Juhani Katajiston kuvat poistuneet vaunut.orgista

[Topi Pikkarainen]

No pentele, eipä tullut huomattuakaan! Hienoja ja harvinaisia kuvia olivat, todella paha kun pois lähtivät! Sivuston ilmapiiri on kyllä kiristynyt, kun täältä on porukkaa kadonnut kuvineen, tietoineen ja ylipäätään persoonineen. Pitäisikö harrastaminen pitää "itsellään" niin ettei tällaisilla palstoilla sitä tarvitse jakaa? Mitä nyt pari kaveria olisi joiden kanssa jakaa kuvat havainnot ja kokemukset, mutta on tällaisessa isossa (mutta harvenevassa) yhteisössä puolensa. Itseppä en ole koskaan täältä poistumista miettinytkään, enkä toivottavasti sitä joudu koskaan miettimäänkään. Mutta monikohan jäisi kaipaamaan?

[Seppo Romana]

Juhani Katajiston kuvat olivat tämän sivuston suurin aarrearkku. Niiden kuvanlaatu ja eritoten niiden yhteydessä esitetyt faktat olivat ainutlaatuisia. Olen omalta puoleltani hyvin pahoillani siitä, että meidän ulottuvillamme ei ole enää ilmaiseksi Juhani Katajiston ainutlaatuisia kuvia ja kommentteja.

Olen myös varsin harmissani siitä, että sivuston ylläpitoa aktiivisesti arvostelleet henkilöt ovat käyttäneet Katajiston kuvien ja kommenttien poistumista omiin tarkoituksiinsa. Niin kauan kun meillä ei ole Juhanin omaa kertomusta sivustolta vetäytymisestä, emme voi tietää hänen syitään.

Olen itsekin vanhan liiton höyrymiehiä. Ajoittain vierastan tätä sivuston "sosiaalisen median luonnetta", jossa varsin kritiikittömästi avaudutaan omista näkemyksistä tavalla, joka vanhemmasta harrastajasta on outoa. En kritisoi spontaanisti avautuvia harrastajia ja heidän tapaansa vuorovaikuttaa tällä sivustolla. Kaipaisin kuitenkin sivustoa, joka perustuu enemmän rautatiehistoriallisten faktojen keräämiseen, jakamiseen ja tallentamiseen eikä olisi niin leimallisesti sosiaalinen media.

Vorgin pitää voida jatkaa tällaisena pakottomien purkausten ilmaisukanavana. Ongelmani on se, että en vain aina oikein kehtaa tunnustaa olevani tällaisen sivuston aktiiviseuraaja.

Olisiko mahdollista tai edes harkittavaa kustantajayhdistysten toimesta perustaa vanhempaa rautatiehistoriaa käsittelevä sivusto, jossa käytävä ajatustenvaihto olisi faktapohjaisempaa? Tiedän, että tällainen sivusto vaatisi vielä nykyistä rajumpaa ja taitavampaa moderointia, jota vorgissa on nyt jo väsyksiin asti kritisoitu.

Silti olen vilpittömän iloinen jokaisesta uudesta harrastajasta ja näiden sivustojen käyttäjästä. Vorg on mitä hienoin asia, josta 70-luvulla ei osattu edes uneksia. Hienoa on myös sivuston käyttäjien moniäänisyys. Minä puolestani lupaan jatkaa edelleen kuvieni vähittäistä lisäämistä muiden harrastajien saataville.

[Jorma Rauhala]

Olisiko mahdollista tai edes harkittavaa kustantajayhdistysten toimesta perustaa vanhempaa rautatiehistoriaa käsittelevä sivusto, jossa käytävä ajatustenvaihto olisi faktapohjaisempaa? Tiedän, että tällainen sivusto vaatisi vielä nykyistä rajumpaa ja taitavampaa moderointia, jota vorgissa on nyt jo väsyksiin asti kritisoitu.

Jotain tällaista on jo "Länsi-Suomessa" olemassa:
 http://www.jvmv2.se/forum/

Perinteinen päivänkohtainen tarinointi ja jankkaaminen on "Länsi-Suomessa" sivustolla:
 http://www.postvagnen.com/forum/

Sitten olisi mielessä toinen seikka, jonka voisi tänne Resiina-keskusteluunkin ympätä. Tänne suomenkieliselle sivustolle tulee toisinaan ulkomaankielisiä kyselyjä, tai kuvien yhteyteen sepustetaan jotain muuta kuin foorumin vallitsevaa virallista kieltä. Olisiko erillisen vieraskielisen alajaoston perustaminen järkevää? Jotain sellaista kuin on esimerkiksi kroatialaisilla kolleegoillamme sivustolla
 http://www.zeljeznice.net/forum/
eli jossain puolivälin paikkeilla on "For foreign users/Für fremdsprachige Forumsnutzer...
This forum is created for all foreign users who are interested in Croatian railways/Dieses Forum ist für alle fremdsprachigen Nutzer, die sich für die kroatischen Eisenbahnen interessieren...Registration is not required/Registrierung ist nicht nötig"
Tällainen osio voisi kerätä kiinnostusta ja kysymyksiä ympäri maailmaa ja kielimiehemme saisivat osoittaa taitonsa. Vastauskieliä lienee meillä nopeasti ajatellen kroatialaisten vaihtoehtojen lisäksi myös skandinaviaksi, viroksi, venäjäksi ja ties millä kielillä. Osaston esittely olisi tietysti kaikilla ajateltavissa olevilla kielillä, eikä vain lontooksi.

Tämä meni jo hieman ohi otsikon, mutta liittyy edelliseen, Sepon hyvään puheenvuoroon.

[Reijo Salminen]

Kas kas, tällä kertaa Juhani Katajisto on poistattanut tunnuksensa. Sivuston historiallinen kuva-anti on köyhtynyt niin määrällisesti kuin laadullisestikin.

Täällä pidetään hiljainen hetki asian tiimoilta. Sanattomaksi veti tämä tieto.

[Timo Järvi]

Ei tätä voi kyllä sanoa miksikään pysyväisarkistoksi jos täältä poistetaan vanhoja hyviä kuvia. Olis hyvä jos tästä saisi enemmän tietoa, mikä mahtoi olla poiston syy.

Juhanin kuvat olivat erityisesti sellaisia jotka kertoivat rautatieliikenteestä höyryajalta. Kuvien poisto on iso menetys.

Vinkki numero yksi: keskittykää harrastamiseen ja vähemmän yhdistyspolitikointiin, tms. (tietämättä sen tarkemmin asiasta) 

Vaikka olen aihepiirin suhteen noviisi, tällä(kin) sivustolla olisi potentiaalia olla nimenomaan keskitetty tiedon arkistointipaikka. Näitä kunnon sivustoja ei nyt  tässä maassa ihan liikaa ole, ja kaikkea ei tarvitse tehdä aina niin vakavana ja otsa kurtussa. 

Täältä on löytynyt paljon mielenkiintoisia kuvia menneisyydestä, ja olisi suorastaan harmi, jos kuvat/tiedot pölyttyisivät kunkin omissa arkistojen kätköissä.   

[Petri P. Pentikäinen]

Se ainakin on tiedossa, että on henkilöitä, jotka eivät anna kuviaan tähän upeaan pysyväisarkistoon, koska sitä käytetään yhdistyspolitikointiin. Eli yhdistystoiminnassa hankitun valta-aseman väärinkäyttöön, pitämällä voimassa henkilökohtaiseen kaunaan liittyvää, kohtuutonta sulkua yksittäistä käyttäjää vastaan.

[Petri Sallinen]

Vinkki numero yksi: keskittykää harrastamiseen ja vähemmän yhdistyspolitikointiin, tms. (tietämättä sen tarkemmin asiasta) 

Olipa sitten kyseessä pienoisrautatien rakentaminen, rautatiehistorian tutkiminen, erilaisten medioiden julkaiseminen, rautatiekaluston kunnostaminen tai vaikka museorautatietoiminta, niin jollain tavalla porukan on organisoiduttava — yksi tapa on perustaa yhdistys. Yhdistyksien hoitaminen edellyttää monenlaisten toimintatapojen omaksumista sekä peräti erilaisten sääntöjen noudattamista. Jos yhdistysrutiinien ja yhdistystä ohjaavien sääntöjen noudattaminen on politikointia, niin ehkä sitäkin ilmaisua voi käyttää.

[Timo Järvi]

Olipa sitten kyseessä pienoisrautatien rakentaminen, rautatiehistorian tutkiminen, erilaisten medioiden julkaiseminen, rautatiekaluston kunnostaminen tai vaikka museorautatietoiminta, niin jollain tavalla porukan on organisoiduttava — yksi tapa on perustaa yhdistys. Yhdistyksien hoitaminen edellyttää monenlaisten toimintatapojen omaksumista sekä peräti erilaisten sääntöjen noudattamista. Jos yhdistysrutiinien ja yhdistystä ohjaavien sääntöjen noudattaminen on politikointia, niin ehkä sitäkin ilmaisua voi käyttää.

Niin no, voihan sen asian noinkin pilkkua viilaten ilmaista. Tiedän kyllä mitä on yhdistystoiminta, mutta sillä on merkitystä, käyttääkö suurimman osan ajasta pilkun paikan viilaamiseen vai itse toimintaan (harrastamiseen). Yleensä juoksevat asiat (= byrokratia) hoidataan rutiinilla ilman sen kummempia rutinoita, jolloin suurin osa ajasta jää itse toimintaan (tekemiseen). Mutta kukin tyylillään...

Kun homma toimii, yhdistysrutiinit (hallinto) eivät yleensä näy tavalliselle jäsenelle, koska sitä varten yhdistyksessä on hallitus/toimihenkilöt. Politikointi, yms. tulee kehiin yleensä siinä vaiheessa, kun porukat ei mahdu leluineen sinne samalle hiekkalaatikolle. Syynä on joko väärän väriset lelut tai liian pieni hiekkalaatikko. 

[Petri Sallinen]

Politikointi, yms. tulee kehiin yleensä siinä vaiheessa, kun porukat ei mahdu leluineen sinne samalle hiekkalaatikolle. Syynä on joko väärän väriset lelut tai liian pieni hiekkalaatikko. 

Olennaista onkin löytää toimintapojen ja sääntöjen avulla ratkaisut tällaisiin tilanteisiin — jotta kaiken väriset lelut mahtuisivat hiekkalaatikolle tai jotta hiekkalaatikkoa voitaisiin tarpeen mukaan peräti laajentaa yhdessä. Jos toimintaperiaatteet eivät tällaiseen taivu, niin silloin osa leluista ja niiden haltijoista saattaa häipyä kokonaan hiekkalaatikolta. Samalla hiekkalaatikolla leikkijät menettävät osan hiekkalinnan työvoimarerusseista.

[Pave Saarinen]

Kas kas, tällä kertaa Juhani Katajisto on poistattanut tunnuksensa. Sivuston historiallinen kuva-anti on köyhtynyt niin määrällisesti kuin laadullisestikin.

Kuvantekemisen probleema, ymmärtäisin. Kuvia tehdään, jotta joku katselisi niitä. Näin esittävässä taiteessa, eihän juuri kukaan yksinään lauleskele. Julkaistu kuva, jos se on vanha, on kohtalaisen vapaata riistaa, paitsi jos se ylittää teoskynnyksen. Helpolla valokuvaa ei tunnusteta teokseksi. Pitää vain tehdä erilaisia kopioinnin estoja ja watermarkkeja ja pienitiedostoisia kuvia. Kopioinnin estäminen ei resiinassa ilmeisesti onnistu. Kunnia sille, kenelle se kuuluu. Kas siinä kysymys. Kuvata vai eikö kuvata?

[Topi Pikkarainen]

Herra Katajiston kuvia voi ihailla vaikkapa Seinäjoen Hotelli Almassa.

[Jorma Rauhala]

Herra Katajiston kuvia voi ihailla vaikkapa Seinäjoen Hotelli Almassa.

Katajiston kuvia on nähtävissä edelleen useissa eri paikoissa netissä muualla (!) kuin täällä (?):

Esim. tässä on kiva kuva Sörkan järkkäristä menossa Savonkadun sillan alle Konkolassa eli Psl astl VI kohdalla: http://www.seisake.net/satamarata2/muukuva.php?ref=historia.php&img=jk_ristokaartaa.jpg.
Savonkadun sillalla on lankkupäällystys, eli silta kuvassa näkyvän Metsälän Linja Oy:n ajokin alla mukavasti ääntelee lankku lankulta läpsytttäen, kyseessä on siis äänisilta! Ei liene tuollaisia enää missään maassamme koettavissa, eli onneksi on tuosta itsellä myös äänimuistikuva.  Kuvassa näkyvä varikolle menevä kehno hiekkatie on nykyään pääradan ali petankkihalleille yms. menevä kaksikaistainen asvaltoitu väylä, nimeltään "Tallikatu". Metsälän Linja liikennöi aikanaan yhtä omaa bussilinjaansa, #69, Lasipalatsilta (MH) Pasilan ja Metsälän kautta Oulunkylään.

[Jouni Halinen]

Kysyin Jussilta luvan kirjoittaa tästä mutta tämä on täysin oma tulkintani tästä asiasta. Tässä keskustelussa mm. pähkäillään syytä miksi Juhani Katajiston kuvat poistuivat Vorgista noin 10 vuotta sitten. Joku mummuassa pohtii että jos hän halusi poistua täältä, niin olisi voinut jättää edes kuvansa tänne. Syy kuvien poistolle löytyy seuraavasta toteamuksesta tässä keskustelussa.

”Katajiston kuvia on nähtävissä edelleen useissa eri paikoissa netissä muualla (!) kuin täällä (?)”

Eli kun Jussi on hyödyntänyt/hyödyntää edelleen kuviansa kaupallisesti, niin ei ole Jussin suotavaa/mukavaa törmätä niihin ”siellä sun täällä” ja vielä usein erittäin huonolaatuisina. Jussi kun on laadusta tosi tarkka.

Tässä on Jussin tuotantoa Kustantaja Laaksosen sivuilta. Tämän verran voi kai mainostaa?.

Höyryveturit tositoimissa matkapäiväkirjojen kertomaa  (280 kuvaa)
https://www.kustantajalaaksonen.fi/product/32/hoyryveturit-tositoimissa---matkapaivakirjojen-kertomana-1955-1975----finnish-steam-in-action---told-by-enthusiasts-1955-1975-logbooks 

Muistojeni Helsinki kulkuneuvojen kertomaa (300 kuvaa)
https://www.kustantajalaaksonen.fi/product/38/muistojeni-helsinki----kulkuneuvojen-kertomana--memories-of-helsinki-transport   

Rautateiden Pasila (500 kuvaa)
https://www.kustantajalaaksonen.fi/product/35/rautateiden-pasila   

Eilispäivän liikennettä (250 kuvaa)
https://www.kustantajalaaksonen.fi/product/71/eilispaivan-liikennetta--transport-of-yesterday   


Pasila idylli rautatien varrella (100 valokuvaa)
https://www.kustantajalaaksonen.fi/product/89/puu-pasila---idylli-rautatien-varrella 

Uusimpana: Lunta raiteilla (250 kuvaa)
https://www.kustantajalaaksonen.fi/product/138/lunta-raiteilla------------snow-on-the-rails
 
Jussin kuvia (kaikki ovat oletettavasti hänen kuvaamiaan?) on siis yhteensä em. kirjoissa noin 1700 kappaletta, eli niitä on siis HYÖDYNNETTY KAUPALLISESTI. Kirjojen hinta on Kustantaja Laaksosella 50 egen kahtapuolta. Nettidivareista niitä saa halvemmalla.

Eli jos haluaa katsella Jussin kuvia niin eikun kaupoille. Tämä vinkiksi kaikille äidin höpönassuille, vaikka synttäri/joulu lahja toiveeksi. Lisäksi Jussi on julkaissut videoita (VHS/DVD?). En kyllä tiedä voiko niitä hankkia tänä päivänä jostain?

Jussi on tehnyt kirjojen kanssa laatutyötä, kuvat ovat ammattimiehen käsittelemiä ja EN käännökset ovat myös ammattimiehen työtä kuin myös laadukas painotyö laatupaperille kovakantisena. Eli ei ihan halpaa hommaa. Mutta ei Jussi ole varmaan yksin rahan takia kirjoja julkaisut. Osassa teoksissa on myös mukana muita kirjoittajia.

Jussin kuvaamisen taustalla on se että hän toimi nuorena(kin) miehenä perheyrityksen (lelujen maahantuonti) myyntimiehenä, firmassa oli aika kovaakin kulkevaa autokalustoa (hän on kirjoittanut itsekin tänne asiasta) joten välillä mentiin ”tuhatta ja sataa” höyryjen perässä. Mutta 60/70 luvun taitteessa taajamien ulkopuolella ei ollut käytännössä nopeusrajoituksia. No sen seurauksena alkoi vainaita tulla 1000-1500 vuosivauhtia. Autokanta oli lisäksi murto-osa nykyisestä ja autoissa ei ollut yleensä edes turvavöitä?.

Lopuksi vielä, että on tosi hieno juttu kun Jussi palasi tänne (kommentoinnin puolelle), kuvia hän ei taida tänne lisätä? em. mainittujen syiden takia. Häneltä on lisäksi tulossa tulevaisuudessa uusia kirjoja. Nyt voisimme hyödyntää Jussin tietämystä ”höyryistä”, eli nostakaa höyrykuvia kommentointiin ja esittäkää niistä teitä mietitettyjä kysymyksiä, Jussi varmasti mielellään meille vastailee. Toivottavasti em. selvensi asiaa, Jussi voi korjata jos joku meni väärin.

[John Lindroth]

Ikävää kun Juhani poisti kuvansa. Ne oli hienoja.

Aivan oikein onko asian analyysi tehty?.Vastaan ei ,joten heikoilla jäillä mennään niinkuin monissa muissakin alan yhdistyksissä.Sitä vaan mennään eteenpäin toivotaan mentaliteertilla!Jyrätään ja käytetään valtaa ja loppuporukka pelkää ottaa asioihn kantaa.
Jounin analyysi tuossa edellä on pelkkää asiaa,niinkuin niin monen muunkin kirjoittajan.

[Lauri Uusitalo]

Ei jumaliste.

[Juhani Katajisto]

Kuvieni poistuminen Vaunut.orgista.

Aikoinaan kun tuli mahdollisuus digitoida vanhaa dia- ja filmimateriaalia, se oli käänteentekevä edistysaskel. Jokainen, joka on tehnyt värikuvia joistain 1960-luvun heikkolaatuisista värifilmiestä (eihän ne kaikki huonoja olleet), osaa arvostaa nykydigiaikaa. Taitoa ei minulla ollut vielä alkuaikoina tehdä hyviä digikuvia vanhasta alkuperäisestä värimateriaalista, ei myöskään yhteistyökumppaneillani, jotka auttoivat minua digitoinnissa, mutta se ei näytellyt silloin tärkeää osaa, koska kuviahan näytettäisiin netissä vain muutamien asiasta kiinnostuneiden kesken. Kuvien värimaailma oli tuolloin monasti toisarvoinen asia. Sähköisten viestimien kasvua ja voimaa ja ei pystynyt tuolloin vielä näkemään.

Ajan kanssa näitä vanhoja kuvia tuli aika paljon saatettua sähköiseen muotoon välineillä ja taidolla, jotka olivat puutteellisia tähän päivään verrattuna. Kun sitten välineet ja taito kehittyivät, alkoi vanhojen kuvien, varsinkin heikkolaatuisimmille  materiaaleille kuvattujen värikuvien laatu parantua huomattavasti. Yhtä huonolaatuista negatiivia histrogrammeilla ja sävykäyrillä tasapainoittaessa Antero Alkulta saattaa mennä monta päivää, mutta tulos onkin sitten sen mukainen. Värit alkoivat näyttää lähes samanlaiselta, miten silmäni olivat aikoinaan 1960-luvulla kuvatessani ne nähnyt.

Jokainen, joka laittaa kuvia Internet sivustoille, voi varautua, että niitä kopioidaan. Omalla kohdallani olin varautunut siihen. Mutta kun sitten näitä vanhoja alkuaikojen heikkolaatuisia kuvia alkoi näkyä Vaunut.org sivulta kopioituna ja julkaistuna ja kun samasta kuvasta olisi ollut huomattavasti parempi kuva antaa, tuli tietysti mieleen, että turhaanhan tässä nähdään vaivaa saattaaksemme 1960-luvun värikuvat sellaiseksi kuin maailman silloin oli. Ei tarvitse kauaa kahlata eri sivustoja todetakseen minkälaisissa väreissä 1960-luvun kuvat nykyään esitetään. Maailma oli yhtä värikylläinen ja silmämme tasapainotti värit aivan oikein silloin niin kuin meidänkin päivinämme.

Pyysin kolmelta eri henkilöltä vaihtamaan samat kuvat, jotka oli Vaunut.orgissa, samoihin uudelleen skannattuihin ja väritasapainoitettuihin parempi laatuisiin kuviin. Tämä ei tuolloin onnistunut. Itseltäni puuttui taito siihen. Asialla oli kohdaltani suuri merkitys, kun muutamien suurten rautatiemaiden ja pienempienkin maiden rautatiemuseot olivat ottaneet kuviani kokoelmiinsa ja ymmärtääkseni käyneet myös Vaunut.org sivustolla. Katsoin parhaimmaksi, että enää ei silloisella taidoilla tehtyjä kuvia kannata pitää näytillä, koska kuvia katsoo hyvin laaja joukko ihmisiä myös ulkomailta.

Minkäänlainen henkilökohtainen erimielisyys tai uho tai siihen verratava asia ei siis ollut kuvien poistamisen syy. Vaunut.org kasvoi vain suuremmaksi mediaksi, kuin missä halusin pitää tuon aikaisella vajavaisella taidolla tehtyjä kuviani. Vertailun vuoksi joissain pienempien kaupunkien  Facebook- sivustoilla nykytekniikalla julkaistut kuvani ovat saaneet yli tuhat peukkua ja Helsingissäkin pari Facebook- kuvaa huomattavasti enemmän. Kun vielä lisätään, että kuviani on julkaistu useissa koti- ja ulkomaisissa kirjoissa sekä erimaiden nettisivuilla Suomea koskevissa asiayhteyksissä, niin kukapa olisi sijassani halunnut pitää huonolaatuisia kuviaan julkisesti näytillä, kun sama kuva löytyy parempana.

Kaikenlainen "kikkailu" ja väreillä tehostaminen ja "leikkiminen" tekniikan suomin edellytyksin valokuvissa kuuluu tähän aikaan. Se ei kuitenkaan ole tapani toimia, vaan pyrkimys on yksinkertaisesti näyttää minkälaisissa väreissä se ja se tapahtuma näytti silmissäni valokuvilla kerrottuna vuosikymmeniä sitten kuvaus tilanteessa.

Minulla on ollut tilaisuus 1960-luvulla oppia tekemään värivalokuvia käsin koevedoksineen Opte-Westin värivalokuvalaboratoriossa. Siihen minua opasti Antti Puskala, joka oli mm. F1- kuljettaja Keke Rosbergin hovikuvaaja. Minulla oli myös mahdollisuus kuvata Suomessa useiden nimekkäiden ulkomaisten rautatiekuvaajien kanssa. Tapani toimia oli erilainen. Heillä oli monta kameraa ladattuna erilaisille filmeille. Ruotsalaiset, jenkit ja engelsmannit pitivät värikuvissaan Kadakcromesta. Tapaamillani saksalaisilla oli omia filmejään. Jäljestäpäin, kun on vertailtu ja nähnyt julkaistuina monen tuolloisen ulkomaisen kuvaaja tuttuni kuvia en vaihtaisi Kodakcolor X filmiäni, johon lopulta päädyin, mihinkään niistä. Se ei varmasti ollut maailman terävin filmi, mutta tänä päivänä osaavissa käsissä histogrammeilla ja sävykäyrillä väritasapainoitetavissa lähes digikuvan veroiseksi. Tuosta filmistä saa  nautittavasti esiin myös varjossa olevat yksityiskohdat. Ja tämä pätee erikoisesti yökuviin, joista aivan kuten silmämmekin, tämä filmi pystyy näyttämään määrätyissä olosuhteissa pimeästä yksityiskohtia. Toki minullakin oli mukana useita erilaisia kameroita, mutta ne olivat erilaisten kuvaustilanteiden vuoksi, ei erilaisten filmien vuoksi. Tätä jaksoivat monet ulkomaiset kuvaaja kollegani ihmetellä.

Mahdollisuus tehdä vanhoista valokuvista hyviä johti siihen, että kriittisyyteni kasvoi ja tieto, että kuvia katsellaan yli maamme rajojen johti puolestaan siihen, että vanhoilla systeemeillä tehdyille kuville ei ollut enää sijaa maailmassani.

Valitettavasti kuvien poistuessa meni paljon vaivalla kerättyä tietoa, niiden mukana myös itseni keräämiä, joita tietoja olisin myöhemmin tarvinnut.

Olen tietysti pahoillani aiheuttamastani harmista enkä ymmärtänyt täysin valokuvien tunteisiin vaikuttavaa voimaa. Useat kuvathan olivat näemmä jääneet voimakkaina ihmisten mieliin, koska he ovat puhuneet niistä minulle hyvin lämpimästi myöhemmin. 

[Teemu Saukkonen]

Tämän keskustelun aloittajakin on poistanut tunnuksensa ja kuvansa. Siinä meni uudemman ajan kuvia Joensuun seudulta ainakin.