Ei se manuaalinenkaan lipuntarkastus aina toimiva ollut. Aikoinaan muistan valinneeni istumapaikan junan 6. tai 12. vaunusta ja etenkin perjantai-iltapäivisin oli tilanne se, että konduktööri ei ehtinyt sinne asti Helsingin ja Tampereen välillä. Sarjalippua käyttäneelle se sopi paremmin kuin hyvin.
Itse matkustaessani koitan usein ihan mielenkiinnosta "matkustaa pummilla" ts. välttää lipuntarkastuksen. Tampereelta kyytiin nousevana se onnistuu yllättävän usein: luurit korvilla ja keskittyneenä pädiin tai silmät kiinni, niin harvoin kyselevät perään vaan olettavat minun nousseen jo kauempaa. Toki aina joskus konduktööri on terävä ja pyytää erikseen nähdä lippuni, joka minulla on kyllä aina ostettuna.
Lähtöasemalta lähtiessä lipuntarkastuksen välttäminen sitten vaatisikin enemmän luovuutta, koska kaikkien matkustajien liput ovat siinä vaiheessa vielä tarkastamatta.
Olihan jossain vaiheessa, ehkä 70-lukua, sellaistakin käytäntöä, että ennen Helsinkiin saapumista tarkastettiin uudestaan kaikkien matkustajien liput.
Ja toisin päin: ainakin joissain kaukojunissa ei lippuja juuri koskaan tarkastettu Kirkkonummelta Karjaalle matkustettaessa, matka oli Karjaalle jääville "ilmainen". Karjaalta lähdön jälkeen vasta kyseltiin Karjaalta junaan tulleita; toki aikaisemmin junaan nousseiden liputkin kelpasivat leimattavaksi.