Jouni Halinen
Käyttäjä
Paikalla
Viestejä: 844
|
« Vastaus #1 : Syyskuu 26, 2016, 18:48:25 » |
|
Käsitteenä ”leasingvuokraus” on hieman monisyinen.
Mutta yksinkertaistettuna se menee suunnilleen seuraavasti. Pelkkä ”vuokrasopimus” on yleensä lyhytaikaisempi (omistusoikeus säilyy vuokranantajalla) ja siinä ei ole sovittu siitä mitä vuokrakohteelle tapahtuu sopimuskauden jälkeen, se vain palautuu vuokranantajalle ja se on siinä. Tämä on kätevä (ja käytetty) keino hankkia käytettyä (arvonsa menettänyttä) kalustoa edullisesti yrityksen käyttöön. Leasing (Englanniksi vuokraus) vuokraus(laite myydään siis rahoitusyhtiölle joka vuokraa sen sitten asiakkaalle) on pidempiaikaista vuokrausta (vuokrakohde jää vuokranantajan taseeseen, vuokralle ottajalle ei jää taserasitusta) jossa mm. sovitaan sopimukselle ns. jäännösarvo. Kohteen myyntihinnan ja jäännösarvon erotus muodostaa ns. rahoitettavan osuuden joka ns. marginaaleilla lisättynä jaetaan sopimuskuukausien määrällä, josta muodostuu joka kuukausi (tai 3 kuukautta kerrallaan, miten sovitaan) suoritettava Leasingvuokra.
Se sisältää kuukauttaisesti vähennettävää alv veroa, autoissa vaihtelevasti autotyypistä ja sen käyttötarkoituksesta riippuen, pääsääntöisesti auton pitää olla arvonlisäverollisessa käytössä.. Marginaali koostuu vallitsevasta korkotasosta ja asiakkaan luottokelpoisuudesta. Rahoitusyhtiö voi vaatia mm. että ensimmäinen erä on suurempi, joka näin kattaa auton välittömän arvon alennuksen esim. konkurssitilanteessa.
Sovitaan myös sopimuksen kestosta (yleensä 2-6 vuotta, esim. 60 kk sopimuksessa rahoitettava osuus jaetaan 60:lä). Sovitaan myös mitä vuokrakohteelle tapahtuu sopimuskauden jälkeen.
Voidaan sopia mm. seuraavasti. Rahoitusliisarissa vuokrakohde jää vuokranantajan haltuun, joka myy kohteen eteenpäin, ja jos saa siitä paremman hinnan kuin jäännösarvo, niin palauttaa ylijäämän (kulujen jälkeen) vuokranottajalle, homma toimii myös toisinpäin. huoltoliisarissa ei tätä riskiä ole. Vaihtoehtona voi olla tässä myös ostajan (tai hänen määräämänsä tahon) lunastusoikeus (jäännösarvolla). Esim. kopiokoneet ovat tänä päivänä lyhyenkin sopimusten jälkeen pelkkää ongelmajätettä (jäännösarvo ”20” euroa).
Voidaan myös sopia että kohteen lunastusoikeus on ainoastaan (jäännösarvolla) vuokranottajalla (tai hänen määräämällään taholla) ja/tai laitteen myyneellä yrityksellä Vuokralleottaja ei voi perua sopimusta kesken sopimuskauden ilman sanktioita, eli käytännössä maksamalla kaikki jäljellä olevat kuukausierät rahoitusyhtiölle.
Rahoitusleasing on sitä että ”vuorauksen” hoitaa rahoitusyhtiö. Käyttöleasingissä (myös operatiivinen leasing tai suora leasing) rahoituksen jäljestää myyjätaho/maahantuoja. Huoltoleasing kattaa myös huollot ja renkaat. Sopimukseen voidaan myös ”leipoa” mm. vakuutusmaksut. Siirtoleasing on menettely jossa yritys siirtää sopimuksen toiselle yritykselle, tämä on keino päästä eroon sopparista kesken sopimuskauden ilman sanktioita.
Voidaan myös sopia, että kohde jää vuokralle ottajan käyttöön sovitulla kuukausimaksulla, vaikka vain kuukausi kerallaan. Sopimuksessa myös sovitaan ajokilometrimäärä sopimuskauden aikana, ylimääräisistä sovitaan kilometriveloitus. Vuokralleantaja (rahoitusyhtiö) voi myös vaatia myyjäyritykseltä takaisinosto sitoumusta, jolla estetään eksoottisen ”vermeen” jääminen rahoitusyhtiön ”käsiin”. Sopimuksessa voidaan myös määrätä kuka toimittaa vuokrakohteen kauden jälkeen kustannuksellaan ja mihin. Aikaisemmin se kuului esim. koppareissa pääsääntöisesti vuokralleottajan velvollisuuksiin toimittaa laite vuokralleantajan osoittamaan paikkaan, ja tästäkös nousi aina hirveä poru.
Pari tosielämän tarinaa
Posti ”liisasi” vuonna 2001 käyttöönsä 300 kappaletta uniikkeja nettiautomaatteja (nettikäpistelyä touchscreenillä), laitteet maksoivat noin 100 kmk/kpl eli yhteensä 30 000 000 markkaa (5 000 000 euroa)
Laitteet suunnitteli ja valmisti E 3 soluttion Oy joka hommasi sopparille rahoittajaksi GE Money Oy:n. Sopimus oli 3 vuotinen, kuukausimaksuksi voidaan laskea karkeasti 140 000 eur/kk.
Sitten alkoi tapahtumaan. Posti halusi luopua laitteista jo seuraavana vuonna. ja ao. sanktioiden mukaan maksoi sopimuksen loppuun etuajassa. Seuraavaksi posti kuvitteli omistavansa koneet tämän jälkeen, ja alkoi myydä ja toimittaa koneita Fujitsu invia Oy.le.
Seuraavat seikat jäivät kuitenkin huomioimatta. 66 sivuisessa sopimuksessa postia kiellettiin yksiselitteisesti luovuttamasta koneista mitään tietoa 3:le osapuolille, ja nyt posti siis toimitti kokonaisia koneita liikesalaisuuksineen tutkittavaksi E 3 Oy:n pahimmalle kilpailijalle. Eli posti ei olisi voinut tehdä koneille muuta kuin romuttaa, vaikka se olisi ne omistanutkin.
Toinen seikka oli, että posti ei edes omistanut laitteita. E3 ”nokkela” toimari L Valjakka oli ”ujuttanut” soppariin sopimuspykälän jonka mukaan sopimuskauden jälkeen (joka siis päättyi ennenaikaisesti) laitteiden lunastusoikeus GE money Oy:tä on v a i n 3E:lä. Kaikkein ”hauskinta ”tässä oli että jäännösarvo =lunastushinta oli YKSI Euro per laite, eli Valjakka maksoi koneista 300 euroa, reilut vuotta aikaisemmin ne olivat maksaneet 5 000 000 Euroa ja lisäksi posti joutui kuljettamaan laitteet kustannuksellaan E3 varastoon.
Viimeinen ”hauskuus” oli että koneiden tuotot joiden piti olla satoja tuhansia euroja (pelkät liisarimaksut 180 000 Eur/kk) kuukaudessa, tuottivat lopulta reilussa vuodessa yhteensä joitain tuhansia euroja, joissakin koneissa ei ollut euroakaan kolikkolippaassa joissakin 3 euroa.
Loppukaneettina: Valjakka purki osan koneista ja myi ne komponentteina eteenpäin loput koneet hän myi EU-rahoituksella Romaniaan ja teki sen jälkeen konkurssin. Tästä riideltiin sitten korkeimpaan oikeuteen asti, posti hävisi jutun tietenkin 10-0. loppu tulemana, postilta paloi tähän 5 000 000 Euroa ja vielä 100:jen tuhansien tele ja sähkötyöt päälle. Että tälläistä on liisaus parhaimmillaan/pahimmillaan.
Toinen tarina on tuossa ylempänä
|