Lista perustuu haastatteluihin 1976 – 1986
KSR:n ja Yhtiön henkilökuntaa, sekä kolme entistä veturimiestä Sunilan tehtaalta. Pääsin seuraavanlaiseen käsitykseen. Linkeistä löytyy jatkoa.   Tämä on tehtaan lista.
1     Lokomo 17/38         ”3-syl MWM diesel” , kerrottiin         romutettu noin 1962
2     Lokomo 24/50          Wickström kone    (sk Lister, 6 syl.)     rom. milloin?
3     Saalasti  14/57                    Otso 1 ,    vaihdettu Saalastin kautta Ahlströmin kartonkitehtaalle uudella numerolla 30/60. Lastentautejako? Ensimmäinen Otso 1. Oli kuitenkin (uudella numerolla)   Sunilalla nelosen tuloon asti. Haastateltavien vastaus oli ”vähän aikaa”.  Milloin meni korjattavaksi?    http://vaunut.org/kuva/31117?tag0=19%7COtso2%7C
4     Saalasti   58/65                   Otso 2 ,   1963 – 1972,   takaisin Saalastille, uudistettu ja toimitettu mahdollisesti numerolla 107/73 Koverhariin Ovako Oy:lle
5     Saalasti   72/71                      Otso 3,    KSR:lle  1984 (toimitusluettelossa KSR:lle)   
http://vaunut.org/kuva/64025?t=sunila   .  Huomaa numero kyljessä.
Rautatietilaston mukaan v. 1963 KSR:llä oli käytössä 3 höyryveturia. Muutos tuli 1965, kun oli vain 2 höyryveturia, sekä moottoriveturi. V. 1967 2+2, 1968  1+2, 1969 lähtien 0+2, ja tilanne säilyy samana aina vuoteen 1983.   Sunilan miehet saivat tilipussinsa Sunila Oy:ltä.  Tuotanto määräsi työt. Tehtaan veturi ja  KSR vaihtoivat vaunuja läheisellä Hipin ratapihalla. Toimitusluetteloissa Sunilan veturit on merkitty toimitetuksi Sunila Oy:lle,  korjattu  30/60 on toimitettu A. Ahlström, Karhula. Otso2 51/63 KSR, Karhula.  Valmetin luettelossa move90 v. 1967 on merkitty toimitetuksi KSR Oy:lle.  Toimitukset eivät ihan sovi tilaston lukuihin.
Tiutisesta Kymin asemalle on noin 10 kilometriä. Tällä alueella on ollut ainakin kolme raideleveyttä, ja vuokrauksetkin huomioiden kolmisenkymmentä veturia. Sähköstä puukaasuun. Sivuilta löytyy paljon asiaa mm. hakusanalla ”Karhula”.  Kirjoissa ”Kapeat Kiskot” ja ”Leveät Kiskot”, on omat artikkelinsa. Resiinassakin on M. Nummelinin artikkeli numerossa 3/88.