Vanhimpien vetureiden romutuspaikka

[[Tunnus poistettu]]

Lueskelin Värtsilän pitäjän historiaa. Kerronta päättyy vuoteen 1945. Kirjassa on aikalaisten muistelmia joista monet koskevat myös rajan taakse jäänyttä Värtsilän rautatehdasta. Eräs henkilö muisteli tehtaalla olleen romutarhan jossa oli romutettavana Suomen vanhimpia vetureita.

[Timo Salminen]

Muistankohan oikein, että olen jostakin muualtakin lukenut, että ainakin A1:t olisi viety romutettaviksi jonnekin Kaakkois-Suomeen? Sopisi yhteen Värtsilä-muistelman kanssa.

[Jarmo Pyytövaara]

Wärtsilässä on romutettu ainakin kolme höyryveturia. Yksi on varmuudella A6 n:o 94, muiden numerot eivät ole tiedossa, myöskään ajankohdasta ei ole tietoa. Veturi A6 94 on hylätty vuonna 1928.

[[Tunnus poistettu]]

Muistelmat ajoittuvat 1920 ja -30 luvuille. Sinne varmaan sattuu ne vanhimpien hylkäykset ja romutukset. Tyypeistä ja numeroista ei ollut mitään mainintaa.

[Erkki Nuutio]

Ilmeisesti kaikki A1- ja A2-veturit romutettiin Wärtsilän rautatehtaalla (joka oli terästehdas) vuosina 1911-1912.
Kaskimiehen Valtionrautatiet-kirjan sivulla 45 on kuva veturista 1 (Alutar) Wärtsilän tehtaan romuvaraston raiteella. Olen nähnyt muitakin kuvia näistä Wärtsilän pihalla, mutta en muista missä.
Ainakin ensimmäiset junaonnettomuudessa hylätyt veturit purettiin ja romuksi tuomittu metalli sulatettiin varmaan VR:n konepajoissa. Pääosin tämä lienee tapahtunut Helsingissä, jonka rautavalimossa syntyi suuri osa VR:n valurautaosista. Saattaa olla että ensimmäisenä yhteentörmäyksen vuoksi vuonna 1901 hylätty A4 vonTrapp / 71 purettiin ja sulatettiin VR:n Hankoniemen konepajassa, jossa oli kupoliuuni valuraudalle ja myös värimetallien sulatusuunit. Hankoniemen pajan räjäyttivät venäläiset paniikissaan vuonna 1914. Merenaavalla seilannutta kalastajavenetta taidettiin luulla saksalaiseksi panssarilaivaksi. Meinasivat räjäyttää koko kaupunginkin.

Myöhemmät romutukset tapahtuivat pääasiassa hylkäyspaikkakunnilla polttoleikkaamalla veturi palasiksi ja viemällä teräs vaunussa terästehtaalle tai rautavalimoon. Valuraudan kupoliuuneihin panostetaan seostamatonta terästä palasina, joiden paino on 0.1...50 kg ja suurin ulottuvuus enintään 0.6 m. Näin sanoo Valimotekniikka I (1982).