Keisari Pedro II:n matka 8.1876, Hanko - Viipuri - Imatra - Pietari

[Erkki Nuutio]

Keisari Pedro I vapautti Brasilian Portugalin alaisuudesta vuonna 1831.
Hänen poikansa, keisari Pedro II (1825-1891, yksityishenkilönä Dom Pedro d´Alcantara) johti Brasiliaa vuoteen 1889, mm. poistaen maaorjuuden. Vaikka tämä vietti viimeiset vuotensa maanpakolaisena, on hän Brasiliassa lähes myyttisesti kunnioitettu.

Eurooppataustainen ja -henkinen Pedro II matkusteli paljon, rautateillä korimaassaan usein ilman seuruetta vaimonsa kanssa ja ulkomailla vain pienen seurueen kanssa. Keväällä 1876 hän matkusteli ensin USA:ssa ja Kanadassa (mm. New York, New Orleans, Washington DC, Toronto.) .Hän jatkoi matkaansa Eurooppaan (Tanska, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Turkki, Kreikka, Pyhä maa, Egypti, Italia, Itävaltä, Saksa, Ranska, Britannia, Sveitsi ja Portugal)
Kotimaahansa hän palasi 9.1877.

Suomessa alkumatka kulki SVR:lle siirtyneellä Hangon - Hyvinkään radalla. Siitä edelleen myös varsin tuore rata vei Viipuriin. Laiva vei kuuluisalle Imatran koskelle (melko tunnetun Niagaran kosken hän oli nähnyt parisen kuukautta aikaisemmin). Tietoni eivät kerro miten hän jatkoi Pietariin ja mikä oli ohjelma siellä.
Kaiketi kuitenkin keisarit Pedro II ja Aleksanteri II (tämäkin maaorjien vapauttaja) tapasivat toisensa.
Matka keisarikunnassa jatkui mm. Odessaan. Hän ei kovasti halunnut palata kotimaahan rakkaaseen Petropoliksen palatsiinsa, koska hallitseminen paikallisten juonien keskellä oli ollut vakavamieliselle Pedro II:lle raskasta.

Imatran koskella ollessaan Pedro II hakkautti rantakallion kupeelle nimikirjoituksensan D. Pedro d´ A. , 27 Agosto 1876.
Valokuva tästä on Sven Hirnin kirjassa Imatran tarina (1978, 210 s.) s. 81, 81-84.
Vaikka keisari yritti pysyä tuntemattomana ja kulki vaatimattomasti kirjoja kainalossaan ja muistutti tiedemiestä, tunnistivat paikkakuntalaiset hänet.  "Mitään sotamiehenmoista hänessä  ei ole, vaikka on kuusivuotiaasta lähtien hallinnut kymmentä miljoonaa ihmistä tuossa avarassa ja luonnonrikkauksilla runsaasti siunatussa kahvin kotomaassa."

Pedro II:n vaiheita kuvaa Roderick J. Barman kirjassa Citizen Emperor Pedro II and the making of Brasili, 1825-91 (Stanford University Press, 1999, 548 s.). Runsaaseen kuvitukseen ei valitettavasti sisälly kuvia matkasta Suomessa. Pitkä Euroopan matka on kirjassa ylipäätään varsin olemattomasti kuvattu.

Minun on pitänyt kirjoitella Brasiliaan mm. Pedro II:lle omistettuun museoon. Mm. portugalin osaamattomuuden vuoksi en ole sitä kuitenkaan tehnyt. En halunnut kirjoitella englanniksi.
Olisin iloinen jos joku toinen, mieluusti portugalia osaava voisi ottaa yhteyden Brasiliaan, ja selvittää löytyykö matkan jäljiltä valokuvia ja kiinnostavaa kirjallista tietoa. Barmanin kirjan voin antaa johdatukseksi aiheeseen.

[Jouni Hytönen]

Tuo Pedro II -nimikirjoitus on tänäkin päivänä melko helposti kosken varrelta löydettävissä.

[Erkki Nuutio]

Viittasin virheellisesti Pedro II:n matkallaan 1876 kokemaan Niagaraan ja parisen kuukautta myöhemmin Imatraan.
Niagaraa olen itsekin havainnoinut katsoja-aidan takaa, eli yli sadan metrin päästä. Se ei ole koski, vaan putous (kuten Victoria -putous). Se on mielenkiintoinen, mutta ei mitenkään mieltä järistävä. Nousee vesihöyrypilviä, jotka nekin osaltaan vaimentavat kohinaa.

Toista oli euroopankuulu Imatra vapaana ollessaan, kun katsoja huumaantuneena katseli aivan viereltä kosken kuohuja ja kuunteli sen pauhua - puhumattakoon jos tämä siirtyi köysiradan niinikorissa kosken yli.
En valitettavasti ole nähnyt koskea sen harvoin tapahtuvien läpijuoksutusten aikoina.
Pedro II:n saama muisto Imatran koskesta oli epäilemättä tyrmäävä. Niagara oli jotain laimeaa siihen verrattuna.

Kuten Valto Tynnilä & Martti Jäppilä asian kuvasi: "...Kautta kallioitten Vuoksen tuo mahtava vuo   eespäin kiirehtii vaan, Imatra vaahdossaan. On kuin myrsky ain sois,  kuohut kulkevat pois. Lempi onneton saa   täällä rauhan viimeisen." Kuten niin lukuisat itsemurhan tekijät ovat tämän todistaneet ennen kosken kahlitsemista.

[Jouni Hytönen]

Parinakin keväänä on tässä ihan lähivuosina ollut tilanne, että Saimaan pinta nousee runsaslumisen talven ja/tai runsaiden sateiden vuoksi yli sallitun ylärajan ja Imatrankoskella on viikkoja, jopa kuukauden kestävä tauoton koskinäytös. Juoksutus on voinut nousta jopa yli 1000 kuutiometriin sekunnissa (1050 kuutiota keväällä 2024). Sallittu juoksutuksen yläraja on 1100 kuutiota sekunnissa ja tuo viime vuoden kevään määrä oli jo sellainen, että jo paikalle tullessa kuuli korvin, että koski kuohuu poikkeuksellisen äreästi.

https://yle.fi/a/74-20089169

Koskinäytökset näyttävät olevan tänä kesänä heinä-elokuussa ke-su klo 18.00. Pe 11.7.-la 12.7. vaikuttaisi olevan laajempi juoksutus Saimaa Cycle Tourin kunniaksi.

https://tapahtumat.imatra.fi/fi-FI/page/65f07102dad8181c17c1867c/imatrankoski-kuohuu