Höyrylämmityksen loppuminen h-vaunuissa

[Eljas Pölhö]

Höyryn käytöstä vaunujen lämmitykseen matkan aikana luovuttiin 1972.01.11 alkaen. Tämän jälkeen höyryä käytettiin vielä vaunujen seisontalämmitykseen. Ohessa tiedote miten toimitaan.

[Kimmo T. Lumirae]

Eli kun kauhealla vaivalla oli saatu kasaan 60 kpl Sr 12 -vetureita, joissa on höyrynkehitin nimenomaan tätä tarkoitusta varten, ja viimeinen Sr valmistui 1972, niin 1972 lopetettiin höyryn käyttö lämmitykseen.

Ilmeisesti tämän jälkeen seuraavissa konepajakorjauksissa alettiin Hr 12 / Dr12 Huruista purkaa Claytoneita pois; tästä muutostyöstä on joskus ollut pohdintaa. Vielä noin 1978 Huruissa oli jäljellä Clayton-höyrynkehittimiä, joskaan ne eivät tietenkään olleet käytössä.

Sv 12:eenhan jouduttiin tekemään mittavat muutostyöt muutenkin ahtaaseen veturiin, kun Sr 12 -sarja luotiin 1963 ensimmäisten valmistuessa 1965. Höyrynkehittimeksi valittiin Clayton, mutta pienempi kuin Hr 12:ssa, ja Clayton vaati vaihtovirtaa toimiakseen ja sitä varten veturiin asennettiin kolmas dieselmoottori, pieni yksisylinterinen Petter, jonka perässä oli generaattori. Ohjaamossa oli taajuusmittari, josta todettiin Petterin toimivan oikein, kun tuotetun sähkövirran taajuus oli noin 50 Hz.

Hr 12:ssahan oli sähkömekaaninen muuttajakone, joka tuotti 110 voltin vaihtovirtaa; tiedossani ei ole, oliko tämä veturin pääsuunnittelijan SLM:n tapa tehdä 200 V akkujännitteestä 110 voltin ohjaussähköä vaihtovirtana, mutta veikkaan, että ei ollut, vaan että tämä ominaisuus liittyy Clayton-höyrynkehittimeen.

Tähän sitten lisäksi Sr:ään vesisäiliö etukonepeiton alle, vaihteiston yläpuolelle, ja itse Clayton takakonehuoneeseen, ja kävi vielä niin, että etenkin tämä pienempi Clayton oli toiminnoiltaan epäluotettava, ja koneapulainen joutui sitä vauhdissa rassaamaan käyntisillalla seisten, pää ja kädet takakonehuoneessa; tämän vuoksi Sr 12:iin lisättiin käyntisillan kaiteisiin avattava putoamissuojakaide.

Sv 12:n painohan oli alun perin 60 tonnia ja höyrylämmitysjärjestelmä vesisäiliöineen nosti sen 66 tonniin ja samalla akselipaino nousi väliraskaaksi luokiteltavasta raskaaseen ja tyyppimerkintä Sv 12:sta Sv 12:ksi.

[Antti Laajalahti]

Jokunen noita Sr12 Claytoneita oli käyttökunnossa myöhemminkin. Niiden höyryllä sulatettiin tunneleihin kertyneitä jääpaasia.

[Rainer Silfverberg]

Sv 12:eenhan jouduttiin tekemään mittavat muutostyöt muutenkin ahtaaseen veturiin, kun Sr 12 -sarja luotiin 1963 ensimmäisten valmistuessa 1965. Höyrynkehittimeksi valittiin Clayton, mutta pienempi kuin Hr 12:ssa, ja Clayton vaati vaihtovirtaa toimiakseen ja sitä varten veturiin asennettiin kolmas dieselmoottori, pieni yksisylinterinen Petter, jonka perässä oli generaattori. Ohjaamossa oli taajuusmittari, josta todettiin Petterin toimivan oikein, kun tuotetun sähkövirran taajuus oli noin 50 Hz.
 

Minä olin aina luullut että Clayton oli öljyllä toimiva pannu, ei sähköllä. No ei se tieto ojaan kaada vaikka ovat poistuneet käytöstä jo yli 50 vuotta sitten.

[Antti Laajalahti]

Lämpö tuotettiin öljyä polttamalla. Järjestelmän sähköinen ohjaus tarvitsi 50 Hz taajuudella olevaa vaihtovirtaa. Petteri tuotti tuon ohjaukseen tarvittavan oikeataajuuksisen vaihtovirta sähkön. Ei Petterin vaatimaton teho olisi riittänyt varsinaiseen lämmön tuottamiseen.