Junalippujen itseaktivointi

[Seppo Kiuru]

VR:n uutiskirje kehuu uutta 'Lippujen itseaktivointia EKO-luokassa' VR:n matkalla sovelluksessa. Aktivointi voidaan tehdä 15 minuuttia ennen junan lähtöä ja 10 minuuttia lähdön jälkeen. Ominaisuus on ollut jo Ekstra-luokassa.

Hieno juttu(?), VR:n mukaan sinun ei tarvitse odottaa konduktööriä vaan voit käydä heti nukkumaan.
Alennusliput kuitenkin tarkistetaan (esim eläkeläiset) ja kahvilla kävijät saatetaan tarkistaa.

Ikuisena epäilijänä sanoisin vahvasti että ketunhäntä lienee VR:n kainalossa. Voidaanko ruuhkajunassa vähentää henkilökuntaa? Miksi eläkeläiset pitää herättää?

[Simo Virtanen]

Ketunhännästä en tiedä, mutta ylemmässä luokassa on ainakin toiminut hyvin ja osoittautunut käteväksi.

Ei se manuaalinenkaan lipuntarkastus aina toimiva ollut. Aikoinaan muistan valinneeni istumapaikan junan 6. tai 12. vaunusta ja etenkin perjantai-iltapäivisin oli tilanne se, että konduktööri ei ehtinyt sinne asti Helsingin ja Tampereen välillä. Sarjalippua käyttäneelle se sopi paremmin kuin hyvin. 

[Aapo Halminen]

Ei se manuaalinenkaan lipuntarkastus aina toimiva ollut. Aikoinaan muistan valinneeni istumapaikan junan 6. tai 12. vaunusta ja etenkin perjantai-iltapäivisin oli tilanne se, että konduktööri ei ehtinyt sinne asti Helsingin ja Tampereen välillä. Sarjalippua käyttäneelle se sopi paremmin kuin hyvin. 

Itse matkustaessani koitan usein ihan mielenkiinnosta "matkustaa pummilla" ts. välttää lipuntarkastuksen. Tampereelta kyytiin nousevana se onnistuu yllättävän usein: luurit korvilla ja keskittyneenä pädiin tai silmät kiinni, niin harvoin kyselevät perään vaan olettavat minun nousseen jo kauempaa. Toki aina joskus konduktööri on terävä ja pyytää erikseen nähdä lippuni, joka minulla on kyllä aina ostettuna.

Lähtöasemalta lähtiessä lipuntarkastuksen välttäminen sitten vaatisikin enemmän luovuutta, koska kaikkien matkustajien liput ovat siinä vaiheessa vielä tarkastamatta.

[Tauno Hermola]

Ei se manuaalinenkaan lipuntarkastus aina toimiva ollut. Aikoinaan muistan valinneeni istumapaikan junan 6. tai 12. vaunusta ja etenkin perjantai-iltapäivisin oli tilanne se, että konduktööri ei ehtinyt sinne asti Helsingin ja Tampereen välillä. Sarjalippua käyttäneelle se sopi paremmin kuin hyvin. 

Itse matkustaessani koitan usein ihan mielenkiinnosta "matkustaa pummilla" ts. välttää lipuntarkastuksen. Tampereelta kyytiin nousevana se onnistuu yllättävän usein: luurit korvilla ja keskittyneenä pädiin tai silmät kiinni, niin harvoin kyselevät perään vaan olettavat minun nousseen jo kauempaa. Toki aina joskus konduktööri on terävä ja pyytää erikseen nähdä lippuni, joka minulla on kyllä aina ostettuna.

Lähtöasemalta lähtiessä lipuntarkastuksen välttäminen sitten vaatisikin enemmän luovuutta, koska kaikkien matkustajien liput ovat siinä vaiheessa vielä tarkastamatta.

Olihan jossain vaiheessa, ehkä 70-lukua, sellaistakin käytäntöä, että ennen Helsinkiin saapumista tarkastettiin uudestaan kaikkien matkustajien liput.

Ja toisin päin: ainakin joissain kaukojunissa ei lippuja juuri koskaan tarkastettu Kirkkonummelta Karjaalle matkustettaessa, matka oli Karjaalle jääville "ilmainen". Karjaalta lähdön jälkeen vasta kyseltiin Karjaalta junaan tulleita; toki aikaisemmin junaan nousseiden liputkin kelpasivat leimattavaksi.

[Jukka Ahtiainen]

Ikuisena epäilijänä sanoisin vahvasti että ketunhäntä lienee VR:n kainalossa.

Ketunhäntiä taitaa olla lähinnä pummilla matkustavien kainaloissa. 2014 kuulin välikäden kautta erään haukivuorelaisen kehuneen, ettei ollut koskaan ostanut junalippua.

[Kari Haapakangas]

Eiväthän konduktöörit kierrokselle lähde jokaisen pysähdyksen jälkeen. Esimerkiksi Vihannissa kyytiin nousseiden liput tarkastetaan tyypillisesti Ylivieskan jälkeen.

Mutta minä olen kyllä aina olettanut konduktööreillä olevan tiedon mitkä vaunun paikat on "myyty" joten tuollainen välinpitämättömyys ei niin helposti onnistu

[Simo Virtanen]

Ei se manuaalinenkaan lipuntarkastus aina toimiva ollut. Aikoinaan muistan valinneeni istumapaikan junan 6. tai 12. vaunusta ja etenkin perjantai-iltapäivisin oli tilanne se, että konduktööri ei ehtinyt sinne asti Helsingin ja Tampereen välillä. Sarjalippua käyttäneelle se sopi paremmin kuin hyvin. 

Itse matkustaessani koitan usein ihan mielenkiinnosta "matkustaa pummilla" ts. välttää lipuntarkastuksen. Tampereelta kyytiin nousevana se onnistuu yllättävän usein: luurit korvilla ja keskittyneenä pädiin tai silmät kiinni, niin harvoin kyselevät perään vaan olettavat minun nousseen jo kauempaa. Toki aina joskus konduktööri on terävä ja pyytää erikseen nähdä lippuni, joka minulla on kyllä aina ostettuna.

Lähtöasemalta lähtiessä lipuntarkastuksen välttäminen sitten vaatisikin enemmän luovuutta, koska kaikkien matkustajien liput ovat siinä vaiheessa vielä tarkastamatta.

Olihan jossain vaiheessa, ehkä 70-lukua, sellaistakin käytäntöä, että ennen Helsinkiin saapumista tarkastettiin uudestaan kaikkien matkustajien liput.

On sitä tälläkin vuosituhannella kuulutettu ajoittain keskellä, matkaa, että tarkastetaan kaikkien matkaliput. Eikä ole ollut lipuntarkastajien työmaata.

Muistan jo pikkupoikana kuunnelleeni juttuja, että Hesan päässä pitää liput olla kunnossa, mutta Imatraa pitemmälle ei Karjalanradallakaan kannata lippua ostaa etelästä tullessaan.