03.01.2024 / Välillä Havukoski–Hiekkaharju
03.01.2024 Pakkaset veivät marsun kaikki voimat ja vanhempi konkari ryhtyi avustustehtäviin. Susi on kiidättänyt vapaamatkustajaa sekä kokonaista yöpikajunaa perässään Kokkolasta asti ja alkaa vähitellen saavuttaa määränpäätään.
Kommentit
| 03.01.2024 21:48 | Timo Haapanen: | Perille Helsinkiin päästiin Kokkolasta konkarin turvin ilman veturivikoja. | |
| 04.01.2024 06:40 | Timo Salo: | Jotenkin perverssi näky! Toisaalta tämä todistaa vanhemman/luotettavamman/yksinkertaisemman tekniikan ylivoimaa huonoissa keleissä. Mitä enemmän hilavitkuttimia ja muuta "jännää" automatiikkaa, niin sitä enemmän myös vikamahdollisuuksia! Jos hankitaan hienoja (joihin Marsukin kuuluu) vetureita, niin ehkä pitäisi uskoa valmistajan huolto-ohjeita ja peruskorjaukset AJALLAAN!!! (Elektroniikkakin vanhenee ja vallankin, jos se on pitiä aikoja välillä virrattomana. Ne surullisen kuuluisat kondensaattorit ovat kavalimpia komponentteja...) (Käyttäjä muokannut 04.01.24 06:54) |
|
| 04.01.2024 09:49 | Petri Nummijoki: | Muistaakseni keskustelualueella oli Ari-Pekalla hiljattain lähde, jonka mukaan Sr1:n linjallejääntitiheys ajokilometreihin suhteutettuna oli vuosituhannen vaihteen tienoilla noin kaksinkertainen Sr2:een verrattuna. Lieneekö suhde sen jälkeen olennaisesti muuttunut? Vaikka tässä tapauksessa Sr1 toi junan perille niin ei todista vielä sitä, että Sr1 toisi keskimäärin junan paremmin perille, jos niillä ajettaisiin samanlaisella käyttöasteella. | |
| 04.01.2024 09:59 | Ari-Pekka Lanne: | Niin, en tiedä miten ne linjallejääntien suhteet mahtaa nykyään mennä. Enkä sitäkään, kuinka suuri osuus Sr2:n elektroniikalla on viimeaikaisiin myöhästymisiin. Ei se elektroniikka aina pelkästään pahastakaan ole. Juuri tänään aamulla eräs yön seisonnassa ollut Sr1 teetti aamuöisen ajolangan jännitekatkon jäljiltä sellaisen pienen elvytysjumpan, jolta Sr2:n teknisten hienouksien turvin oltaisiin jo alkuunsa vältytty. | |
| 04.01.2024 10:29 | Timo Salo: | Itselläni vaikuttaa mielipiteisiin vähän liikaakin se seikka, että olen korjaillut n. 40 vuotta vastaavissa olosuhteissa ollutta elektroniikkaa. Luulen kuitenkin, että Sr2-tapauksessa alustan jääongelmat ovat ehkä se suurin(?) syyllinen ajon keskeytymiseen. Ko. kuvassa kuitenkin on kai juurikin kyse tästä jo talvisodassa esiin tulleesta ongelmasta "kehittyneen" tekniikan kanssa. Kaikki tietävät Emma-pikakiväärin ja lähes kaikki Lahti-Saloranta-pikakiväärin. Siinä on HYVIN VASTAAVA referenssi miten teknisesti kyseenalainen laite voi olla tietyissä olosuhteissa ylivertainen...? (Käyttäjä muokannut 04.01.24 10:40) |
|
| 04.01.2024 11:41 | Petri Nummijoki: | Muistaakseni Markku Palokangas kuitenkin kirjoittaa, että Lahti-Saloranta-pikakiväärin huono maine johtui suurelta osin siitä, ettei joukoille annettu talvisodan alla kunnollisia ohjeita, miten aseiden varastorasvat tulee puhdistaa, koska asiaa pidettiin niin suurena sotasalaisuutena, ettei sitä voi suorittavalle portaalle asti kertoa. Tämä johti kovilla pakkasilla lukuisiin aseiden jumiutumisiin ja vaikka myöhemmin ohjeistusta annettiin niin joukkojen luottamus ko. asetta kohtaan oli ehditty menettää pysyvästi. Sitten omaa pohdintaa lisäksi. Talvisodassa kiväärijoukkue muodostui erillisistä kivivääri- ja pikakivääriryhmistä, joista jälkimmäisissä koko toiminta oli suunniteltu pikakiväärin ympärille eli ampujan ja ryhmänjohtajan lisäksi muu ryhmä oli ampujan apulaisia ja patruunankantajia. Jatkosodassa erillisiä pikakivääriryhmiä ei enää ollut vaan pikakivääri oli vain yksi tavallisen kivääriryhmän aseista. Pikakiväärin luonteen muuttuminen voi osaltaan vaikuttaa mainittujen aseiden soveltuvuuteen. Lahti-Saloranta-pikakivääreitä varten valmistettiin monta kymmentä lipasta asetta kohden, joten tässä mielessä se soveltui tukiaseeksi tilanteeseen, jossa ammuttaisiin satoja laukauksia lyhyen ajan sisällä. Sen sijaan Emma-sotasaalispikakiväärit kärsivät lipaspulasta ainakin Suomessa eli asetta kohden ei välttämättä ollut lippaita antaa kuin yhden käden sormilla laskettuna. Pelkästään jo tästä syystä Emma ei olisi tainnut soveltua sen tyyppiseen käyttöön, johon pikakivääriä oli ennen talvisotaa ajateltu. |
|
| 04.01.2024 14:34 | Esa J. Rintamäki: | Minulla on sellainen muistikuva [lähtöisin kirjasta Asesuunnittelijana Suomessa (Aimo Lahden elämäkerta, v. 1970)], että Lahti teki kyllä kelvollisen pikakiväärin, mutta ymmärtämätön kapteeni (?) Saloranta meni sotkemaan konstruktiota omilla muutoksillaan. Tämä yhtenä syynä aseen maineen heikentymiseen. Lieneekö syynä ollut typerä arvovaltakiista: kapteeni versus sotilasvirkamies ja kummallakin hyvin vaikeat luonteet. Emman heikkoudeksi on kerrottu, että se oli hankala vietävä maasto-olosuhteissa (lippaan mitat, eli ulkohalkaisija), silloin kun lipas oli kiinni. Ase oli helposti klohmittavissa puihin, jolloin lipas saattoi saada vääntymiä. Muutenhan Emma toimi entistäkin paremmin, kun sen päälle heitti lapiollisen hiekkaa...(isojen poikien kertoman mukaan.) |
|
| 04.01.2024 21:11 | Lasse Hinkkanen: | No, kun aseista alettiin puhumaan, niin ihmettelin että miksi Lahti-Salorannassa oli tähtäimet piipun vasemmalla puolella. Olisiko ollut niin, että lipas oli alun perin ollut yläpuolella ja koska vihollinen näki sen lippaan, niin se muutettiin alapuolelle. Tähtäimet jäivät kuitenkin piipun sivuun. | |
| 07.01.2024 05:51 | Timo Salo: | Yllätys, yllätys! Sunnuntain PYO262 tuli pari tuntia myöhässä Tampereelle. Nokilla oli Sr1 ja Marsu-ressukka hinauksessa... | |
| 07.01.2024 09:38 | Teppo Niemi: | Julian mukaan Sr1 kävi Majajärvelle hyytyneen junan hakemassa. (Käyttäjä muokannut 07.01.24 09:56) |
|
| 07.01.2024 21:41 | Timo Haapanen: | Näinkin päin: Dr16-pari KLI-OL sai PYO 262 aikataulua puoli tuntia kiinni (lähtö Kolahrista viivästyi 31 minuuttia kalustoa odottaessa, Oulun asemalle juna saapui enää minuutin verran myöhässä). |