Tapa ilmoittaa raideleveys millimetreinä kummastuttaa toisinaan, kun kyseessä on kapea teollisuusraide. Tarkoitan tätä ilmiötä Robert Sandin kuvassa:
http://vaunut.org/kuva/114870?u=201&tag0=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinenEi siitä niin kauan ole, kun timpuritkin käyttivät tuumaa mittana. Sillä saa ihan suoran oven, ja jos hirsikehikon ristimitta heittää tuumalla, ei sitä kukaan näe. Kun raideleveys on tasan kolme jalkaa, (esim. Ruotsissa) on tarkka mm-mitta tarpeen (891mm).
Ongelmia tulee jo puukiskoradan raideleveydessä. Pyöreistä puista tehty rata vaatii joustavan leveysmitan. Rungot elävät kuivuessaan, ja niiden läpimitta vaihtelee. Monet muistanevat SA-kuvan, jossa vaunun pyörät muistuttavat auton vannetta. Niissä täytynee olla sivuttaista liikkumavaraa. Hevonen on hyvä vetäjä, se ei ole sidottu raideleveyteen. 70 – 80 cm, esimerkiksi, mitattuna ”kiskon harjalta”.
Nelikulmaiset puukiskot olivat usein raudoitetut lattaraudalla, kuten hevoskärryn pyörätkin. Raideleveys voitiin mitata ”tavallisesti”. Laippojen piti sopia kapeimpaan kohtaan. Pyörän pinnan leveys taas oli vähintään vaaksan. Kapeat renkaat, ja puukiskot, kuten Jyrki Längmannin kuvassa
http://vaunut.org/kuva/122362 merkinnee kiskojen puutteessa tilapäistä ratkaisua. (Ovatko pyörät kapeat?)
Nokian tehdasrata aloitti puun tuomisen tehtaalle 1872 puukiskorataa myöten. nelikulmaiset kiskot oli muistitiedon mukaan raudoitettu ”siimalla”. Ehkä siis paksulla rautalangalla? Pyörät olivat laipalliset, ja leveät. Raideleveydeksi mainitaan 50 cm, vaikka uuden raiteen suunnitelmassa on nähtävissä 40 cm. Se lienee piirtäjän syytä, hän lienee halunnut vanhan selkeästi näyttävään kapeammalta. Piirroksen mukaan ”kiskot ovat 4x4:sta, paljolti pukkisillalla. (liitekuva)
Puukiskoradan vaunuja käytettiin myöhemmin siirrettävillä halkoraiteilla, miesten työntäminä. Sellainen vaunu näkyy parissa vanhassa kuvassa, mm. tässä:
http://vaunut.org/kuva/89932?tag0=19%7C%7C&tag1=17%7CSekalaiset%7CKapearaiteinenPukkisilta-puukiskorata oli halpa rakentaa, mutta kesti vain vähän aikaa, eikä ollut kuin kaksinkertainen kuormaltaan tavallisiin kärryihin verrattuna. Mikä on paljon. Uskon 50 cm:n raideleveyteen Nokialla. Standardi vaununakseleita oli saatavilla edullisesti (50-60-75-90).
Tarkasti tehtyjä raiteita oli paljon. Mitä isompi, tai vanhempi rata, sitä huolellisempi työ. (liitekuva). Kun Kymintehtaalle tilattiin veturi, niin ajattelen tuon 12 mm (500 miinus 488) syntyneen kaarreominaisuuksien pakottamana. Muuta tietoa ei kuitenkaan ole saatavilla, kuin tehtaan antama. Päinvastaisesta tilanteesta on esimerkki: Hallan ensimmäisen veturin raideleveys on tehtaan mukaan 914 mm ( kolme engl. jalkaa). Haastattelussa eräs rouva kertoi nuorena olleensa töissä siellä, ja sähköveturin tuhouduttua tulipalossa, johtaja tuli kysymään mikä on raideleveys. Rva kertoi tienneensä, mutta häntä ei uskottu, vaan suoritettiin mittaus. Niinpä seuraavan veturin raideleveys on tehtaan listassa 917mm!
Sahoilla piti raiteiston olla varsin hyvää lukuisten vaunukääntöpöytien takia.
Mitatessani raideleveyksiä vetureista tulos oli tavallisesti 1 -3 cm ”tiedettyä” pienempi. Nokian vaunuissakin tämä näkyy:
http://vaunut.org/kuva/122594 Tuskin pelkää kulumaa.
Muutamissa veturien piirustuksissa tämä näkyy, toisissa taas ei (liitekuvat). Kaarreominaisuuksia parannettiin 3 -4 vetoakselisissa vetureissa laipattomuudella, tahi ohennetuilla laipoilla, ja jopa akselin poistolla. Artikuloituja kapearaidevetureita taisi olla vain kolme mallia (Klien-Lindner ja Beugniot).
Riittääkö radan raideleveyden päättämiseksi veturitehtaan antama arvo? Raideleveyttä on saatettu muuttaa. Tai esim. Karhulan 785 mm:n leveydelle tehdyt höyryveturit korvattiin move 2 – veturilla (750 mm) muuttamatta vaunuja, tai raiteita.
Mielestäni kyllä, maalaisjärki säilyttäen. Melkein kaikkien veturien raideleveys tunnetaan, höyryveturien työpaikat tiedetään usein paineastiarekisterin avulla. Eli lähes kaikkien veturiratojen leveys tiedetään, mikäli veturi tunnetaan. Vain lukemattomat rilliradat ovat arvoitus.
Lähteitä:
Oy Nokia Ab:n historiikit: Ekman/1928, v. Bonsdorff/1965, ja K.J.Nummi ”Muistelmia NOy:n toimintapiiristä”, haastatteluja, kuvia
Kenttärataluetteloiden jälkipainoksia: A.Koppel, System Dolberg, Orenstein & Koppel (noin 1900)
Tehdaslistoja, paineastiarekisterejä
Nokian paperitehtaan radan tunnen parhaiten, siksi se nousee hallitsevaksi