Kuten hyvin tunnemme, Väylä eli entinen Liikennevirasto vaatii kaikessa kalustossa käytettävän RFID-tunnisteita. Siis pieniä tummanharmaita palikoita, joita luetaan ratojen varsilla olevilla lukulaitteilla. Niillä tunnistetaan esimerkiksi kuumakäynti-ilmaisimen ohittavia vaunuja.
Tunnisteeseen koodattava tietosisältö löytyy julkaisusta RATO 21 Liikkuva kalusto, sivulta 22 (
https://julkaisut.vayla.fi/pdf3/lo_2012-21_rato_21_web.pdf )
Koodi vaikuttaa yksinkertaiselta. Ensin koodissa on otsaketietoa, sitten omistajatunnus, kylkitunniste ja viimeisenä kalustonumero.
Aikani selvittelin ja sitten hoksasin, että tuon 7-numeroinen omistajatunnuksen saaminen edellyttää 100 000 viivakoodin numeroavaruuden ostoa
eräältä yksityiseltä suuryhtiöltä GS1:ltä*, jonka hallinnassa on kaikki maailman enarit eli viivakoodit. Katsoin GS1 Finlandin hinnastosta, että tuo 7-numeroinen viivakoodin alkuosa eli GS1-yritystunniste maksaa 3 000 euroa ja vuosimaksut päälle.
*GS1 on voittoa tavoittelematon kansainvälinen järjestö, joka kehittää ja ylläpitää toimitusketjun hallinnan standardeja.Vielä erikoisemmaksi asian tekee se, että yhtäkään viivakoodia ei oikeasti tarvita. Tunnisteeseen nimittäin koodataan tuon omistajatunnuksen jälkeen kalustoyksikön numero (EVN). Eli, omistajatunnuksena ei tarvita tuota enarin alkuosaa vaan siinä toimisi hyvin esimerkiksi EU:n kaluston haltijan tunnus (VKM) tai UIC-tunnus, josta rautatieliikennöitsijät jo muutenkin maksavat. Joku kiero kaupustelija on kuitenkin mennyt myymään järjestelmän, jossa rautatiekaluston yksilöinti on sidoksissa viivakoodimonopoliin.
Näin viranomainen siis vaatii, että jokainen rautatieliikennöitsijä heittää säkillisen rahaa viivakoodimonopolille. Harmillista kyllä tämä idiotismi on jo laajenemassa koko EU:n vaatimukseksi.
Muokkaus: GS1 ei ole yksityinen suuryhtiö vaan kansainvälinen järjestö