Vanhoihin puukorisiin matkustajavaunuihin rakennettiin alkujaan hyvin yleisesti kaasuvalaistus. Tämä selviää mm. vanhasta "Mustasta kirjassta". Samoista dokumenteista selviää myös se, että kaasuvalaistuksia muutettiiin myöhemmin sähkövalaistuksiksi. Alustassa muutokset näkyvät siten, että valokaasusäiliöt poistettiin ja tilalle asennettiin akkulaatikot sekä generaattori.
Katon varustelussa tapahtui myös muutoksia, joiden todentaminen on jo hankalampaa. Kaasulampppujen "kannat" poistettiin, mutta poistettiinko myös osa torpedotuulettimista? Jos ajatellaan vanhaa kaasuvalaistua päivävaunua, niin kaasulamput oli sijoitettu yleensä vaunun keskilinjan mukaisesti ja torpedotuulettimet oli sijoitettu pitkittäin kahteen riviin. Jos taas tarkastellaan alunperin sähkövalaistukselle rakennettua vaunua, niin siinä oli vain yksi torpedotuulettimien rivistö, joka oli yleensä sijoitettu keskikäytävän keskilinjan mukaisesti (ei siis välttämättä vaunun keskilinjan mukaisesti).
Miten muutos kaasuvalaistuksesta sähkövalaistukseen näkyi käytännössä? Poistettiinko vain kaasulamput, mutta alkuperäiset kahdessa rivissä olleet tuulettimet jätettiin paikoilleen? Vai vähennettiinkö muutostyön yhteydessä myös tuulettimien määrää saman logiikan mukaiseksi, miten alunperin sähkövalaistukselle rakennetut vaunut oli rakennettu (=yksi rivi tuulettimia)? Dokumenteista löytyy mainintoja, että valaistuksen muutostyön yhteydessä toteutettiin usein myös suurempi kattoremontti - vai oliko itse asiassa katon suurempi korjaamisen tarve myös luonnollinen syy muuttaa valaistusjärjestelmä? Voidaanko kaasuvalaistun vaunun suuremmasta tuuletinmäärästä päätellä esim. sellaista asiaa, että palamiseen perustuva valaistus olisi tarvinnut enemmän korvausilmaa kuin sähkövalaistus?
