Jossain sepustelmassani sivusin Paraisten kapearaiteisia, mutta kerronpa lisää, koska kiskokuljetus on ollut elinehto lähes kaikissa wanhoissa kaivoksissa, oli kyseessä avolouhos tai umpikaivos, hyvin pitkään. Avolouhoksilla kiskokuljetus poistui Suomessa 50-luvulla, mutta maan alla sitä jatkettiin vielä 80-luvun nurkille. Oma lukunsa on suuret avolouhokset, Kostamus nostaa malminsa tänäkin päivänä leveäraiteisella kalustolla ja kolme vuotta sitten siellä vieraillessani meno oli maalaispojalle hurjaa.

Paraisilla oli 50-luvulle saakka noin 3 km maanpäällistä rautatietä, joka kuljetti kaivoksen rikastettua kalkkikiveä sekä kalkki- että sementtitehtaalle, että lajittelujätteen louhoksen länsipuolen läjitysalueelle. Rautatie on sijainnut nykyisen Kaivostien paikalla jatkuen molemmista päistään Skräbbölentien itäpuolelle tehdasalueille, jätekivi on kuljetettu nykyisen louhoksen yli länsiluoteen suuntaan läjitykseen.

Vielä 90- luvulla ratapenger erottui maastossa, mutta allekirjoittaneenkin työpanoksen johdosta loputkin läjitysalueelle johtaneesta penkereestä  katosi, ainoat penkan jäännökset ovat sementtitehtaan lähistöllä Kaivostien eteläpuolisella jatkeella. Kaivosalueella on 2-pilttuisen veturitallin pohja kiskoineen ja sota-aikainen veturinkuljettajan pommisuoja jäljellä. Aktiiviaikoina maanpäällistä liikennettä hoidettiin kahdella veturilla.

Varsinaisessa kaivoksessa on kaksi ratatunnelia, jotka johtavat vanhan nostokoneen alle, ylempi on varmaan jäänyt louhinnan jalkoihin jo 20-luvulla, mutta tunnelissa on yllättävän hyvin säilyneitä ratapölkkyjä ja alempi on palvellut varmaan vielä 50-luvulla. Molemmilla tunneleilla on mittaa avolouhoksesta noin 150 m ja ainakin ylemmän aikaan on ollut vain höyrykalustoa, alemman aikaan varmaan dieseleitäkin, mutta tunnelien katto on liian puhdas molemmille, eli vaunut on joko vinssattu tunneliin tai painettu kaukaa veturilla. Sähköstä ei ole merkkejä, tunneleissa on vain puhelin- ja valaisinkaapelien rippeet.

Kaivoksessa nostettiin kiveä lajitteluun 50-luvun alkuun asti joko em tunneleista tai koiraradalla avolouhoksesta. Koiraradasta ei ole enää merkkiäkään, mutta maanalaisen vinoköysinoston 4 kiskoa löytyy maan alta. 60-luvulla aloitettu ja sittemmin kesken jäänyt silloisen atomipommin kestävä pommisuoja on rakennettu vanhoja ratatunneleita hyödyntäen, mutta vanha nostorata rikottiin samalla.

Avolouhoksen rataverkko on varmasti ollut tiheä, toiminta on vain sen verran maata muokkaavaa, että jälkeäkään ei ole jäänyt. Teollisuusmuseossa saattaa olla muutama kartta. Ennen sotia junat kulkivat höyryllä, mutta kalusto dieselöityi nopeasti.

Koiraradat ja nostokoneet ovat napanneet kyytiinsä kokonaisen vaunun, kulkuraiteeseen verrattuna sivulle ja ylös, jossa vaunu on kipattu nurinniskoin, kyseessä on ilmeisesti ollut melko suuri laatikko nostoratojen mitoista päätellen. Alueella oli aikoinaan jäänteitä lyhyistä kuuppavaunuista, mutta niitä on varmaan käytetty vain saven kuljetukseen sementtitehtaalle.

Jukka

PS Wanhaa raiteellista tunnelikalustoa on sekä Virtasalmen, että Förbyn kaivoksen lähellä, eli Atlas Copcon LM-sarjan yliheittäjät, joilla kiveä on nakattu laitteen takana olleisiin juniin. Laitteet toimivat paineilmalla, joka yleensä paisuu nopeasti ja nämäkin koneet ovat varmaan heitelleet kiviä joskus jopa kauas.

Jukka arvelee avolouhoksen rataverkon olleen tiheän. Näin oli oheisen kuvan mukaan. Siinä näkyy sekä 600 mm:n että 1 m:n raideleveyksisiä ratoja vuonna 1945. Mats Freding löysi kuvan Strån kalkkitehtaan arkistosta.

Paraisten Kalkin radat ja veturit, 6 sivua:
https://www.dropbox.com/s/b7e745zkc90owct/Paraisten%20Kalkin%20veturit_d.pdf

Nyt kun muistan niin mainitsen, että kirjassa Varsinais-Suomen kasvot 194? on pari kuvaa Paraisten kalkkilouhoksen radoista.