Kun näin pitkälle on päästy, niin hankkeen toteuttamisesta vastuullisten pitänee alkaa harkita sitä lopullista rautatien linjaamista maastoon. Joka ei olekaan ihan itsestään selvä asia.
Maakunnissa, joiden läpi rautatie ilmeisesti tullaan rakentamaan, monet ovat huolissaan siitä, kuinka linja tulee vaikuttamaan heidän arkielämäänsä, niinsanotusti halkaistessaan kotimaiseman. Tästä oli pieni artikkeli esim. Tallinnassa ilmestyvässä Eesti Päevälehdessä jo 27. elokuuta jossa kirjoittaja kyselee mm. "Kas minu koduküla lõigatakse sellega pooleks?"
Suurnopeusajoon rakennetulla rautatiellä eivät jyrkät kaarteet ole toivottuja tai edes sallittuja, eli ratalinjan suunnittelijan mahdollisuudet eri väistöliikkeisiin jäävät aika rajallisiksi. Huoli siitä, estyykö pääsy kauppapuodille, tai vaikkapa paikkakunnan koululle jota omat lapset käyvät, on siis ymmärrettävä. Eestimaa on sitäpaitsi erittäin tasaista, niin että sen puolesta ei ole tarvetta rakentaa tunneleita, ja siltojakin vain jokien ylitse eli laaditaan periaatteessa vain ratapenkere, ja laitetaan sen päälle itse rata. Jota kenenkään ei ole hyvä lähteä noin vain ylittämään.
Suunnittelutyössä on lehtiartikkelin mukaan "konsultatsioonifirma Hendrikson & Ko" ja sen edustaja, projektin nokkamies Heikki Kalle lupaa omin sanoineen että sekä ihmiset, että myös eläimet (lehmät ym
) tulevat kyllä pääsemään kulkemaan radan joko ylitse, taikka alitse. Siis siltoja, ja alikulkutunneleita arvaan ma.
