??.??.1948 Viimeinen höyryveturi oli varsin moderni, saksalaisten suunnittelema KDL 11 (Kriegsdampflokomotive 11). Veturityypistä on julkaistu kirja: ”KDL 11”, (Herbert Fritz, Club 760, 1986). Kovin lyhyesti: Kun veturin sarjavalmistus aloitettiin, ei saksalaisilla tehtailla ollut enää kapasiteettiä. Siksi Societe Franco – Belge. Kun ensi erä valmistui 1944, ei niitä enää tarvittu. Kirjassa kerrotaan, miten ne ”sen suuremmitta seremonioitta” vain ”annettiin” itävaltalaisille radoille. Eskolan veturin kirjeenvaihto on suuntautunut vain Franco – Belgen tehtaalle, kauppakirjaa en löytänyt. Sen sijaan vuosikertomuksessa mainitaan veturin tulleen syksyllä 1946, ilman tenderiä , joka tuli seuraavana vuonna. Näitä isoja tendereitä tunnetaan vain kaksi. Ja muisitieto kertoo Eskolassa, että iso tenderi oli tarkoitettu Pohjois-Afrikkaan… Yhteys Heeresfeldbahnin, ja tämän veturin välillä perustunee kuvaan, jossa näkyy HF-numero tenderissä. Mutta - silloin en tiennyt, että ne eivät tulleet yhdessä. Kaiken kaikkiaan KDL 11 – vetureita voisi olla nelisenkymmentä. Tämän valmistajannumero on : 2826/1944 . Tieto löytyi Porokylästä, kattilakirjasta. Veturin Beugniot-järjestelmä salli etuakselien liikkua sivuttain 22 mm. Suurin täytös oli 75 %. Tenderissä kuulalaakerit. Voitelussa rasvaprässi. Kattilan + tulistimen pinta yhteensä 51,53 m2.