Siltatieteistä mitään ymmärtämättömänä harrastelijana ihmettelen kuitenkin olisiko tullut halvemmaksi huoltaa siltoja enemmän tai säännöllisemmin. Jotenkin jäi sellainen tuntuma että väärässä paikassa on jo pitemmän aikaa säästetty, kun Hesarissa on: "Sillat on tarkastettu silmämääräisesti kahdesti vuodessa. Silta-asiantuntija on käynyt niillä vain joka kuudes vuosi. Se ei ole riittänyt."
Totta kai olisi, mutta niinhän ei tehdä. Infran ylläpidosta on aina budjetin teon yhteydessä "pakko" säästää pikkaisen, jolloin korjausvelka kasvaa. Jossakin vaiheessa sitten olki katkaisee kamelin selän ja on pakko ruveta kiireellä tekemään jotain.
Liikenneviraston vuoden 2011 arvio rautatieinfran korjausvelaksi on 1115 miljoonaa euroa ja maantieinfran 1014. Rautatiesiltojen tilanne ei ole kovin paha: niiden korjausvelan osuus tuosta 1,1 miljardista on 78 miljoonaa. Maantieinfran osalta siltojen korjausvelka puolestaan on lähes neljännes summasta.
Nykyiseen investointi- ja korjausbudjettiin verrattuna summat ovat tähtitieteelliset. Kyseessä on kuitenkin näköharha, koska kansantalouden kantokykyyn nähden kyse on kuitenkin verraten vähäisestä rahasta. Luokkaa 150 miljoonaa olevalla vuosittaisella panostuksella olisi nykyinen ja ohjelman kuluessa kertyvä korjausvelka sulatettavissa parinkymmenen vuoden mittaisen korjausohjelman puitteissa.
