Valkometallin juottaminen: Liimauksen korvikeHartsivalutekniikat ja 3D-tulostaminen ovat vähentäneet valkometallivalujen käyttöä. Tästä huolimatta valkometalliin perustuvia rakennussarjoja on yhä saatavilla — ja on todennäköisesti vielä pitkään. Juottaminen on yksi tapa koota valkometallivalumalleja.
Valkometallivaluosan voi lähes aina kiinnittää pikaliimalla. Jostain syystä sekuntiliimat kuivuvat todella hitaasti, kun liimattavana kohteena on valkometallivaluosa. Lähes aina työssä tarvitaan pikaliiman kuivumista nopeuttavaa kiihdytintä.
Valkometalliosan juottaminen on hyvä vaihtoehto, jos kiinnityksen toinen osapuoli on messinkiä, uushopeaa tai toinen valkometallivaluosa.
Juottamalla syntyvä valkometallisauma ei ole yhtä kestävä kuin esimerkiksi tina-lyijy-langalla juotettu sauma. Parhaimmillaan valkometallista juotettu sauma on lähes huomaamaton — etenkin silloin, kun kaksi valkometallivaluosaa juotetaan yhteen. Viilaamisen ja hiomisen jälkeen kappale on kuin yhtä puuta.
Mikä on sopiva lämpötila?Valkometalli on pehmeähkö ja taipuisa metalliseos. Seoksen pääkomponentit ovat tina, lyijy ja antimoni tai nykyisin tina, kupari ja antimoni. Seoksien koostumukset vaihtelevat ja niissä voi olla muitakin aineksia. Valurit valitsevat käyttämänsä koostumuksen sen mukaan, minkälaisia osia on tarkoitus valaa.
Valkometalli sulaa hyvin alhaisessa lämpötilassa. Itse valkometallijuote sulaa jo 75 asteen lämpötilassa. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että juotosasemasta säädettävä 75 astetta olisi riittävä onnistuneen juotoksen tekemiseen. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että itse valuosa sulaisi 75 asteen lämpötilassa.
Käytännössä juotoslämpötila on etsittävä kohteen mukaan. Samalla on varottava sitä, että kolvi ei sulata varsinaista valuosaa.
Kuinka moni tietää sen, että aikoinaan Liliput käytti valkometallia höyryvetureiden korien valmistuksessa. Havaitsin tämän, kun olin rakentamassa Suomi-modausta yhdestä Liliputin veturista. Olin poistanut korista maalit, jonka jälkeen luulin maalikerrosten alta paljastuneen sinkkipainevalusta valmistetun korin. Väärin — kyseessä oli valkometalli. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun tuuppasin kuuman kolvin hytin seinän läpi. Se meni kuin voihin.
Juotin Hkb-vaunun pohjaan kaksi valkometallista valettua osaa. Kohde — eli vaunun pohja — on melko laaja. Tämä tarkoittaa sitä, että lämpö voi karkailla rakenteita pitkin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kolvin kärjessä lämpötilaa pitää on ”riittävästi” — sen verran paljon, että kohde saadaan juotettua kiinni.
Säädin kolvin lämpötilaksi vanhojen muistikuvien perusteella 250 astetta. Tämän jälkeen kokeilin, sulattaako lämpötila valkometallista valetun osan. Ei sulata. Asia on aina kokeiltava.
Siispä juottamaan. Siistin valkometallivaluosan liitospinnan viilalla. Tähän puuhaan ei kannata uhrata parasta neulaviilaa, koska valkometalli tukkii sen. Jos pintaa ei tarvitse työstää, niin pelkkä pyyhkäisy hiomapaperilla poistaa pinnalta epäpuhtaudet.
Osaa on pidettävä tavalla tai toisella kiinni juottamisen aikana. Kohteeseen levitetään runsaasti juoksutetta ja juote viedään saumaan kolvin kärjellä. Kohdetta on lämmitettävä ”riittävän” kauan — niin kauan, jotta juote leviää kauniisti ja tasaisesti kohteeseen. Käytännössä juotoksen tekeminen vie useita sekunteja, kun perinteinen tina-lyijy-sauma syntyy kuumalla kolvilla hetkessä.
Kun kohdetta on lämmitettävä tavanomaista pidempään, vie sen jäähtyminen oman aikansa. Jos pidät osaa paikoillaan pinseteillä, niin älä irrota aivan heti pinsettiotetta sen jälkeen, kun olet tehnyt juotoksen. Osa on imenyt lämpöä ja kestää aikansa ennen kuin sauma jämähtää ja jäähtyy.
Lopuksi sauma siistitään lasiharjalla.
Valkometallin juottamisessa käytettävä juoksute on voimakas kemikaali. Se neutraloidaan vedellä ja miedolla astianpesuaineella — esim. Fairylla. Viimeisenä työnä on siis kohteen peseminen.
Valkometallin juottamista varten tarvitaan erikoiskemikaalit: juoksute ja tankomainen juote.
Vie juoksute kohteeseen pensselillä. Pidä osaa paikoillaan tavalla tai toisella.
Juota osa kiinni.
Siisti juotossauma lasiharjalla.
