(Poiminta toisesta ketjusta)
Tällä kyseisellä asiantuntijalla on perinteisesti ollut pallo hukassa mm. museojunaliikenteen pääradoilta kieltämisen (onneksi tämä säädös on nykyään kumottu) --
On toki kumottu, mutta sitä noudatetaan edelleen. Kuitenkin, aiemmasta poiketen poikkeuslupia saa varsin kevyesti.
Minkä takia näitä poikkeuslupia siis edelleen anotaan ja myönnetään, vaikka tuo erillinen museoliikennöintiä rajoittava määräys on tosiaan kumottu?
mainitsee tosiaan alussa, että:
"Muutostiedot: Kumoaa: ... RVI/295/411/2008 Museoliikenne ...".
Kuitenkin, saman dokumentin osan I kohta 5 mainitsee:
"Tämän määräyksen II osaa sovelletaan Liikenteen turvallisuusviraston laatiman OPE YTE:n artiklan 3 mukaisen kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman (TRA-FI/24412/03.04.02.00/2013) mukaisesti.
Muilta osin kumottavia määräyksiä on noudatettava sellaisinaan 31 päivään joulukuuta 2015 saakka, jollei rautatieliikenteen harjoittaja ja rataverkon haltija ole laatinut tämän määräyksen toimeenpanemiseksi tarvittavia muutoksia turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä ja muuhun oman toiminnan ohjeistukseensa. Ohjeistuksen laadinta ja aikatauluttaminen on tehtävä yhteistyössä muiden rataverkon haltijoiden ja rautatieliikenteen harjoittajien kesken."
Määräys ei käsittele museoliikennettä (kuin osin). Myöskään täytäntöönpanosuunnitelma
http://www.trafi.fi/filebank/a/1387455502/16b6c8482a06b4974a9f083704ac43cc/13856-OPE_taytantoonpanosuunnitelma_19_12_2013.pdf ei ota kantaa museoliikenteeseen (kuin osin).
Näin ollen, ne aiheet, joita mikään tuore määräys ei käsittele (kuten vaikkapa rataosakohtaiset museoliikennöintirajoitukset ja museokaluston poikkeavat nopeussäännökset), ovat kumoittuinakin edelleen voimassa niin pitkään, kun rautatieliikenteen harjoittajien omien ohjeistusten laadinta on kesken. Ja laadinta on kesken. Valmista tulee olla siis ensi vuoden loppuun mennessä.
Tästä seuraa tämä hassu tilanne, että jo kumottuihin määräyksiin täytyy anoa poikkeuslupia, koska ne ovat kuitenkin edelleen voimassa.
Tämä kaikki johtuu pitkälti siitä, että Trafin roolia ollaan syystä tai toisesta tarkoituksellisesti ohentamassa hurjasti. Toisaalta monissa kansallisissa määräyksissä viitataan noudatettaviin EU-määräyksiin, ja toisaalta paljon ohjeistusvastuuta siirretään Liikennevirastolle ja liikenteen harjoittajille.
