Hangon tykkiradat

[Jukka Viitala]

Ajattelin käydä koluamassa ensi viikolla Hangon vuokralaisten ratalinjoja ja Harparskogin aluetta läpi, onko rautatietykkien tuliasemia olemassa enää muuta kuin tämä? http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=Tykkiasema%3F&srs=EPSG%3A3067&y=6639666&mode=orto&x=286126&lang=fi

Jossain Täktomin länsipuolella pitäisi olla myös tuliasema, mutta tuo ei varmaan löydy kuin sattumalta, kyseessä on käsitykseni mukaan pyöreä betonilaatta.

Kiskoja ei eteläpuoleisella radalla ollut ilmeisesti kuin Hangon suunnasta Tvärminnen tasalle, mutta pengerhän on suhteellisen valmis ampuma-alueellakin, ihmettelinkin 12 v sitten kertauksissa ratapenkan oloista rakennelmaa kun en tiennyt silloin koko tykkiradasta yhtään mitään. Kummallista, että juuri konkurssiin ajautuneelle Koverharin tehtaalle on tehty erikseen rata, vaikka aivan vieressä on ollut lähes valmis pohja. Hankoniemi on toki valtaosin helppoa rakentaa.

Pohjoispuolen rata on kaiketi hävinnyt kokonaan teollisuuden ja hankolaisten rakastamien parkkipaikkojen alle, Hangossa on varmaan eniten parkkipaikkoja per asukas koko maata ajatellen, vai onko Kotka kirinyt ohi?

Oliko niin, että 12" rautatietykki ampui vain kiinteän aseman päältä eikä ollenkaan pyörien varassa? Vaunuhan muistuttaa pelkkää kuljetusalustaa. Rekyyli on varmaan ollut melko hulppea.

Pensasneuvostoliittolaisilla oli kaiketi myös joku kapsu alueella, missähän tuo viiletti? Harparskogin rakennusporukoilla on ainakin ollut jonkinasteista kiskokalustoa, koska louhetta on paikoin siirretty kauaskin ja penkat näyttävät kuuppavaunuilla tehdyiltä. Ilmeisesti myös mittavahkot betonivalut on tehty kiskoilta käsin. Kiva yksityiskohta korsuissa on vaakunaleijona, jota Salpalinjalla ei näe.

[Jouni Hytönen]

Skogbyn seisakkeen lähistöllähän on yksi tuollainen varsin huolella tehty betonikorsu, olikohan siinäkin vaakunaleijona oven yllä? Tavallinen katukaivonkansi lattiaviemärissä on jäänyt mieleen.

[Pauli Ruonala]

Aiheesta voi lukea enemmän Markku Nummelinin artikkelista Junalla Hankoon, Resiina 2/1991. Oheinen kartta Hanko1.png on Pekka Silvastin teoksesta Hankoniemi 1940-1941 ja siihen on tykkiasemat merkitty ympyröillä. Pohjoispuolen radan päällä on varastoalueita mutta ratapenkat nykyisen radan ja varastoalueen välillä ovat hyvin näkyvissä. Eteläisempi rata on osin jäänyt omakotialueen alle mutta ainakin Rajatien ja Sammaltien väliseltä osuudelta, missä kulkee nyt sähkölinja, löytyy yksi tykkiasema. Kartta Hanko2.jpg on osa peruskartasta 1950-luvulta ja siihen on käsin lisätty Tvärminnen kalkkihiekkatiilitehtaan rata (toimi 1908-1954, leveys 600 mm). Rata kulki hiekkakuopalta tehtaalle ja laiturille. Kartta löytyi ratapenkkaretken 24.4.2004 papereista. En ole kuullut mistään neuvostoliittolaisten alueelle rakentamista pysyvään käyttöön tarkoitetuista kapearaiteisista radoista.

[Jukka Viitala]

Thanks

Jotain kättä pidempää sentään, säästää rämpimiseltä. Itikoita pusikot puolillaan tänä kesänä. Harparskog on pahuksen hyvin dokumentoitu, mutta NL:n viritykset kai hävitettiin jo suurimmalta osin Jatkosodan aikana, ilmeisesti häpeä omalla maalla olleesta tukikohdasta ajoi siihen ja suurin osa rakennelmista oli lapiotyötä/kenttälinnoitteita, mistä pääsi helposti eroon. Radat ovat olleet melkoinen voimanponnistus, mutta neuvostosotamies on tunnettu kaivamistaidoistaan ja tuolla taisi olla vankityövoimaakin apuna.

Naapurilla oli ilmeisesti jonkinlainen kenttärata niemen poikki tai ainakin suunnitteilla, olen joskus lukenut jostain inventoinneista, että kapearaidekalustoa olisi löytynyt alueelta. Tai sitten kyseessä oli tiilitehtaan tai Forcit-Dynamit Ab:n sosialisoitu omaisuus. Neuvostoarmeijan taktiikka oli kuin briteillä, hyökkäystä seurasi topparoikka, pitihän huollon toimia ja Välirauhan aikaan oli varmaan vielä nuo vanhat opit käytössä.

Tiilitehtaalla on varmaan ollut jotain vetokalustoa käytössä, rata on aika pitkä, vai onko kuormatut vaunut tulleet omalla painollaan kuopalta? Mistähän kalkki on tuotu? Paraisten Sandvallin tehdas on ollut paljon lähempänä molempien raaka-aineiden lähteitä ja siellä oli hiekkakuopalle ja saviponnille ilmeisesti 1-hevosvoimainen vetokalusto "ylös" ja huimapäiset jarrumiehet "alas". Tehdas tuotti sekä poltettua savitiiltä että jotain kahisavisekoitusta, tulitiilen tyyppistä. Nuo tiilitehtaiden radat taisivat olla melko usein todella kevyesti rakennettuja, ainakin raaka-aineen päässä ja jäänteitä on todella vaikea löytää.

[Jukka Viitala]

Koko päivä hupeni Raaseporissa ja Hangossa, Harparskogin tähän saakka näkemättömissä paikoissa ja Lappvikin rannalla paloi sen verran aikaa, että nälkä alkoi painaa mukana ollutta junioria ja Täktom jäi tutkimatta. Tvärminnen tykkiratapihaa koluttiin sentään sen verran, että ekassa viestissä mainitsemani paikka todennettiin ja tuo on varmaan sama, jota joku oli yrittänyt purkaakin, tuloksetta. Uloin kehä oli rikki, mutta keskimmäinen ja noin 5 m kiinnivalettua rataa oli jäljellä, samoin pari reikää jonnekin syvälle. Paikalle pääsee Hangon suunnasta henkilöautolla, joku on pilannut penkan rakentamalla kunnallistekniikkaa siihen, mutta sivutuotteena on syntynyt murskepintainen tieura tykkiasemalle saakka. Tvärminnen päässä penkat ovat alueen lentohiekkaa, johon ei etuvedolla mennä, hyvä jos nelivedollakaan ja jalkaisinkin eteneminen on tuskaa, minkä jokainen Syndalenissa rämpinyt varmaan tietää. Lisäksi Tvärminnen päässä oli jotain Natura 2000-lappusia, joissa kielletään ajoneuvoilla ajo muinaisrantapenkereellä. Hei haloo naturisti, nuo muinaisrannat ovat vuodelta 1940...

Tvärminnen tiiliruukin radasta en löytänyt niin mitään merkkejä. Meren päässä oli joitakin kiskoja kymmenkunta nipussa, mutta K43 ja K54 vaikuttivat hiukan järeiltä tiilitehtaan käyttöön. Tehdasrakennus oli sentään sopivan Viisikkohenkinen, mutta kieltotauluja täynnä, joten en raotellut ovia.

Vanhojen kuvien perusteella TM-3-12 on asettunut tuliaseman keskireiän päälle mukavasti rötkölleen, oksentanut molemmista päistään 8-akseliset telinsä pois ja aloittanut rakkaudentunnustusten jakelun Karjaalle ja ties mihin. Pisimmälle kantanut musu oli 400-kiloinen ja järeämmät liki sata kiloa painavampia. Kolossi on painanut noin 340 t. On siinä Hankoniemi vavahdellut.

Ratapenkkojen korkeutta ja korsu- sekä estekaivantojen määrää ihmetellessä ei voi muuta kuin nostaa hattua venäläisen lapiomiehen saavutuksille. Aikaa reilu vuosi ja koko niemi on kuoputeltu ylösalaisin, toki kannustimena on varmaan ollut palveluspaikan muutos jonnekin Beringinsalmen liepeille.

[Pauli Ruonala]

Tykkirata Tvärminneen avattiin kaupalliselle liikenteelle vuonna 1942 ja sitä liikennöitiin "tarvittaessa" Hangon päivystysveturilla. Pohjoisempi tykkirata oli armeijan käytössä ja sinne varastoitiin vaunuromuja. Molemmat radat purettiin 1945 koska niille ei ollut käyttöä ja kiskot tarvittiin muualla. - Hangon viimeinen päivystävä höyryveturi oli Vr1 787, joka on juuri korjattu Pasilassa ajokuntoiseksi. Hangossa luovuttiin höyryvetureista heti kun se oli mahdollista koska Hangon vesi aiheutti paljon kattilakiveä.
Tvärminnen tiilitehtaalla mainitaan olevan vuonna 1925 0,8 km päärataa, 2,6 km sivuraiteita, 130 vaunua ja höyryveturi Orenstein & Koppel 2624/1908, joka oli ostettu käytettynä Ruotsista. Höyryveturista luovuttiin ennen sotaa, sodan jälkeen oli käytössä sähköveturi, jolla tuotiin hiekkakuopalta kaksi vaunullista kerrallaan. Rata vei siltaa pitkin tehtaan yläkertaan, missä hiekka kaadettiin sekottimeen. Kalkki tuotiin laivalla jossain lähisaaressa olleesta kalkkilouhoksesta. Viimeinen käyttövuosi on lähteestä riippuen 1954, 1958 tai 1962. Alueelle piti tulla luksusvenesatama mutta tulikin konkurssi. Vuonna 2004 hiekkakuopasta löytyi ratanauloja, kiskon aluslevyjä ja pitkä vaijeri, joka on voinut kuulua laahauskaivinkoneeseen.

[Jukka Viitala]

Kattilakivi kertoo siitä, että vedessä on kalkkia tai dolomiittia. Hangon vesihuolto muuttui jossain vaiheessa pintaveden käyttöön, niemen koillispuolella on padottu merenlahti, josta virtaa neutraalimpaa vettä hanoihin.

Tvärminnen koillispuolella on saari, jonka svenska namn ei just nu tule mieleen, mutta siellä on ollut kalkkilouhos, josta varmaan Tvärminne on saanut sideaineensa.

Kalkkiesiintymä jatkunee Hankoniemen alle joten ei ole ihme, jos vesi on ollut kovaa aikoinaan.

Käyttikö VR tai yksityisradat kemiallista kalkinpoistoa vetureissaan? Kotikonstein fosfori- tai sitruunahappo poistaa saostumat höyryraudasta ja vedenkeittimestä, suolahappo poistaa vaikkapa kokonaisen uppopumpun, mikä tuli kokeiltua viime vuosikymmenellä vahingossa. Rikkihapolla tai typpihapolla poistaa jo muutakin.

[Jukka Viitala]

Venäläiset ovat päivittäneet rautatietykin sivustoa, yksi Hangon tykeistä. Kaiken lisäksi tykkivaunu on pystynyt jopa liikkumaan itsenäisesti.

http://www.nortfort.ru/kgorka/foto1_e.html

[Pauli Ruonala]

Löysin vihjeen neuvostoliittolaisten alueelle rakentamista kapearaiteisista radoista. Resiinan 1/1999 Tasoristeyspalstalla luki seuraavaa: "Koön edustalla Tvärminnen lähellä on merenpohjassa tiettävästi kaksi kapearaideveturia. Neuvostoliittolaiset käyttivät vetureita ammusten siirtoihin saarella. Veturit ajettiin kiireesti mereen 1941. Postin Sukeltajat ry suunnittelee kuvaavansa veturit tulevana kesänä, minkä jälkeen niiden ylösnostamista harkitaan." Nykyjään Koön saarella on paljon kesämökkejä ja 1. ja 2. maailmansodan aikaisten linnoitusten jäänteitä. Koön linnoitukset mainitaan lyhyesti sivulla http://www.hangonrintama.fi/ mutta niitä ei selosteta sen tarkemmin.

[Pauli Ruonala]

Hangon edustalle Russarön saareen venäläiset rakensivat 600 mm rautatien vuonna 1914. Oheisena 1. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston Russarön linnakealueen kartta vuodelta 1928 jossa näkyy myös rautatie. Rakennusten listassa on yksi rautatierakennus, veturitalli (nro 17), joka on vasemmalla pitkän sivuraiteen päässä. Radalla pääasiassa kuljetettiin ammuksia laiturilta kartan yläreunassa ammusvarastoihin, joihin johtavat sivuraiteet näkyvät kartassa. Alareunassa oleva tähti on lisätty karttaan myöhemmin, se merkkaa majakan paikkaa. Kartta on julkaistu pienikokoisena teoksessa Russarö: Hankoniemen silmä, työryhmä: Seppo Laurell ym. Julkaisija Suomen Majakkaseura, 2012. Ks. myös kuvia Russarön rautatiemuistomerkistä: http://vaunut.org/sarja/2608

[Eljas Pölhö]

---
Tvärminnen tiilitehtaalla mainitaan olevan vuonna 1925 0,8 km päärataa, 2,6 km sivuraiteita, 130 vaunua ja höyryveturi Orenstein & Koppel 2624/1908, joka oli ostettu käytettynä Ruotsista. ---

Minulla on juuri toimitustyön alla kirja, jossa tämäkin veturi mainitaan. Sen historia Ruotsissa oli:

Statens Järnvägars Byggnadscentralförråd, BYCF 1 (1908-1923)
1923 hylätty
1928 myyty Ingeniörsfirma Browin, Stockholm
n. 1928 myyty Tvärminne Kalkbruk, Hangö, Finland

Koska veturi mainitaan jo 1925 Tvärminnessä, on meillä kaksi vaihtoehtoa:
a) Tvärminnessä oli joku toinen veturi 1925
b) Ruotsalainen tieto on väärä ja ehkä vuoden 1928 pitäisi olla 1923 (huono käsiala?)

[Ilari Uotila]

Karttaharjoittelulla löysin mahdollisia rautatietykkiasemia:

Kaupungin laidalta:
 http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&text=a&srs=EPSG%3A3067&y=6639546&mode=orto&x=276692&lang=fi

Tvärminnestä:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&srs=EPSG%3A3067&y=6639891&mode=orto&x=286596&lang=fi

Tvärminnestä vähän epämääräisempi mutta sopii tuohon vanhaan paperikarttaan:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=2000&srs=EPSG%3A3067&y=6639811&mode=orto&x=286547&lang=fi

[Reino Kalliomäki]

Sivuilla on runsaasti tietoa rautatietykkien tuliasemista. Oheinen kuva on Tvärminnen raiteiston keskimmäisen raiteen läntisestä purosillasta 18042004. Jännästi aukko on ylhäällä kavennettu noin pölkkyvälin mittaan, ja alhaalla on tilaa virtaamalle. Tämän sillan vieressä oli merkkejä siitä, että tässä on ollut veturin lepopaikka. Tuhkaa ja kivihiilen kokkareita. Polttivat siis kivihiiltä, ja mahdollisesti imivät ruosteista purovettä tenderiin. Veturit taisivat olla neliakselisia O-sarjojen koneita.
Selvää on, että Pohjan siltoja koetettiin tuhota, mutta tulenjohdon puuttuessa ei osuttu. Jostakin muistelen lukeneeni, että Karjaan ratapihalle saatiin 7 osumaa. Suomalaisilla oli taas toimivaa tulenjohtoa. Panssarilaivatkin ampuivat saariston suojasta, tulenjohto mm. meloi lähiluodoille.

[Pave Saarinen]

Sivuilla on runsaasti tietoa rautatietykkien tuliasemista. Oheinen kuva on Tvärminnen raiteiston keskimmäisen raiteen läntisestä purosillasta 18042004. Jännästi aukko on ylhäällä kavennettu noin pölkkyvälin mittaan, ja alhaalla on tilaa virtaamalle. Tämän sillan vieressä oli merkkejä siitä, että tässä on ollut veturin lepopaikka. Tuhkaa ja kivihiilen kokkareita. Polttivat siis kivihiiltä, ja mahdollisesti imivät ruosteista purovettä tenderiin. Veturit taisivat olla neliakselisia O-sarjojen koneita.
Selvää on, että Pohjan siltoja koetettiin tuhota, mutta tulenjohdon puuttuessa ei osuttu. Jostakin muistelen lukeneeni, että Karjaan ratapihalle saatiin 7 osumaa. Suomalaisilla oli taas toimivaa tulenjohtoa. Panssarilaivatkin ampuivat saariston suojasta, tulenjohto mm. meloi lähiluodoille.

Tässä on myös kuva yhdestä tykkiradasta..Mielenkiintoinen lähde.

http://www.nortfort.ru/coastal/foto_iso3_e.html