09.05.2024 / Jyväskylä
09.05.2024 Uusi väritetty Ed 28001 kävi tänään Jyväskylässä.
Kommentit
| 09.05.2024 13:06 | Jimi Lappalainen: | On kyllä mainion näköinen vaunu :) | |
| 09.05.2024 14:04 | Juha-Pekka Marttila: | Tasapaksua mössöä. | |
| 09.05.2024 15:54 | Oula Ahlholm: | Todella komea väritys. | |
| 09.05.2024 18:42 | Esa J. Rintamäki: | Seuraava maalauskaavioehdotus: Olympia-kiitojunan (Dm4-vetoisen!) kaaviolla, numerot senaikaisella fontilla (puuvaunutyyliin) myös! Ai anteeksi - unohdin innostuksissani kokonaan, - eihän kiitojunamenneisyys ole tätä päivää, kustannustietoisen, dynaamisen (dynamiittisen?) ja veheriääsen VR:n trendikkäässä ja aikaansa seuraavassa konseptissa! (Ruoskii itseään ja katuu aktiivisesti syyllistyttyään VR:n virallisen i-teologian pilkkaamiseen.) |
|
| 09.05.2024 18:51 | Markku Naskali: | Dm4-vetoisia kiitojunia tosiaan nimitettiin olympiajuniksi. En tiedä oliko vuoden 52 olympialaisiin muuta yhteyttä kuin suunnilleen sama ajankohta. Moottorivaunun vihellys poikkesi paljon tututusta ja isäni vertasi sitä sian kiljuntaan. Tästä syystä parivuotias siskoni nimitti niitä ollukkasioiksi. |
|
| 09.05.2024 19:14 | Rainer Silfverberg: | Mitä se tarkoittaa? | |
| 09.05.2024 19:20 | Markku Naskali: | Tarkoitatko ollukkasikaa? Tietenkin kaksivuotiaan sanastossa olympia ja sika helposti kääntyvät näin. | |
| 09.05.2024 19:39 | Rainer Silfverberg: | Enpä olisi arvannut. No seurasiko siskosi ollukkakisoja suurella mielenkiinnolla? | |
| 09.05.2024 19:56 | Markku Naskali: | Eipä seurannut kun ei silloin edes ollut televisioita. Minä kyllä muistan aika paljon radioselostuksista kun olin silloin kuusivuotias. Silloin oli ainakin joinain päivinä huono sää ja juoksurataa yritettiin kuivata mm. polttamalla sinne levitettyä ainetta, ehkä bensiiniä? |
|
| 10.05.2024 10:43 | Petri Nummijoki: | Kutsuttiinko nimenomaan kiitojunaa Olympia-junaksi vai kiitojunan vetovaunua? Ensimmäiset Dm4-vaunut valmistuivat 1952 mutta kiitojunaliikenne aloitettiin vasta kahta vuotta myöhemmin eli 1954. Sen sijaan 72-paikkaisia Ei-vaunuja on kutsuttu Olympia-vaunuiksi ja niistä ensimmäiset otetiin käyttöön juuri 1952. Niissä oli pehmustetut istuimet, korkeat selkänojat sekä 2+2-penkitys aikaisempien Ei-vaunujen 3+2-penkityksen sijaan, joten olivat kolmannen luokan vanuissa huomattava tasonnousu aikaisempaan verrattuna. | |
| 10.05.2024 13:34 | Markku Naskali: | Ehkä nimenomaan niitä moottorivaunuja, mutta kyllä nimitystä käytettiin pitkään olympiavuoden jälkeenkin. Minkä värisiä nuo olympia-vaunut olivat? Minulla on mielikuva että joitain puuvaunuja maalattiin samantyylisiksi kuin Dm4. | |
| 10.05.2024 15:19 | Jarno Piltti: | Nimitykset elää omaa elämäänsä, postikorttikuvassa kiitojuna ja korttiin kirjoitettu "tällaisella lättähatulla matkustettiin". Tämän kuvan vaunu on varsin piristävä poikkeus. Olen haukkunut nykyisen vihreän värityskaavion pystyyn, lähinnä siksi että se on surkea variaatio punavalkoisesta IC-värityksestä. Tässä on sentään jotain uutta. | |
| 10.05.2024 15:21 | Rainer Silfverberg: | Olympiavaunut (72-paikkaiset) olivat perinteisiä tummanruskeita. Moottoripikajunia varten maalattiin joitakin tavallisia puuvaunuja punaharmaiksi mutta se jäi muutaman vaunun kokeiluksi ja jossain vaiheessa perinteinen maalaus palautettiin. Ne vaunut taas eivät olleet Olympia -sarjaa. |
|
| 10.05.2024 16:39 | Markku Naskali: | Minähän en mikään oikea alan harrastaja ole. Satunnainen tarkkailija vaan, mutta muistan nuo punaharmaat vaunut. Ilmeisesti olivat silloin kun jo oli kiitojunarunkoja, eli ei tuo pyrkimys ulkonäöllä mielikuvaan vaikuttamiseen ihan tämän päivän asia ole. | |
| 11.05.2024 15:10 | Laura Jänis: | Erittäin hyvä maastoväri, onneksi joku on sentään keksinyt jättää ovet valkoisiksi, että matkustaja löytää ne. Onkos tämä nyt niitä joku aika takoperin jonkun suunnittelukilpailun yhteydessä kyseltyjä vaihtoehtoja, mitä tulee vain muutamaa vaunuun joksikin aikaan esille? | |
| 11.05.2024 18:26 | Markku Naskali: | Jos tuollaisia vähän likaantuneina olisi koko juna, niin olisiko se tosiaan hieno? En usko. |
|
| 11.05.2024 18:34 | Vertti Kontinen: | Toisaalta onko mikään väritys likaantuneena kovinkaan hieno? | |
| 11.05.2024 18:57 | Ari-Pekka Lanne: | Ehkei Vertti erityisesti hieno, mutta tämänkin vaunun alaosa on maalattu likaantumiselle kenties mahdollisimman immuunilla värillä. Samankaltaista pikitienharmaata käytti Koivari linja-autojensa helmoissa: http://vaunut.org/kuva/164580 (Käyttäjä muokannut 11.05.24 20:29) |
|
| 11.05.2024 20:33 | Vertti Kontinen: | Joo tietysti jotkut värit, yleensä tummemmat peittävät lian paremmin. Se vain, että onhan tämä huomattavasti tummempi mitä nykyinen valkoinen ja sitä edeltänyt valkoinen punaisella raidalla, jolloin luulisi tämän kestävän likaa nykyistä paremmin. En itsekään ole tämän (enkä voittaja-) värityksen suurin kannattaja, mutta on tämä mukavan raikas vaihtelu nykyiseen |
|
| 12.05.2024 13:19 | Esa J. Rintamäki: | Herra Ari-Pekka, Koivarin bussien värityksen historiasta sen verran, että pikavuoro - Kabussien ensimmäisissä versioissa (1977 ->) korien alaosiin laitettiin eloksoitua alumiinia olevia suht leveitä vaakalistoja. Näissä listoissa oli oma tunnusomainen korostus pitkittäisillä harjoilla muotoiltuna. Esimerkkinä oli ollut helposti tunnistettavat amerikkalaisbussit, vaikkapa hyvinkin tunnetut Greyhoundin Scenicruiserit. Autokoriteollisuuden historia - kirjan mukaan Kabus-kori olikin osittain amerikkalaisen ja eurooppalaisen linjurin risteytys. Vauriotapauksissa tällaiset listat ovat hyvin helposti vaihdettavissa ehjiin; listat kiinnitettiin niittaamalla. Eloksoitu alumiini on edullinen ratkaisu, kun maalaamista ei tarvita ja pinnan "liukkaus" on iso plussa autoa pestessä. Alumiiniprofiilit toimitti Nokia Alumiini (vuodesta 1996 Nordic Aluminium). Sitten kun "Nuurdikalumiiniumi" ei profilleja enää valmistanut, Koivari jatkoi värimaailmaperinnettään maalamalla uudemmista busseistaan alaosat tumman met.hohtoharmaiksi. |
|
| 12.05.2024 13:46 | Ari-Pekka Lanne: | Herra Esa, kertomastasi nousee esiin pari Tommola Inc. -tyylistä seikkaa. Martti diggasi yli kaiken ekonomisuudesta sekä amerikkalaisista linja-autoista. Tommolan suunnittelemien Kabusien, vallankin sellaisten niittikylkisten versioiden, muotokieli toi väkisin mieleen Greyhoundit. Alumiinin keveys oli oleellista, että polttoaineenkulutus saatiin minimoitua. Kabusin sydän, moottori oli useimmiten jenkkiläinen, joko Detroit, Gardner tai Cummins; ja mahdollisimman pienitehoinen sellainen, koska kevyen alumiinilinja-auton liikuttamiseen ei paljon energiaa tarvitse haaskata. | |
| 12.05.2024 14:39 | Ari-Pekka Lanne: | Vielä Kabussin helmapelleistä, kirjan »Koiviston Auto Oy 1928―1988» s. 187: »Korin ulkoverhous oli kevyttä ja korroosiota kestävää alumiinia. Alaosan alumiinipaneelit kiinnitettiin niittaamalla ja jätettiin maalaamattomiksi, mikä oli meillä harvinaista, mutta yleinen käytäntö USA:ssa. Korin alaosan vauriot voitiin korjata helposti vaihtamalla uudet paneelit uhraamatta aikaa maalaukseen ja sen edellyttämälle pohjatyölle.» Mutta vaikkei tuossa, sen enempää kuin Rintiksenkään opuksen jutuissa mainita valtatien- tai alumiininharmaan värin immuuniutta maantiepölytahroille, niin senkin selityksen aikanaan kuulin jossain rasvamontun reunalla. Enkä sitä yhtään epäile, onhan tämä konsti tunnettu Valtionrautateilläkin jo pitkään. »Alustanharmaata» on tosiaan altteimmissa kohdissa nähtävissä yllä olevassa kuvassakin. |
|
| 12.05.2024 14:46 | Miitre Timonen: | Tänään IC70:ssä. | |
| 12.05.2024 16:29 | Ari-Pekka Lanne: | Mutta tosiaan herra Esalta hyviä tarkennuksia ja täydennyksiä tuohon Koivarin värimaailma-asiaan. Tätä tietoa ei taida mistään kirjoista löytyäkään, joten laitetaan sekin tähän. Ennen kuin unohtuu. Koivarin autojen ajaton ja ikoninen laskuviivamaalauskuvio oli Tommolan Riitta-vaimon käsialaa. Samoin olivat istuintekstiilien kuviot. | |
| 12.05.2024 18:19 | Esa J. Rintamäki: | Pikavuoro - Kabusseissa oli ainakin joissakin yksilöissä Allison - automaattivaihteisto. Yleensä tomaattiloota vaatii jonkun verran tehoa edessään olevalta myllyltä. Niin, ja myllyn - anteeksi - moottorin valintaan vaikuttaa suuressa määrin tehon ja liikuteltavan ajoneuvon massa. Tavallinen kytkinlevytekniikka ja käsin hämmennettävä "vekslausloota" - yhdistelmä ei oikein jaksa Huru 12:n kokoluokassa... |
|
| 12.05.2024 19:08 | Ari-Pekka Lanne: | 80-luvun alun jälkeen ei taidettu maantie-Kabusseihin juuri laittaa automaattilaatikoita. 2000-luvun alun runsaslukuisissa sarjoissakin oli pitkäkeppinen ZF, joka oli erityisen tunnettu siitä, että sitä ei ajamalla rikki saanut. Koivistolaista pragmaattisuutta sekin. Ne olivat ajossa senkin ajan kuin »tehdasvalmisteiset» sähkökeppiautot odottivat varaosia ja korjaamoaikoja laatikkovaivoihinsa. Katuri-Kabusseissa taisi olla vallan automaatit, ehkäpä kaupunkiliikenteen hektisyyden varalta. ― Mutta minimotit niissäkin. | |
| 12.05.2024 20:33 | Juhana Nordlund: | Pikavuoromallit T110-SAB ja T110-SAC olivat vielä automaattivaihteisia, mutta vastaavat korkeat Gardner-moottoriset TG6:t ja TG6S:t keppivaihteella. Viimeiset T110-SAC:t on rekisteröity vuoden 1985 alussa. Katureista puheenollen, viimeisen suursarjan loppupää tuli robottivaihteella, joka sinänsä vaihtoi itsetoimisesti, mutta rakenteeltaan poikkesi paljonkin perinteisistä automaateista. | |
| 12.05.2024 22:28 | Esa J. Rintamäki: | Herra Juhana N.: - mahtavaa! Kiitos siitä, että olet olemassa. Sama koskee herra Ari-Pekkaa myös. (Käyttäjä muokannut 12.05.24 22:29) |