässä muutama lukemani:

Arvi Järventaus: Ja eläinten henki oli rattaissa, WSOY, Porvoo 1934
Urho M. Heinonen: Rautaisen tien raivaajat, Alea-Kirja Oy, Lahtisen Kirjapaino Ky Hki 1989
Antti Tuuri: Suuri viljajuna Silperiasta, Kustannus HD, Otavan Kirjapaino Keuruu 2009
Albin Kuitunen: Ne kiiltävät kiskot, K.J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapaino Jyväskylä 1980
Leo Aittovaara: Isänmaanraide, Alea-Kirja

[Erkki Nuutio]

Eemeli Hakokangas: Rautateiden kenraali Harald Roos (Pääjohtaja H.Roosin säätiö, Karkkila 2015, 62s.)
Tiivis ja asiallinen esitys maamme puolustustaistelun 1939-1944 ja Valtionrautateiden kannalta erittäin merkittävän henkilön, kenraalimajuri Harald Roosin elämästä ja tehtävistä.
Yhteenveto: Pakko hankkia ja lukea, eikä muodollinen kirjahinta ole kenellekään este.
Harald Roos oli päämajan huolto-osaston johtaja loppukesästä 1939 alkaen ja vastasi armeijan huolto- ja kuljetustehtävistä.  Edelleen ns. kuljetuskriisin johdosta hänet nimitettiin marsalkka Mannerheimin esityksestä 10.1941 alkaen lisäksi valtakunnan kuljetuspäällikkö. Tehtävässään hän vastasi KAIKISTA rautatie-, rannikko-, sisävesi- ja autokuljetuksista, siis myös kotiseudun kuljetuksista. Myöhemmin lisäksi tulivat uittokuljetukset.
Tehtävässään hän oli menestyksellinen ja hyvin arvostettu myös siviilihallinnon puolella.
Valtionrautateiden pääjohtajaksi hänet nimitettiin 1.1.1943, mutta oli pitkälti johtanut rautateitä jo sitä ennen.
Harald Roos oli järjestelykykyinen ja taitava sovittelija, jonka määrätietoisuutta tarvittiin poikkeuksellisina aikoina sodan, evakuointien ja jälleenrakennuksen aikana.
Sodan jälkeen hän työskenteli tuloksetta Valtionrautateiden muuttamiseksi osakeyhtiöksi.
Dieselöinti käynnistyi hänen aikanaan (Lättähatut, kiitojunat, Vv13, Vr11, Hr12:n tilaus ym.)
Harald Roos jäi eläkkeelle kesällä 1956.

ja aivan toisenlaista:
A.B. Normi : HUNSVOTTI , Rautatieltä psykopaattina erotetun miehen elämäntarina (Hki 1938, 96s.)
Hirtehinen rautatieläisen "omaelämänkerta vuoden 1918 ajoilta ja 1920-luvulta.
Ei ryppyotsaisille, muille oikein sydämettömästi suositeltava kirja. Veijaritarinaa ja vakavaa ajankuvaa.

[Jorma Rauhala]

A.B. Normi : HUNSVOTTI , Rautatieltä psykopaattina erotetun miehen elämäntarina (Hki 1938, 96s.)
Hirtehinen rautatieläisen "omaelämänkerta vuoden 1918 ajoilta ja 1920-luvulta.
Ei ryppyotsaisille, muille oikein sydämettömästi suositeltava kirja. Veijaritarinaa ja vakavaa ajankuvaa.

Nimimerkki "Abnormi" oli ns. väärinkohdeltu rautatieläinen.

Kirjasta on kaksi painosta; vanhempi on pehmeäkantinen ja myöhempi kovakantinen on jonkinverran siitä täydennetty laitos.

Raakaa peliä rautateillä...

[Hannu Siitari]

Tässä taas yksi rautatieaiheinen kirja:

Esa Anttala: Kiskosotaa Kannaksella

Kirja löytyy ainakin kirjastoista ja verkkoantikvariaatista.

Lainaus kustantaja Kariston sivuilta:

Kun suomalaiset etenivät Karjalan kannakselle jatkosodan alussa, rautateiden merkitys viholliselle oli ratkaiseva. Niitä olisi ollut helppo käyttää sekä vahvistuksien toimittamiseen ja materiaalikuljetuksiin Kannakselle että omien joukkojen evakuointiin suomalaisten tieltä. Suomen sodanjohto tarvitsi myös mahdollisimman tarkkoja tietoja vihollisen toimista. Sitä varten Kannaksen selustaan lähetettiin kaukopartioita, joiden tehtävänä oli lamauttaa rautatiet räjäytyksin ja havainnoida vihollisen liikkeitä.

Esa Anttala oli itse mukana eräällä näistä retkistä, joiden aikana miinoitettiin Karjalan kannaksen rautatiet. Räjäytetyt kiskot ja suistetut junat estivät puna-armeijaa käyttämästä rautatieyhteyksiään juuri kriittisimmillä hetkillä, ja sillä oli ratkaiseva vaikutus Kannaksen sotatoimiin. Anttalan tekstissä näkyy niin sotakirjailijan kuin sissiveteraaninkin kokemus.

[Eljas Pölhö]

Tänään kotimatkalukemisenani oli Timo Salonen: Noppo blues (Karisto 2015).

Tarina alkaa Hyvinkäältä Donnerin obeliskilta, jatkuu Kirjavantolpan ja Vehkojan kautta Nopon ylikäytävän rajavartijan mökille. Siihen. joka on heti Paunun mutkan jälkeen (nimi viittaa linja-autoliikennöitsijään). Siellä, ja muistoissa ylikäytävän veräjänvartijan kopilla, vietetään pääosa kirjasta. Mukana myös resiinalla matkaava eläkkeelle jäänyt konduktööri. Kuuluu selvästi ainakin kaikkien Puolimatkan ja Hyvinkäänkylän kansakoulun käyneiden lukemistoon. Paikat tunnistaa hyvin. Itse asuin alle 2 km:n päässä mainitusta ylikäytävästä.

Kirjassa on myös hauska juttu läskinpalojen kätkemisestä pinkopahvin taakse Puolimatkan koululla. Tuli väistämättä mieleen, kun itse siirsin sopasta puoliraakoja perunoita housun upslaakeissa koulun pihalle Hyvinkäänkylässä.

Pieni särö on, että mökin ohi ei 50-luvulla ajanut Ukko-Pekka, vaan Jumbo (ja Hv2), mutta menee sen piikkiin, että kaikki höyryt ovat nykyään "Ukko-Pekkoja" tavisten mielessä.